Sivut

maanantai 27. toukokuuta 2013

Vahingossa tehoviikko

No hupsista, mites tässä näin kävi? Viime viikosta tuli puolivahingossa tehoviikko:

Tiistai: Zumba
Keskiviikko: 14 km pyöräilyä ja Fustra
Torstai: Tunti geokätköilyä mäkisessä umpimetsässä ja supan pohjalla
Perjantai: 1,5 h TRX:ää ja sekalaista lihaskuntoa
Sunnuntai: BodyPump, pilates ja 14 km pyöräilyä

Perjantain treeni oli kokeiluluontoinen tapaus, joka olisi voinut olla katastrofikin, mutta lopputulos oli tosi hyvä. Päätimme ystävän kanssa kokeilla viihtyisivätkö lapsemme yhdessä lapsiparkissa sen aikaa kun treenaamme itse kuntosalin puolella. Koska minulla ei ole töitä ja hän on äitiyslomalla, mikä sen mukavampaa kuin treenata keskellä päivää yhdessä. :) Ja hyvin se onnistui! Isommat leikkivät oikein tyytyväisenä lapsiparkissa ja meillä oli hyvää aikaa tehdä kaikenlaista. Pääsääntöisesti temppuilimme TRX:llä, saman videon avulla minkä olen aiemminkin linkittänyt:


Lauantaina treeni tuntui erityisen pahasti hauiksissa. Sitä en ihan odottanut, olisin odottanut jalkojen tai yläselän tuntemuksia, mutta onhan se nyt kiva että hauiksissakin välillä tuntuu. :D Ja itseasiassa hauiksissa teki melkoisen herkkää vielä sunnuntainakin, pumpin hauis-biisissä sai melkeinpä irvistää kun tuntui niin ilkeälle. Muutoin sunnuntai oli taas ihana paluu vanhoihin rutiineihin. Polkaisin 7 km salille pumpiin, jäin vielä pilatekseenkin ja polkaisin 7 km kotiin. Kesäinen ilta oli taas lempeän lämmin ja melkein tuuleton, olo oli ihanan kevyt kun poljin järvenviertä kotiinpäin.

Tämä viikko on aloitettu hyötyliikunnalla. Puutarhapalstalle on siirtynyt n. 800 kg multaa, hiekkaa ja muuta tykötarvetta. Kiitin itseäni treenamisesta, kun huhkin lapionvarressa palstan laidalla. Huomenna palstalle tehdään penkit ja istutetaan kasvit. :)

torstai 23. toukokuuta 2013

Kätköillä ja pallokerhossa

Tänään juhlittiin tyttäreni 6-vuotispäivää. Meille on muotoutunut vahingossa perinne, että syntymäpäivänä syödään aamupalalla täytekakkua (ensin jotain fiksumpaa alle toki) ja synttärisankari saa päättää mitä sinä päivänä syödään. Ei tuo nyt niin yllättävää ole, että sankarit ovat tähän mennessä halunneet hampurilaiselle.

Ja sielläpä me olimmekin, kun mieheni puhelin piippasi sähköpostin merkiksi, jossa kerrottiin että uusi kätkö on julkaistu parin kilometrin päähän. Nopea päätös, nyt lähdettiin First To Find -jahtiin. Maasto osoittautui hankalaksi kulkea, kun kätkö oli piilotettu keskelle metsää suurehkon harjun puoliväliin. Samaan harjuun kuului myös isohko suppa, joten maasto oli siis aivan todella hankalaa jyrkkien nousujen ja laskujen vuoksi. Ja koska olimme olleet ulkona ilman ajatusta lähteä kätköille, minulla oli niinkin käytännölliset jalkineet kuin ballerinat. Matkantekoa hidasti kaksi lapsukaista, joiden kulkemista piti vahtia tarkemmin. Onneksi kumpikin ovat kohtuullisen ketteriä ja paremmilla kengillä kuin minä, joten ei meillä oikeastaan hirveästi ongelmia sen suhteen ollut. Mutta sen verran hituroitiin, että ei ehditty kätkölle ihan ensimmäisenä, eikä toisenakaan. Pääsin taas irvistelemään miehelle, että kun päästään suurinpiirtein 0-pisteelle, käytetään silmiä eikä tuijoteta puhelinta. Aiemmassa iPhone4:ssa oli sen verran epävakaa GPS-paikannus, että totuin jo silloin olemaan luottamatta kauheasti sen antamiin sijanteihin ja etsin kätköni mieluummin "käsipelillä". Kannatti, koska tänäänkin löysin molemmat etsityt kätköt ensimmäisenä.

Odottamattomin yllätys tältä reissulta olivat maisemat. Kuten sanottu, jouduimme kipuamaan korkealle, josta avautui uskomaton näkymä koko Jyväskylän yli. Tämä panorama EI tee oikeutta maisemalle.


Uuden kätkön lähellä oli toinenkin kätkö, jonka luo päästäkseen piti laskeutua suuren supan pohjalle. Se oikeasti jo vähän hirvittikin, vaikka sinne löytyi "aurattu" tie. Pudotus oli melkoinen. Mutta mentiin taas rauhaksiin. Itse suppa oli uskomaton paikka, en ollut sellaisessa ennen käynyt. Tuntui uskomattomalta, että oltiin niinkin lähellä kaupungin keskustaa ja paikassa, jossa ei juuri kuulunut ääniä ja paikka henki rauhaa, jota yleensä löytää vaan syvällä metsässä. Itse kätkö oli todella helppo löytää, Koskaan ei ole kätkö ollut noin näkyvällä paikalla. Mutta vaikutti siltä, että kätkön tarkoitus oli lähinnä esitellä tämä uskomattoman hieno paikka.

Ylös vain. Tässä ollaan supan pohjalla.

Iltapäivällä mentiin kuopuksen kanssa pallokerhoon ensimmäistä kertaa. Hoksasin pallokerhon vasta alkuviikosta, joten ehdimme parit treenit missata, mutta hyvin sinne näköjään ehti mukaan. On se... melkoisen suloista touhua kun kasa 4-vuotiaita pistää menemään. Ja nyt ymmärrän hyvin sen, miksi järjestävä seura toivoi vanhempien osallistumista, eihän siitä hirveästi olisi mitään tullut jos valmentaja olisi joutunut yksin hanskaamaan ne villikot. Niinpä pääsin mukaan heittämään palloa, eläväksi pujotteluaisaksi, auttamaan vieritysleikeissä ja ylipäänsä kannustamaan innokkaita jalkapalloilijoita. :) Poika tosin oli sitä mieltä että peliä olisi ollut kivampaa pelata, jos jokainen olisi saanut pelata omalla pallollaan, eikä kaikkien olisi tarvinnut juosta yhden pallon perässä. ;)

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kokeilussa Fustra

Kuntomaailmaan on hiljattain tullut vaihtoehdoksi Fustra ja siitä ilosta asiakkaat saivat varata tunnin kokeiluajan. Olihan tuohon tartuttava. Lähipiiristäni muutama oli ehtinyt käydä kokeilemassa sen jo ja heidän kuvailunsa perusteella tiesin suunnilleen mitä tuleman piti.

Fustrassa keskitytään hyvän ryhtiin, keskivartalon hallintaan, oikeaoppiseen hengitystekniikkaan ja teknisesti oikeanlaiseen suoritustekniikkaan. Fustran filosofian mukaan nykyihmisen etulihaksisto on vahvempi kuin selkäpuolen lihaksisto ja tämän vuoksi ihmiset ovat herkkiä kärsimään niska- ja selkäkivuista. Fustralla avataan lihasjumeja ja vahvistetaan heikkoja lihaksia harjoittelun avulla.

Treeni alkoi crosstrainerilla. Kaveri kommentoi aiemmin, että ei olisi uskonut miten paljon crosstrainerilla voi hikoilla. Muutaman ensimmäisen minuutin jälkeen totesin ymmärtäväni kommentin täysin. Toki alla oli jo jonkinlainen hiki 7 km pyöräilystä salille, mutta silti. Jalkojen piti olla tietyllä tavalla kiinni crossarissa ja kantapää ei saanut nousta. Lantion asento piti olla mahdollisimman suora, vatsan sisässä, rinnan kunnolla auki ja lapojen kiinni toisissaan. Ja siinä mentiin kymmenisen minuuttia. Aina kun sain lavat kunnolla yhteen, lantio karkasi ja toisinpäin. Ja jos kumpikin oli kunnossa, vatsa pullotti. Keskittyminen itsessään toi jo hien pintaan mukavasti...

Crossarilta siirryttiin tekemään erilaisia harjoituksia, johon kuului kepin vientiä edestä niin pitkälle taakse kuin se meni, tai eteenpäintaivutuksen kanssa polviin asti niin että perusasento pysyi hyvänä, hartiat eivät saaneet nousta ja lavat piti pitää kiinni toisissaan ja se vatsa tiukkana. Välillä jalkojen välissä oli vaahtomuovipalikka. Välillä seistiin seinää vasten ja vietiin keppiä ylöspäin niin että ranteet pysyvät seinässä. Jossain käytettiin kevyitä käsipainoja apuna. Osa liikkeistä oli hyvinkin tuttuja pilateksesta, kuten hartiasilta ja vatsojen voimatreenit. Huvittavan vatsalihasharjoituksesta teki se, että se pisti tärisyttämään ihan kauheasti. Se ei sinänsä häirinnyt suoritusta yhtään, mutta silti sitä vaan tärisi melkein holtittomasti. :D Harjoitus loppui crosstrainerille, ja muutamaan loppurentoutukseen ja venytykseen. Crosstrainerilla hetkuttaminen oli lopputunnista jo huomattavasti paljon helpompaa kuin alkuverryttelyssä, meno oli rennompaa ja asennon pitäminen helpompaa.

Sain kiitosta siitä miten hyvin tunnen oman kehoni ja pystyn korjaamaan asentoa oikeaksi helposti. Samoin nivelten yliliikkuvuus helpotti jossain määrin harjoitusten tekoa. Jossain vaiheessa käytiin mielenkiintoinen keskustelu, kun takareisi alkoi harjoituksessa krampata niin että oli pakko keskeyttää sarja. Fustra-ohjaaja ihmetteli että melkoinen pokeri-naama sinulla, kun ei naamasta yhtään huomannut että teki tiukkaa. Oli kerrottava, että se on harjoiteltu juttu. Pyrin treenatessa pitämään kasvot mahdollisimman rentoina, koska olen huomannut sen auttavan suorituskyvyssä huomattavan paljon enemmän kuin se että irvistelisi. Tämä juontaa juurensa synnytyksiini, jossa pärjäsin huomattavan pitkälle ihan sillä, että keskityin rentouttamaan kasvot supistuksen vyöryessä päälle. Mitä rennomat kasvot, sitä helpommalla selvisin. Mitä enemmän irvisti, sen pahemmin sattui. Koska se auttoi synnytyksessä, arvelin myöhemmin että se voisi auttaa kuntosalillakin. Ja jep, auttaa se. Kokeilkaa vaikka.

Tunnin jälkeen oli kieltämättä avautuneempi olo, tuntui että lavat sai helpommin yhteen ja ylipäänsä veri tuntui kiertävän paremmin yläkropassa. Se oli myös hyvää vaihtelua treeniin, tekee ihan hyvää välillä keskittyä tiukasti suoritukseen, eikä siihen millaisilla painoilla reuhtoo menemään ja paljonko nousee penkistä. Voin suositella Fustraa oikein lämpimästi. :)


tiistai 21. toukokuuta 2013

Kesän parhautta

Oi ilmoja, miten meitä on hellitty! <3 Omista ja erityisesti lasten kasvoista näkee että ulkona on oltu, sen verran on näyttänyt väriä tarttuneen. Toukokuu on ollut niin kaunis, että pelkään kesän olevan nyt ja loppukesän olevan huono. Mutta ei ajatella niin. Tästä tulee kaunis kesä. :)

Yksi asia mitä talvella kaipasin oli geokätköily. Talvella tuntuu aina olevan niin pimeää ja kylmää, ettei purkkeja huvita lähteä hakemaan. Eikä toisaalta niitä kätköjäkään ole niin hyvin löydettävissä. Nyt keväällä tätäkin harrastusta on pikkuhiljaa herätelty.

Meillä oli ilo osallistua nioben kuopuksen synttäreille eilen, lapsilla oli hauskaa ja herkkuja oli paljon, kiitos vielä emännälle! Lapset kävivät sokerista ja juhlahypestä kierroksilla, luultavasti nukkumaanmeno olisi ollut hyvin tuskaisa, joten päätimme vielä hakea muutaman kätkön kotimatkalla. Ilta oli valoisa ja lämmin, kuopus oli innoissaan kätkö-ajatuksesta ja esikoinen narisi tapansa mukaan että ei halua ja jää autoon ja tääeiookivaa. Päädyimme käymään kolmella kätköllä, jotka olivat kohtuullisen lähellä toisiaan. Hassua oli se, että kolmesta kätköstä kaksi löysi tuo nuriseva esikoinen. Ensimmäisen löydön kohdalla olin kumartunut jo kurkkimaan mahtaisiko purkki lymytä piilossaan, kun neitokainen sujautti kätensä ja veti purkin esille. Viimeisen kätkön kohdalla mieheni oli tonkimassa vähän matkan päässä ihan väärässä paikassa, minä olin vasta menossa lasten luo, kun tyttö taas hihkaisi että taisi löytää sen. 

Voi sitä onnea ja riemua. :) Sen jälkeen esikoinenkin oli sitä mieltä että kätköily on hirveän kivaa ja sitä pitää päästä harrastamaan lisää. Voitto!

Itseäni iltakävely kauniissa alkukesän luonnossa rentoutti hurjasti. Yksi kätköistä löytyi näin upeista maisemista: 


Kello oli reilusti yli nukkumaanmenoajan kun pääsimme kotiin asti, mutta eipä tuo haitannut, kun ei aamuherätystäkään ollut. Tänään käväisin zumbassa, havaittavissa oli sama ilmiö kuin sunnuntai-illan pumpissakin. Lämpötilojen noustessa ryhmäliikuntasalissa on ahdistavan painostava ilma kun kunnon ilmastointia ei ole. Se toki pistää hien virtaamaan reippaammin, mutta onhan se vähän uuvuttavaa. Harmillisesti se ainoa sali jossa oli jonkinlainen ilmastointi on nyt rempassa Kuntomaailman uudistuksen vuoksi.

Huomenna pääsen katsomaan, millainen uusi kuntosali Kuntomaailmassa on, samalla kun menen testaamaan Fustraa. Jänskää! :)

perjantai 17. toukokuuta 2013

Nopea "Auts"-henkinen postaus

Jep, toissapäiväinen rääkki ihan todella tuntuu! Tänään vähän vähemmän kuin eilen, mutta tuntuu edelleen silti. Erityisesti alaselkä muistaa tehneensä maastavetoja, ja olkapäät muistavat tehneensä supereita. :D Tänään oli pakko ottaa särkylääke, että taipuu tekemään asioita paremmin kuin eilen... Eilen kyllä yritin vielä vetreyttää selkää pyörittämällä lantiota kunnolla zumbassa. Ehkä se vähän auttoi. :) Vähän hymyilyttää kun muistelee, miten yläaste-ikäisenä luokkakaveri selitti, että jos liikunta tuntuu seuraavana päivänä lihaksissa, liikunta on ollut aivan liian rankkaa. Ja minä hölmö uskoin! Nykyään olen ihan fiiliksissä, jos saan seuraavalle päivälle tuntuman aikaiseksi.

Tulin eilen varanneeksi myös näytetunnin Fustraan. Se on nyt tullut meidän salille uutena ja sen kunniaksi Kuntomaailma tarjoaa mahdollisuuden päästä kokeilemaan. Tähän asti kokeilleet kaverit ovat olleet melko kiinnostuneita näytetunnin jälkeen, jännä päästä itsekin kokemaan miltä se tuntuu käytännössä.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

"Ei tänne olla tultu nynnyilemään."

Minulla oli tänään puolenpäivän treenit sovittuna PT:n kanssa, whii. :) Halusin olla hyvässä terässä tällä kertaa, joten vähän jännitti etukäteen miten ehdin hoitaa ruoka-asiat niin että saan tankattua tarpeeksi ennen treenejä. Aamupäivä meni nimittäin enemmän tai vähemmän lasten tulevassa päiväkodissa tutustumassa eskariin... Onneksi sieltä pääsi sen verran ajoissa pois, että ehdin syödä ja polkaista alkulämpäksi salille.

Halusin samalla uuden saliohjelman, Karo oli tehnyt sen valmiiksi tälle kerralle. Ei siis ollut minkäänlaista hajua, mitä mahdan joutua tekemään. Treeni alkoi maastavedolla, jota en ihan hirveästi ollut aiemmin tehnyt. Siis Pumpissa toki, mutta en isolla tangolla. Treeni oli edelleen tehty pudotussarjoilla, joissa toistojen määrä väheni sitä mukaa mitä painot nousivat. 20 kg tankoon laitettiin ensimmäisellä kierroksella 10 kg päätyihin, viimeisellä kierroksella yhteispaino taisi olla 50 tai 60 kg. Hitsi kun en muista mitä sinne lisättiin. X) Viimeisessä sarjassa suurin haaste oli se, että en meinannut saada tankoa pysymään käsissä ja oli pakko pitää pieniä taukoja. Se mokoma vaan lipsui! Eikä mulla tietenkään ollut hanskoja, saati sitten vetoremmejä joista olisi varmasti ollut apua.

Seuraava iso haaste oli vatsatreeni, hoovereita sivukosketuksilla käsi-käsi-jalka-jalka, kolme kierrosta ja toistojen määrä nousi... Karo teki tämän rääkin solidaarisuudesta yhtä aikaa mun kanssa, ei ollut ihan helppoa meinaan. Jälkeenpäin kyllä mietin että en varmaan olisi huomannut vaikkei olisi tehnytkään, minulla on näköjään tapana keskittyä tiukkoihin sarjoihin niin täysin, etten näe tai kuule mitään muuta kuin ohjeet siitä mitä pitää tehdä. Tekniikan pitämisessä oli tekeminen ja ekalla kierroksella tuntui että just ja just jaksaa ne toistot mitä käskettiin tekniikan pettämättä ja tästä pitäisi vielä toistoja nostaa?? Mutta kyllä ne menivät. Kaivoin esille vanhan mantrani jonka lanseerasin itselleni alunperin kuopuksen synnytyksessä. "Ei tänne olla tultu nynnyilemään!" Raivolla loppuun asti. Tätä asennetta muuten tarvittiin ihan useamman kerran treenin aikana. ;)

Asenne on hassu juttu. Juteltiin siinä tauoilla, että minullakin on liikunnan suhteen ollut asenne, että jos sen kanssa voi päästä vähän helpommalla niin mieluummin sitten mennään vähän helpommalla. Vasta viime vuosina olen huomannut että voin ylittää itseni ja miten upealta se tuntuu, kun löytää itsestään uusia ulottuvuuksia. Siinä mielessä joskus on haitallista jos todetaan että "ei tarvitse tehdä kuin 10 toistoa", teen tasan ne kymmenen ja siinä se, vaikka olisi ollut paukkuja enempäänkin. On vaatinut ihan kunnollista päänsisäistä työstöä, että saan itseni olemaan luovuttamatta liian aikaisin.

Tämä oli koko kropan treeni, ihan siksi koska suurimmaksi osaksi käyn kuitenkin ryhmäliikuntatunneilla ja pumpissa. Viime aikojen motivaatio salikäynteihin ei ole oikein riittänyt että kaksijakoinen ohjelma olisi kannattanut. Treeni sisälsi jalkoja prässissä kunnon painoilla ja askelkyykkyjä smithissä, jäätävän karmean olkapääsarjan ja ojentajia ja hauiksia, rintaa ja selkääkin sopivasti. Penkissä sain kerrankin sarjat tuntumaan kunnolla ja menemään perille, kun tekniikka oli tarkistettu.  Pukkarin puolelle hoippuessani tärisi koko nainen ja kotiin polkeminen oli melkoisen.. hapokasta etten sanoisi. :) Ans kattoo kävelenkö, tai nostanko mitään huomenna. :D

Illalla hoidin venyttelyt siinä samalla kun kylvimme pihalle salaatteja. Luultavasti kuukauden päästä meidän ei enää tarvitse ostaa salaattia ennen lokakuuta...

tiistai 14. toukokuuta 2013

Liikkeellä lasten kanssa

Äitienpäivää vietettiin geokätköilyn ja pyöräilyn merkeissä. Endomondon mukaan matkaa tuli n. 7 km ja olin tosi iloinen kun huomasin miten reippaasti esikoinen pyöräili koko matkan. Toki siinä oli hengähdystaukoja matkalla kun kätköjä etsiskeltiin, mutta silti. Illalla pyöräilin 7 km salille BodyPumpiin ja vielä takaisin. Nykyinen ohjelma on kyllä kummallinen. Olen niin tottunut siihen ettei pumpissa käynti juuri vaikuta mihinkään seuraavana päivänä ja missään ei tunnu ellei ole nostanut painoja. Tämän ohjelman aikana on joka kerta tuntunut jossain päin kroppaa. Ja nyt taas! Okei, myönnetään että taisin vähän intoilla painojen kanssa ihan vaan loistofiiliksen vuoksi, mutta silti. ;) Takaisin kotiin polkeminen tuntui melkoisen hapokkaalta... Eilinen päivä meni suoraan sanottuna elpyessä. 21 km pyöräilyä + pump oli äkkiseltään aika tiukka yhden päivän treeneiksi.
Halp! Olen jumissa kissojen alla!
Päiväkodilla, jossa lapset käyvät kerhossa oli tänään kevätkirmaus, ja olin jälleen kerran ällikällä lyöty siitä miten upean ohjelman henkilökunta oli kehittänyt. Oli alkujumppaa, pallonheittoa ja potkimista, kisaa jossa vanhemmat kuljettivat lapsia erilaisissa kärryissä...

Puunhalailua metsärasteilla...


Jätti-saippuakuplia!

Ja tietysti iltapalaksi...


Meillä oli ihan mahtavan hauskaa! :) Huomenna polkaisen taas salille, tällä kertaa treenaamaan pt:n kanssa salilla. Saan samalla uuden saliohjelman, jospa sitä innostuisi taas käymään salillakin. Tänä vuonna en ole käynyt kuin ihan pari hassua kertaa, ei ole vaan huvittanut. Odotan huomisia treenejä innolla/kauhulla. :D

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitiydestä

Äitiydestä riittäisi luultavasti paljonkin sanottavaa. Siitä, miten vatsa pyöristyy ja ensimmäiset hennot potkut tuntuvat. Siitä, miltä tuntuu kun vastasyntynyt nostetaan ensimmäisen kerran rinnan päälle. Siitä, miten monena yönä valvoo ja imettää. Ensimmäisistä askelista ja hersyvästä naurusta. Miten yhtäkkiä huomaa, että se vauva onkin jo iso, jolla heiluu hammas ja jolle ostetaan eskarireppu.

Voisin kirjoittaa blogillisen verran myös siitä, miten äitiyttä tuetaan yhteiskunnan eri tasoilla ja miten tärkeää koulutettu vertaistuki on tuoreelle äidille. Ja sillekin äidille, joka juuri sai viidennen lapsensa. Voisin kertoa miten hyvältä itsestä tuntuu, kun omalla läsnäolollaan ja tarkkaan valituilla sanoilla saa toisen, kyynelehtivän äidin itkun laantumaan, hartiat laskemaan ja itseluottamuksen palaamaan.

Niille, jotka haluaisivat olla äitejä, mutta eivät sitä ole, minulla ei juuri ole sanoja, vain myötätuntoa. Maailmassa ei liene sellaisia sanoja, joka heitä lohduttaisi silloin kun syli on niin tyhjä, että sattuu.

Sitten on niitä meilläkin asuvia nelijalkaisia karvaisia äitejä, jotka ovat minullekin opettaneet hurjan paljon asioita, käyttäytymällä vaistonsa varaisesti pentujaan hoivatessaan.

Tämä aamu alkoi lasten ihanilla korteilla, joita oli kerhossa askarreltu.

"Äidin kanssa tehdään kaikkea kivaa.
Äiti on hyvä neulomisessa.
Äiti ilahtuu siitä, jos sille tuodaan kukkia."
Tyttönen 6 v.

"Äiti tykkää kukista ja ruoasta.
Äidin saa iloiseksi kukat.
Minä tykkään mennä äidin kaa kauppaan."
Poikanen 4 v.

Aamu jatkui ihanalla aamiaisella, ja lahjaksi saadun  geokätköily matkaajan suunnittelulla. Äitienpäivä-teemaisesti siitä tuli "Mother's Day Flowers" -travel bug. Se viedään vielä tänään ensimmäiseen kätköönsä. Päivä huipentuu äidin omaan aikaan illalla, kun BodyPump-sunnuntait jatkuvat taas tauon jälkeen. 



Näillä fiilistelyillä lähetän meidän perheen (kolmelta) äidiltä kaikille ihanaa, aurinkoista Äitienpäivää.

Vasemmanpuoleisella äidillä on 10 lasta, keskimmäisellä 2, oikeanpuolimmaisella 11. 



keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Aamuista sillisalaattia

Huomenta.

Loikoilen sohvalla tyttären katsellessa Muumeja kainalossa ja mietin miten tänään liikuttaisiin. Olisin halunnut mennä Balaceen, mutta se alkaa jo puolen tunnin päästä, syödäkin pitäisi ja pukea, joten sinne en oikein enää ehdi. Combat olisi kymmeneltä. Tai sitten pidän ihan rehellisen lepopäivän tänään, eilinen Pump tuntuu kaikennäköisenä kolotuksena siellätäällä. Tein vielä sen tempun, että polkaisin melkein kylmiltäni salille pyörällä sen 7 km. Lähtiessä mietin mahtoiko tämä olla kovin hyvä idea, edellinen pyöräily kun oli melkoisen tuskainen. Pyöräily meni kuitenkin suhteellisen kevyesti vastatuulesta huolimatta, kumpaankin suuntaan. :) Siitä sai hyvän lämmittelyn pumpille ja hyvän lihasten palauttelun pumpin jälkeen. Ajatus olisi pyöräillä jatkossakin kaikki treenimatkat, säästääpähän parkkimaksun, mikä keskustassa tulee joka kerta kun salilla käy...
 
Neitokainen tanssitunnilla vuosi sitten
Huomenna on luvassa taas liikutusta ja awwww-hetkiä, kun tyttären tanssiharrastus huipentuu kevätnäytökseen. Joka kerta kun istun noita näytöksiä katsomassa, en voi olla ihailematta tanssinopettajien luovuutta. Pienillekin on kehitetty koreografia, joka on iänmukainen, mutta näyttää hienolta ja sopii näytöksen teemaan. Ovat olleet muumeja, tonttuja, ja nyt kaiketi sairaanhoitajia? Ainakin esiintymisasuna on sairaanhoitajien paita, kokoa XS, joka on pikkuruisen neitosen päällä varsinainen teltta...

Aikuisopisto (jossa tyttäreni siis käy tanssitunneilla) on pistänyt tavallista isommalle tänä keväänä ja laajentanut yhteistyötä vähän joka puolelle talon sisällä. Kampaajaopiskelijat tulevat tekemään tanssijoiden kampaukset, myös pienimpien hiukset laitetaan nätisti näytöstä varten. :]

Parasta ehkä on, että tyttönen on nauttinut tanssitunneistaan hirveästi ja haluaa jatkaa niitä edelleen. Ensi vuoden tunneille on jo ilmoittauduttu, se onkin viimeinen vuosi lastentanssia. Sen jälkeen pitää päättää, haluaako tanssia balettia, nykytanssia vai hiphopia. Itse toivon salaa, että hän valitsisi nykytanssin, mutta näyttää siltä että pieni sydän sykkii baletille. Hänen päätöksensähän se on. :)

maanantai 6. toukokuuta 2013

Älä laihduta

Toukokuu tuntuu olevan kaikenlaisten päivien kuukausi. Tunnetuimpia ovat tietysti äitienpäivä, kaatuneiden muistopäivä, helatorstai ja helluntai. Mutta näiden lisäksi eilen oli kansainvälinen kätilö-päivä, kansainvälinen sateenkaaripäivä ja naurupäivä. Toukokuusta löytyy myös lapsettomien päivä ja kansainvälinen tupakaton päivä.

Tänään on näköjään kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Syömishäiriöliitto-SYLI kertoo päivästä seuraavaa:
Kansainvälinen Älä laihduta -päivä (International No Diet Day) tukee oikeutta voida hyvin koosta riippumatta. Päivä tähtää ennen kaikkea oman itsensä ja kehonsa hyväksymiseen sekä oman kokonsa arvostamiseen. Laihdutuskeskeinen kulttuurimme on luonut käyttäytymis- ja ajatusmalleja, jotka hallitsevat monien ihmisten elämää. Älä laihduta -päivä antaa mahdollisuuden purkaa näitä ajatusrakennelmia ja luoda positiivisempaa, lempeämpää asennetta itseänsä kohtaan.

Todella kaunis, ja tarpeellinen ajatusmaailma tämän takana. :) Siksi minua kävi vähän nyppimään kun luin päivästä tehdyn lehtijutun, jonka otsikko oli "Laihduttaja! Tänään on lupa herkutella! Katso miksi." Äh? Tarkoittaako sitten oman itsensä ja kehonsa hyväksyminen ja kokonsa arvostaminen sitä, että saa lyödä läskiksi luvan kanssa? Älä laihduta-päivä edustaa minun maailmankatsomuksessani edelleen sitä, että itsestään pitää pitää huolta syömällä hyvin, liikkumalla, rentoutumalla ja nukkumalla, niin että sille herkuttelullekin on tilaa. Eli toisin sanoen sitä, että kunnioittaa itseään niin paljon, ettei kiduta itseään kaikenmaailman dieettirääkeillä, mutta pitää huolta itsestään ja sallii välillä vapauksiakin,  eikä arvota itseään sen mukaan, mitä vaaka sanoo.


Hyvää Älä laihduta -päivää teille kaikille! Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?



Ps. Ehkä vähän ironista, että juuri tänään alkoi taas uusi Superdieetti-kierros. Oikein telkkarimainosten saattelemana.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Wappusia

Mukavaa vappupäivän iltaa. :) Meidän vappu on sujunut hyvinkin rauhallisissa merkeissä, mitään kummempia suunnitelmia ei ollut, joten mitään kummempaa ei tehtykään. No ehkä vähän muisteltiin sitä, miten 15 vuotta sitten vietimme tuon miehentekeleen kanssa ensimmäistä vappua yhdessä, siitä asti on pidetty yhtä. :)

Yritin syödä illalla jäätelöä. Minulla oli sinnikäs seuralainen.
Vappuaatto aloitettiin kauppareissulla ja BodyPumpilla. Jotenkin tuntui, ettei Pumpissa meinannut kulkea millään, kauhean tahmaista menoa. Silti olo oli mainio ja varsin virkistynyt sen jälkeen. Tänään sen on sitten tuntenut vähän joka puolella. Jännä kyllä tämä nykyinen ohjelma, aiemmin ei lihaksiin särkenyt yhtään pumppi-tunnin jälkeen,  tämän ohjelman kanssa jonkinlaisia tuntemuksia on ollut joka tunnin jälkeen.

Tänään näytti siltä, että upeasta ilmasta huolimatta mihinkään ei tule lähdettyä, minulla oli suorastaan surkea aamu, olin kiukkuinen ja väsynyt. Anopin lihapatojen, videovuokraamon ja hetken lepäilyn jälkeen keräsimme itsemme ja lähdimme kaivelemaan lasten polkupyörät varastosta. Esikoinen ei ole vielä lämmennyt  apupyörien poisottamiselle, mutta niitä korotettiin nyt sen verran, että tasapainoa joutuu harjoittelemaan. Tehtiin pieni lenkki lähimaastossa ja jossain vaiheessa sitten keksin ehdottaa hirveää kyytiä polkevalle esikoiselle, että katsotaan kumpi menee kovempaa, sinä pyörällä vai äiti juosten.


Eihän sitä juoksua paljon tullut, mutta kivasti siinä sai sykettä ylöspäin ja ennen kaikkea mieltä ylöspäin. :) Lapsia nauratti kauheasti, loppujen lopuksi piti juosta vähän kummankin kanssa. Tästä innostuneena kaivoin kotona vielä XBOXin esille ja pelasin tunnin verran Your Shape-peliä. Se olikin yllättävän hauskaa, en ollut pelannut sitä varmaan vuoteen. Mätkin tiiliä, pumppasin palloja, pyörittelin hula-vannetta, hypin narua, tein core-harjoituksia ja treeniohjelmia käsille, enkä edes ehtinyt kuin raapaista pintaa. Pitää pelata tuota jatkossa vähän useammin, sillä saa hien pintaan ja monipuolisen treenin ihan omassa olkkarissa. Tässä pelistä vielä mainosvideo: