Sivut

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pääsiäiseksi kipeät lihakset, jee

Facebook on sitten hieno asia. Kertakaikkiaan. Torstai-iltana silmiini osui siellä viesti, jossa ihana Karo huuteli, että hän treenaa kaverinsa kanssa pumpin perjantaina aamusta ja mukaan saisi tulla jos haluaisi. Todellakin halusin! Uusi pump oli muutenkin kokeilematta kokonaisuudessaan ja toisaalta, tämän viikon treenit olivat jääneet vähän vähiin kaikenlaisten juttujen vuoksi. Meitä oli aamulla paikalla muutama ja aikaiseksi saatiin mahtava treeni.

BodyPump 85 on kyllä ihan huikea. Sanoinkin treenin jälkeen, että jos tällä ei saa kehitystä aikaiseksi niin ei sitten millään. Kyykkyjen jälkeen (ne kasitoistot!) tuntui että mahdanko kävellä enää ollenkaan. Rintabiisi tuntui kestävän ikuisuuden ja erityisesti viimeisissä toistoissa tuntui, että tämä tanko ei vaan nouse tästä enää. Kivaa vaihtelua tässä oli se, että lähtösuunta vaihteli jatkuvasti alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Selkä oli aika peruskauraa. Dipit ja ranskalaiset levypainolla olivat palanneet ojentajiin, hauiksessa palattiin pelkkään tankoon. Hauis meinasi tappaa ihan tosissaan. Koska meillä ei nynnyillä niiden painojen kanssa, lykkäsin vitoset päihin ja niillä mentiin. Tekniikka meinasi kärsiä loppuvaiheessa, joten ei se vitospainot ehkä ihan paras idea ollut. :D

Askelkyykyt. Voi ne askelkyykyt. Alku mentiin ihan perussetillä, mutta ne hypyt laudalta alas... Ensimmäisen setin jälkeen luulin ihan rehellisesti että näähän meni hyvin, syke on korkealla ja hyvin jaksoi hypätä. Ja sitten lähti toinen setti. Enkä millään kyennyt hyppäämään niitä kaikkia. Tasaisin sykettä parin normaalin kyykyn verran ja hypin loput hypyt muiden mukana. Uusi tavoite, jaksaa tehdä laudalta hypyt kokonaisuudessaan. :D
Olkapäissä ei ollut erityistä yllätystä ja se luojankiitos ei ollut niin paha setti kuin edellisessä ohjelmassa. Levypainolla tehtävät vatsat olivat tehneet paluun ja tykkäsin niistä tosi paljon. Ainoa ongelma oli, että viimeiselle kierrokselle oli pakko jättää levypaino pois ihan vain siksi, että hauisbiisin jäljiltä tuntui etten jaksa pitää sitä ylhäällä vaan se tippuu otsalle ihan justiinsa. :D

Tänään tuntuu jaloissa, rintalihaksissa ja vatsassa. Ihme kyllä ei hauiksessa. Kohta voisi lähteä pääsiäis-Combatiin katsomaan millainen uusi ohjelma siellä on.

Eilinen päivä aloitti pääsiäisloman lisäksi "talviloman", lähdemme ensi viikolla käymään perheen kanssa Tukholmassa. Pääsiäisloman jälkeen minulla on töitä enää huhtikuun loppuun. Tämä on siis se arkijuttu, joka on aiheuttanut kaikennäköistä päänvaivaa ja sotkua viime aikoina. YT-neuvottelut ovat olleet käynnissä jo jonkin aikaa ja sen myötä tartuin tilaisuuteen lähteä talosta vapaaehtoisesti. Oli pakko pohtia, jääkö töihin nauttimaan tasaisesta toimeentulosta, mutta stressaavasta arjesta, vai ottaisiko tilaisuudesta vaarin ja miettii mitä oikeasti itse haluaa tehdä. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. :) Tuntuu haikealta, mutta oikealta.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Viikon varrelta

Väsynyttä meininkiä?
Alkuviikko meni jotenkin tohinassa ohi, oli lääkäriä, opetusharjoittelua, kirpputoritavaroiden kokoamista ja vientiä kirpparille myyntiin. Lääkärikäynnillä taas huomasin miten ko. ammattikunnalta joskus unohtuu kysyminen ja tehdään suoria oletuksia. Minun käskettiin lisätä liikuntaa kyselemättä miten mahdan liikkua tällä hetkellä ylipäänsä. Erityisesti pitäisi kuulemma vesijuosta! (No ok, voisin kokeilla sitä kyllä, ei sillä.) Vastasin kuivasti liikkuvani n. 4-5 tuntia viikossa ja asia oli sillä ok, mutta silti se nyppi ja lähdin sillä kiukulla hiihtämään järven jäälle.

Aikaa ei ollut paljon, mutta puolisen tuntia suksien päällä ja n. kolme kilometriä helpotti oloa jo kummasti. Sää oli mitä parhain, pilvetön taivas ja tuulta ei juuri yhtään. Alan pikkuhiljaa saada enemmän kiinni hiihdon tekniikasta ja se helpottaa huomattavasti hiihdon nautittavuutta. Ensi talveksi tarvitaan kyllä uudet sukset, nykyiset sopivat lähinnä lasten kanssa menoon. Jos haluaisi pidemmän lenkin heittää, paremmilla suksilla saisi mukavamman lenkin.

Järveltä katselin kaihoisasti puutarhapalstojen suuntaan. Ne ovat vielä kokonaan lumen alla, mutta ei mene kauaa kun sinne pääsee taas möyryämään. Ihan kohta pitäisi laittaa siemeniä itämään, että saa laitettua esimerkiksi kurkut taimina maahan. Ja sitten toivotaan parempaa kesää kuin viime vuonna, jolloin sato jäi melko vähäiseksi ja pieneksi.

Leikin töissä puhelimella ja nappasin muutaman kuvan. Jestas että näytän väsyneeltä! Kampaaja-aikakin pitää varata pikana. Tuota ottaessa ei edes ollut mitenkään erityisen väsynyt olo, mutta näköjään ulospäin näkyy ihan jotain muuta.

Tähän on onneksi tulossa korjaus. Olen aiemmin maininnut että työpuolella on melkoisia mylläyksiä menossa. Nyt ne mylläykset alkavat pikkuhiljaa olla ohi ja ensi viikolla uusi organisaatio julkistetaan (vai voisiko sanoa että siitä se myllytys oikeasti vasta alkaa?). Siihen liittyen tein itsekin päätöksiä. Niistä lisää myöhemmin, kun tieto on oikeasti julkista. Mutta olen tosi tyytyväinen päätökseeni ja odotan innolla tulevaa. :)

Näiden mylläysten myötä nykyinen työskentelytiimini tulee hajoamaan. Sitähän piti asiaankuuluvasti juhlistaa hautajaisilla. Pukeuduimme perjantaina töihin jo mustiin, iltapäivällä karattiin aiemmin pois  firman saunatiloihin. Tilattiin thai-ruokaa, syötiin järkyttävät määrät sipsejä, karkkia ja muita "terveys"-ruokia ja tietysti niitä köh, terveysjuomiakin saattoi jokunen illan aikana kulua. Saunottiin, syötiin, naurettiin, syötiin, itkettiin, syötiin... hyvä ilta, kertakaikkiaan. :)


Otettiin hautajaiskuvia, kuten asiaan kuuluu. Harras on tunnelma eikä naurata tämä homma ollenkaan. EIPÄ.

Viikonloppuna on hoidettu lisää kirpputoriasioita (pöytä on ollut vajaan viikon ja tuottanut hyvin!), katsottu lasten kanssa Tuhkimoa uudelta DVD:ltä ja käyty sairaalalla imetystukemassa ja ihailemassa vauvoja. Mutta ei treenattu. Tämän viikon treenisaldo on ihan säälittävä, se puoli tuntia hiihtoa. Tänään yritän ryhdistäytyä ja käydä jonkinlaisella ryhmäliikuntatunnilla vielä. Aamulla joutui kyllä pienen aamulenkin tekemään, kun illalla tajusin että palmusunnuntai olisi vuorossa, eikä minulla ole minkäänlaisia pajunkissoja lapsille. 6.45 kutsui pajukkopuska. Ei niitä kissoja edes löytynyt sieltä kunnolla, mutta muutaman risun sain ja niihin pitää jonkinlaiset koristeet värkätä, ennen kuin lähdetään sukulaisten luo virpomiskierrokselle.

Mukavaa ja rentouttavaa palmusunnuntaita juuri sinulle!



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kokemus se tämäkin

Arkielämäni on edelleen jokseenkin sotkuinen ja en oikeastaan malttaisi odottaa että pari viikkoa kuluu ja asiat selkenevät. Tämän vuoksi olen yrittänyt pitää viikonloput niin stressittöminä ja leppoisina kuin mahdollista. Tälle viikonlopulle oli luvassa yhdessäoloa perheen kanssa, treeniä, ulkoilua, kirpputoritavaroiden kokoamista ja ylipäänsä lepäilyä. Lauantaille olin ajatellut Zumba Toningia ja sunnuntaille Sh'bam & CXWORX -comboa. Lauantain Zumba käytiinkin ja se oli taas kerran melkoisen hauskaa.

Lauantai-ilta kuitenkin muutti suunnitelmat kohtuullisen radikaalisti, kun lastenhuoneesta kuului tömäys. Menin katsomaan mitä tapahtui ja löysin pienen poikani makaamasta lattialta, enkä saanut häneen mitään kontaktia. Sisarensa kertoman mukaan poika oli pudonnut kerrossängyn yläsängystä, jossa leikkiminen on ehdottoman kiellettyä. Poika ei alkanut virota herättelyllä, joten ambulanssi oli soitettava. Hätäkeskukseen soittaessani alkoi onneksi tulla itkuakin jo ja tajunta alkoi palata pikkuhiljaa. Ambulanssi tuli nopeasti ja lähdimme keskussairalaan näytille ja loppujen lopuksi jäimme sinne yöksi. Aivotärähdyshän se, ilmeisesti oli myös laskeutunut lattialle niin että ilmat olivat tulleet pihalle. Yö meni melkoisen levottomissa merkeissä, ensin odotimme ensiavussa neljä tuntia osastolle pääsyä. Itse pääsin nukkumaan sairaalan lattialle (sain ihkun vaaleanpunaisen sairaalapyjamankin!) vasta kahdentoista maissa yöllä, herätäkseni puoli neljältä siihen että poika oksentaa. Ja uudelleen neljältä. Ja viideltä. Aamulla pienen vointi oli jo hurjasti parempi, on ollut oma vilkas itsensä ja toipunut käsittämätöntä vauhtia. Ei olisi itseasiassa millään halunnut lähteä kotiin, olihan sairaalassa kivoja pleikkaripelejä, DVD:itä joita ei ole kotona, leluja joita ei ole kotona ja paaaaaaljon pillimehua. Tehdyt tutkimuksetkin olivat tasoa katsotaan lampulla silmiin ja pyydetään puristamaan kättä, joten mikäs siinä pienen ollessa, kun vointi oli kohentunut. :) Iltapäivällä pääsimme kotiin, ja olen ollut niin poikki koko illan, etten ole oikein saanut mitään aikaiseksi.

Eilinen oli tähänastisen elämäni ehdottomasti pahin säikähdys. Kun omalla lapsella on akuutti hätä, näköjään järkevästä ihmisestä tulee äkkiä sekoileva kummajainen, joka ei muista asuuko rivitalossa vai omakotitalossa ja mikähän se osoite olikaan. Eikä muuten ihan heti muistanut edes hätänumeroa, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, poika lupasi ettei enää leiki cowboyta muuten kuin lattialla. Ja K-SKS:n lastenosastolla on aivan ihanaa ja huolehtivaa väkeä töissä. :) Mutta nyt tämä lähtee nukkumaan ja aikoo nukkua kunnolla. 


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Rähinää ja rauhaa

Henkilökohtaisen elämän puolella on tällä hetkellä menossa yhtä sun toista mylläystä, jonka vuoksi viime viikolla loppuviikko oli aika... noh, sanottakoon että olin älyttömän huonolla tuulella. Erityisesti perjantai oli sen laatuinen, että kiukusta puhisten painelin töistä salille pumpiin. Tarpeeksi painoja tankoon ja raivolla ylös, kyllä helpotti! Taisin tehdä ennätyspainoilla. Toki siihen oli nyt hyvä tilaisuuskin, kun ohjelma on ihan just vaihtumassa, koreot ovat sen verran tuttuja että itseään kannattaakin haastaa. Suurin ketutus jäi sinne pumppisaliin ja pääsin aloittelemaan viikonloppua juuri niin kuin halusinkin, ajatellen ihan kaikkea muuta paitsi mylläyksiä.

Kuvallinen todiste, että sukset olivat jalassa.
Tosin kaverit FB:ssä epäilivät että kuva on
photoshopattu tai  siinä on joku muu
kuin minä. Hmpf.
Lauantai oli tosi kiva päivä. Oma sukuni tykkää järjestää juhlansa niin, että ne harvemmin ovat pönötysjuhlia, niissä on yleensä joku juju. Tällä kertaa yhteissynttärit oli järjestetty Juhlahiihdon nimellä. Lauantaina oli aivan mahtava kelikin, aurinko paistoi ja tuulta ei juuri ollut. Juhlahiihto tarkoitti n. 500 m matkaa juhlapaikalta pieneen saareen, jossa oli järjestetty makkaranpaistoa, lämmintä mehua ja muuta mukavaa. Yhdessäolosta nauttivat niin aikuiset kuin lapsetkin. :) Vaikka varsinaista hiihtoa nyt ei tullut juuri yhtään (hiihdin itse vielä pikkuisen pidemmän lenkin takaisinpäin, kun sukulaiset huolehtivat lapsista, mutta ei siitä silti tullut hirveitä matkoja lisää), ulkoilu ja yhdessäolo teki tosi hyvää. :)

Ulkoilun jälkeen siirryttiin hyvän ruoan ja tietysti kakkujen pariin. Juhlapaikalta olisi ollut vain muutaman kilometrin matka meille järven latua pitkin, ja hetken harkitsin hiihtämistä kotiin, mutta lasten hyppiessä seinille ja päivän venyessä pitkäksi, menin sitten autokyydillä muun perheen kanssa. Melkein kyllä pitää järjestää itsensä vielä ladulle tänä talvena, jos vastavia päiviä kelin puolesta vielä tulee. Oli se niin kivaa.


Sunnuntaina olin aikeissa testata Sh'bam & CXWORX-comboa, mutta aikataulujen mennessä mönkään meninkin Combatiin. Näköjään kannatti kuvitella, että annan alkavalle viikolle huolella turpaan, koska tänään tuntuu selässä että lyöty on. Ja koska se ei vielä ollut tarpeeksi, tänään piti vielä mennä riehumaan pumpiin. Kiva yllätys oli, että ensimmäiset viisi kappaletta olivat jo uutta ohjelmaa. Kyykyissä oli aika tappavat joustot, kun siellä viihdyttiin pariin otteeseen kahdeksikon verran. Kyllä. Ei nelosia, vaan kaseja. Rinta-biisissä oli positiivisena yllätyksenä suunnan vaihtelu, välillä lähdettiin ylhäältä ja välillä alhaalta. Suurin järkytys tuli ojentajissa, kun ohjeistus oli, että selkä-painoilla pitäisi mennä. SELKÄ-painoilla! Ojentajia! Juu ei, ei ihan onnistu. Mutta ehkä siinä olisi hyvä tavoite uudelle ohjelmalle?


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kaksi uutta kerralla

Bongasimme Jferin kanssa Monnan blogista TRX-vehkeen, jota kumpaakin kiinnosti kokeilla. Niitä roikkuu Kuntomaailmassakin, perjantaina sitä vähän mallailtiin, mutta meillä ei hirveästi ollut käsitystä mitä sillä voisi tehdä. Joten mitä sitten, kun ei tiedetä? Googlataan!

Youtubesta löytyi useampikin videoklippi, joista yksi jäi erityisesti mieleen. (No okei, toinenkin. Ihan sen takia että siinä esiintyneellä miehellä oli aika kiva kroppa. Eikä paitaa. 8) )


Suurinta osaa näistä kokeiltiinkin. Vähän se oli vielä hakemista ja säheltämistä, mutta kyllä siitä ihan hyvä idea saatiin, mitä tuolla voisi tehdä. Tuumittiin, että voisi suunnitella ohjelman ja tehdä sitä, niin saisi kunnon tuntuman ja sykkeen pysymään korkeammalla. Hauskaa meillä kyllä oli ja yllytyshulluus palkittiin taas. Esimerkiksi askelkyykkyihin sai ihan erilaisen, älyttömän hyvän tuntuman pakaraan. Ja käytännössä kaikissa liikkeissä keskivartalo oli mukana. Jos keskivartalon tukea ei pitänyt koko ajan kasassa, ei kyllä pystynyt tekemäänkään liikkeitä kunnolla.

 Jferille kiitos kuvasta :)

Toinen uusi juttu, mitä kokeiltiin oli kahvakuulatunti. Se sattui olemaan samaan aikaan, eikä kumpikaan ollut koskaan kokeillut käydä tunnilla. Ohjaaja sanoi, että jos on tehnyt lihaskuntoa, voisi ottaa ihan hyvin 12 kg kahvakuulankin. Jokin järki ilmeisesti vielä oli päässä, kun otimme vain 8 kg ja 10 kg kahvakuulat. Ja oli oikeasti hyvä päätös. Puolen tunnin tehokas tunti ja viimeiseen settiin meinasin kyykähtää. Hyvin otettiin kyllä luulot pois sillä tunnilla. :D En ole ihan varma olenko varauksettoman ihastunut, mutta tulipahan käytyä. Jos kävisi useamminkin, varmaan tekniikkakin tulisi hiotummaksi, eikä kuula paukkuisi niin paljon käsivarsiin...

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Pumppi pamppi

Sunnuntai-illat. <3 Aluksi kävin vain pumpissa sunnuntai-iltana, senkin vähän nihkeästi silloin jos jaksoin, kunnes siellä alkoi käydä kavereitakin joten siitä tuli perinne, eikä vähiten siksi että sunnuntai-pumppia vetävä Mari on niin loistava (terveisiä <3). Sen jälkeen jossain vaiheessa aloimme jäädä myös pilates-tunnille, joka oli heti pumpin perään. Ja sen jälkeen keksittiin, että täällähän olis sauna, miksi sitä mennä kotiin saunaan kun voi käydä salin saunassa ja vaihtaa samalla kuulumiset. Ja niinpä meillä oli siinä perinne, jonka myötä sunnuntai-illoista on tullut ainakin minulle erittäin odotettu treeni-ilta, joka rentouttaa ihanasti.

Eilinen ilta ei ollut poikkeus, pumppi oli ihan loistava. Yllytyshulluna piti tietysti nostaa vähän painojakin sinne ja tänne, kun ohjelmat ovat ihan kohta vaihtumassa. Ja jos totta puhutaan, selkäbiisin alussa edestä tuli sellaisia mulkaisuja että jos minä en laita niitä ylimääräisiä ykkösiä tankoon, ne tullaan laittamaan minulle. :D Niinpä selkä meni 8,5 kilolla per pääty. Rintabiisiin lisäsin tauolla hätäisesti vähän lisää ja askelkyykytkin tein isommilla painoilla kuin yleensä.

Askelkyykyistä puheen olen, se biisi on kuulemma seuraavassa ohjelmassa huikea. Päästään tekemään hyppyjä laudalta ja laudalle. Kun muistaa miten hirveältä tasajalkahypytkin tuntuivat kun ne ensimmäisen kerran tulivat ohjelmaan, mitenkän nämä mahtavat mennä ja kauanko menee, ettei niihin meinaa kuolla? :D

Uusimmassa sizzlerissä niitä ei näy, mutta muuta kivaa kyllä näkyy:



Eilinen ilta oli myös vähän haikea, kun Mari jää hetkeksi äitiyslomalle tuntien vetämisestä. Tämän kunniaksi järjestimme salille vielä yllätysiltapalan, karjalanpiirakoita, juustoa, mehua, muffinsseja ja kaurakeksejä, joita  syötiin saunomisen jälkeen. Nam. :)

Tämä viikko alkoi opetusharjoittelulla ja juuri nyt tuntuu siltä, että ihmisen (siis minunkin) täytyy olla hieman päästään vialla, että lähtee tähän hienoon luokanopettajan ammattiin, joka on äärimmäisen aliarvostettua ja alipalkattua. Uskokaa kun sanon: se on rankkaa. Siitä on pitkien kesälomien ja opettajanhuone-kahvinjuonnin hehku kaukana. Todella kaukana. En luultavasti tule sitä työkseni koskaan tekemään, mutta saanpahan paperit ulos piakkoin.
Sen lisäksi tämän viikon treenien kanssa on vähän sumplimista. Tänään oli tarkoitus mennä, mutta olin hyvin meluisan luokassa vietetyn päivän jälkeen niin päänsärkyinen ettei siitä tullut mitään. Huomenna en pääse ja keskiviikkona olen vanhempainillassa... Oh well, torstaina sitten? Opetusharjoittelukoulu on uimahallin vieressä, olen pyöritellyt ajatusta että menisin uimaan joku aamu ennen opetustunteja.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

"Mä en kyllä mene step-tunnille... no okei mennään perjantaina."

Joo, mä olen helppo. Suorastaan varma. Ja ehkä vähän yllytyshullu. No okei, liikunnasta kun on kyse, paljonkin yllytyshullu. Nämä sanat loihettiin lausuen keskiviikkona, kun juteltiin eri ryhmäliikuntatunneista. Taisin sanoa jotain step-kammostani, minulla on siitä joitakin huonoja kokemuksia menneisyydestä. Lähinnä nämä luultavasti ovat johtuneet ihan siitä, että en ole ollut kovin hyvässä kunnossa ja olen siis mennyt kuntooni nähden liian rankalle tunnille. Edellisen kerran muistan olleeni step-tunnilla 9.9.2006, ja meinasin kyykähtyä silloin sinne. Syy, miksi muistan niin hyvin tuon päivämäärän on se, että ihmettelin silloin miten tämä ei nyt kulje ollenkaan, menin apteekin kautta kotiin ja tein positiivisen raskaustestin. :)

Noh, minulle ehdotettiin vienosti että perjantaina olisi 30 min step-tunti jonka taatusti jaksaisin ja sen jälkeen voisi jatkaa CXWorx-tunnille. "No okei."

Iltapäivällä nurisin itsekseni töissä kun ei olisi huvittanut, ei millään. Olisi ollut kiva mennä ihan vaan kotiin.  Edelleenkin on melkein plääääääh-kausi menossa. Onneksi oltiin sovittu Jferin kanssa että mennään, joten olihan se pakko. Taas kiitin itseäni jälkeenpäin siitä että menin.

Itse tunti meni hyvin, kyllä sen puoli tuntia jaksoi ihan helposti, syke pysyi korkealla ja tuntui tehokkaalta. Ehkä hieman kirosin sitä, että tulin eilen tehneeksi pohkeita prässissä niin kuin viime viikolla opin... Luultavasti se tuntuu vielä enemmän huomenna. :D Jatkettiin vielä suunnitelman mukaisesti CXWorx-tunnille, tämä oli tosi hyvä combo! Edellisen kerran tein toisinpäin, aloitin CXWorxista ja jatkoin Zumba-tunnille, sekin oli ihan ok, mutta näin päin oli parempi. Ainoa mikä vähän kummastutti oli se, että vaikka alaselkä ei taas ole hetkeen kiukutellut, kulmasoutujen tekeminen kuminauhalla sattui oikeasti ja ihan väärällä tavalla, oli pakko keventää ja lopuksi melkein suorastaan jättää tekemättä kun tuntui niin ilkeältä. Kummallista.

Tuntien jälkeen jäätiin hetkeksi ihmettelemään TRX:ää ja kokeiltiin sillä muutama juttu. Ja todettiin että tähän täytyy tutustua tarkemmin, mitä kaikkea sillä voisi tehdä...

Mutta hei, se on viikonloppu nyt! Ja maaliskuu! Ensimmäinen kevätkuukausi! <3 Aamuisin on jo valoisaa kun kömpii töihin seitsemän maissa. <3