Sivut

maanantai 25. helmikuuta 2013

Laihdutuspohdintoja

Patrik Borgin tekstejä lukiessa sitä huomaa usein nyökyttelevänsä ja saavansa oivalluksia asioista, joista tuntuu että kyllähän minä tämän siis tiesin, mutta kappas kun se näin ääneen sanotaan niin olipa se järkevä ajatus. Viimeisimmässä blogikirjoituksessaan hän avaa tavallisimpia laihdutukseen liittyviä myyttejä ja taas pääsin nyökyttelemään. Suosittelen lukemaan myös toisen postauksen, joka käsittelee televisiossa nähtäviä laihdutusohjelmia.

Niistä puheen ollen, Jutta ja puolen vuoden superdieetti -ohjelma on säännönmukaisesti saanut minut flippaamaan joka kerta kun sitä katson, jopa siinä määrin etten enää edes seuraa sitä. Pääsääntöisesti minua pännii se, että laihduttajille asetetaan suuret, epärealistisetkin tavoitteet, vedetään puoli vuotta tiukkaa rääkkiä. Jos henkilö ei laihdukaan kuin 35 kg puolessa vuodessa vaikka tavoite oli 40 kg, sitä surkutellaan (tai sanotaan jopa todella rumasti). Sitten taas jos sinne tavoitteeseen päästäänkin, henkilö on suunnilleen sankari. Ja puolen vuoden jälkeen tiukka seuranta loppuu, mikähän on lopputulema sen jälkeen, jos ihmisen kuulumisia kysellään vaikka kahden vuoden päästä?

Ei pidä käsittää väärin, olen vilpittömästi iloinen niiden puolesta, jotka ovat tuossa ohjelmassa laihduttaneet ja yhtä vilpittömästi toivon että heidän toivomansa suunta myös pysyy. Se mikä minua tässä nyppii, on sen kuvan levittäminen että laihduttaminen todellakin voi tapahtua nopeasti, kunhan vaan rääkkää itsensä väsyksiin, tiukistelee askeettisella ruokavaliolla ja on tarpeeksi itsekuria ja halua. Ja tätä kutsutaan kaupan päälle motivoinniksi. Pakko lainata tässä kohtaa Pöperöproffaa:
Mutta nyt se motivaatio vaan kanavoituu liian usein TV-ohjelmien luomaan ylilyötyyn ja liian tiukkaotteiseen tekemiseen, jossa omaa kehoa, mieltymyksiä tai hyvinvointia ei kuunnella ja liian usein saadaan ihminen joka toteaa: "Kyllä se toimii, mäkin aluksi laihduin mutta ei mulla vaan riitä motivaatio ja itsekuri". Ja sitten on taas vähän surkeampi olla...

Naulan kantaan. Toki, eihän se olisi tarpeeksi yleisöön vetoavaa, jos laihduttaminen lähtisikin pääkopan pistämisestä kuntoon ja yksi kerrallaan tapahtuvista muutoksista tarpeeksi hitaalla tahdilla. Kuka sitä nyt haluaisi katsoa? ;)

Patrik Borgin blogia selatessani tulin miettineeksi, että mitä toisaalta siitä, ettei tuloksia tule juuri nyt. Tietyt tärkeät asiat on jo kuitenkin laitettu kuntoon niin, ettei niitä juuri edes ajattele tai sen eteen ponnistele:
1. Ruokarytmi on tasainen, 5 ateriaa päivässä.
2. Ateriakoot ovat järkevöityneet, en syö itseäni ähkyyn.
3. Liikuntaharrastus on luonteva osa arkea ja ennenkaikkea mieleistä.

Paljon on toki vielä tekemistä yhdessä sun toisessa asiassa, mutta ei keskitytä niihin nyt. Parasta motivointia on se, mitä on jo saanut aikaan ja on pakko luottaa siihen, että jossain vaiheessa se alkaa kantaa hedelmää. Ja sitten jos ei ala? Tässä vaiheessa olen päässyt siihen lopputulokseen itseni kanssa, että sitten ei ala. Sitten mennään näillä. Elämä on liian lyhyt siihen, että hyvän olon ja onnellisuuden pitäisi perustua sille onko lihava vai laiha.

perjantai 22. helmikuuta 2013

"Vedetäänkö sellainen treeni, ettei kävellä sunnuntainakaan?"

...loihe ystäväni lausumaan eilen, kun kokoonnuimme viettämään iltaa treenin, ruoan ja loistavan seuran merkeissä. Mutta siitä kohta lisää.

Ehti kulua hetki edellisestä postauksesta. Jonkin verran olen kyllä treenannutkin, mutta kaiken kirjoitusintoni olen suunnannut opiskelutehtäviin. Koska selvästikään kokopäivätyö, pienet lapset ja treenaus ei ole tarpeeksi yhdelle ihmiselle, päätin ottaa sen lisäksi härkää sarvista ja viedä roikkuvat opintoni loppuun. Yllättävää oli se, kuinka vähän opintoja olikan jäljellä ja joulun jälkeen olen hitaasti mutta varmasti edistynyt niin, että valmistuminen siintää myöhäiskeväässä/kesässä.

Eilistä iltapäivää odotin koko viikon kuin kuuta nousevaa. Minulla on se onni, että usein saan hyvää seuraa treeneihin ja nyt olimme sopineet tällä porukalla viettämään iltapäivää yhdessä. Jyväskylän AaltoAlvari -uimahalli on ollut reilun vuoden remontissa ja se avattiin hiljattain uudelleen. Lapseni olivat siellä jo käyneet mummonsa kanssa, mutta minä en, eivätkä muutkaan seuralaiset olleet käyneet. Sovimme siis menevämme sinne ensin AaltoAlvarin kuntosalille, sitten uimaan ja sen jälkeen syömään. Minulla on ollut koko tämän alkuvuoden olo, ettei salitreeni huvita, enkä oikeastaan ole käynytkään kuin kahdesti. Kummallakin kerralla sujui surkeasti, silläpä olen koko alkuvuoden kiertänyt ryhmäliikuntoja, jossa joku toinen komentaa mitä tehdään ja minä teen kiltisti perässä. Ja se on toiminut. Niinpä minulla eivät odotukset olleet kovin korkealla, kun tehtiin alkulämppää ja mietittiin millaista treeniä lähdetään tekemään. Mutta sitten kun toinen kysyy innokkaasti "Vedetäänkö sellainen treeni, ettei kävellä sunnuntainakaan?", eihän siinä voi väistyä. :) Tehtiin prässiä, kyykkyä, penkkiä,  kulmasoutua, pystypunnerrusta, ojentajia, hauista, ylätaljaa,  ristus meillä oli hauskaa! Välillä oli aloitettava sarja alusta kun hekotukselta ei saanut lihaksia toimimaan.  Siinä ei vaan voi alkaa nynnyillä, kun tsemppari hihkuu vieressä kolmannen sarjan jälkeen "vielä yksi sarja" ja "ai teit jo 15 toistoa, vielä menee 10" :D Ja kun sarjat oli tehty painoilla, vielä yksi ilman painoja. Yhdessä vaiheessa tein penkkiä omilla ennätyspainoillani ja vierestä kuului haaste "8 toistoa", johon tietenkin oli pakko vetää 10 toistoa. Yllytyshulluus on kivaa. x) AaltoAlvarin kuntosali oli kyllä ihan hyvän oloinen, laitteet olivat suurimmaksi osaksi uusia, tankoja, irtopainoja, kahvakuulia ja käsipainoja oli runsaasti. Tykkäsin. :)

Ehkä parasta oli se, että minulla oli niin hyvä treeni, että nyt taas tekee mieli salille :) Painojen kanssa heilumisen jälkeen pulahdettiin altaaseen, en laskenut itse kierroksia mutta ilmeisesti varsinaista uintia tuli jotain 700-800 m luokkaa ja sen jälkeen hetki lillumista porealtaissa. AaltoAlvarin naisten puku- ja suihku- ja saunatilat oli remontoitu hienosti, vaikkakin suihkutilassa oli armottoman kylmä. Ja saunassa vuorostaan hulluja löylynheittäjiä, joten minun saunomiseni jäi aika lyhyeen...

Ilta päätettiin Foodin ruokien äärellä, paitsi halloumisalaattia, voin suositella myös kanaleipää. Ja caesar-salaattia. Ja club sandwichia. Nam.

Tänään olen huomannut ähkäiseväni portaissa ja tuolista noustessani. Ja yrittäessäni tehdä yläkropallani jotain. Joten tavoite ainakin jollain tapa saavutettu? Tänään on olo ollut pikkuisen kuumeinen ja flunssainen noin yleensä, mutta toivottavasti se menee pian ohi, niin pääsen sunnuntaina pumpiin normaalisti... Mutta vaikka vähän kipeä olo onkin, hymyilyttää vieläkin kun miettii miten rentouttava ja hauska eilinen ilta oli. :) Mari ja Jenni, KIITOS eilisestä, olette parhaita. <3

maanantai 11. helmikuuta 2013

Loppu- ja alkuviikon treenejä

Viime viikko oli tympääntymisestä huolimatta ihan hyvä treeniviikko. Maanantaina lasten kanssa uimassa ja itsekseni Combatissa, keskiviikkona Pump, lauantaina Zumba Toning ja sunnuntaina Pump ja pilates. Zumba toning oli erityisen hauska hulvattoman ohjaajan vuoksi. :) Kilon painot olivat aika mitättömät, ensi kerralla taidan yrittää napata 1,5 kg käsipainot, saavat käsivarret kunnon kyytiä. Jokaiseen lähtö oli jotenkin kauhean työn takana, mutta silti jokaisen jälkeen oli ihan loistava fiilis ja taputtelin itseäni olkapäälle, että tuli lähdettyä. Jostain olin lukevinani, että on tärkeä oppia tunnistamaan se olo kun on oikeasti liian väsynyt treenatakseen ja se olo, kun vaan laiskottaa. Uskon sen nykyään jo jotenkuten osaavani, sen jälkeen jääkin lähinnä se ongelma, että niitä oloja viitsii totella. :P

Meille on muodostunut jonkinlaiseksi perinteeksi jäädä sunnuntain pump&pilateksen jälkeen salille saunaan. En käsitä miksen ole sitä aiemmin tehnyt, koska sen setin jälkeen olo on ihan uskomattoman rentoutunut ja hyvä. Sunnuntain pumpissa kulki muutenkin ihan hirveän hyvin, fiilis oli korkealla ja tuntui että olisi jaksanut pistää lisääkin painoja vähän sinne tänne. Tunti oli kuitenkin sen verran täysi ettei ylimääräisiä painoja oikein ollut (tai olisi varmaan juuri yhdet ykköset löytynyt, mutta en viitsinyt pomppia kesken tunnin hakemaan täydennystä. Ensi kerralla sitten.)

Tänään otin treenikamat mukaan töihin ajatuksena, että jos töiden jälkeen tuntuu siltä, menen Combatiin. Ja menin. Tunnin aikana tuntui biisien vaihtuessa pariin otteeseen että eeeeeeei jaksa kyllä enää, mutta jostain sitä energiaa silti riitti ja vähän matkaa biisiä eteenpäin, taas räiskittiin täysillä. Lopputunnista tunsin miten hikeä valui vähän joka puolelta ja viimeisessä biisissä suorastaan kastelin alustan. Ja nautin joka pisarasta! Ei ole niin kauaa siitä kun yksikin hikipisara treenin aikana oli voitto, nyt huomaa että aineenvaihdunta on alkanut toimia paremmin ihan oikeasti. :)

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Habit is what keeps you going

Viime aikoina on tuntunut siltä ettei oikein huvittaisi. Ei tee oikein mieli pumpiin, ei combatiin, tai salillekaan. Saati lenkille tai hiihtämään. Kun tuijottelee kuntosalin ryhmäliikuntatunti-aikatauluja, tuntuu ettei sieltä oikein löydy mitään sopivaa. Pumpiin on erityisesti tullut pienoinen ähky, sille olisi vaihtoehto tietysti käydä salilla, mutta se taas ei huvita ollenkaan. Plus, tiedän että tässä mielentilassa kun lähtee salille yksin, ihan taatusti fuskaa vähän siellä täällä ja tuolla. :P Suklaalevyn kutsu on ollut myös melkoinen.

Mitä sitä sitten tekee tällaisessa olotilassa? No treenaa ihan samalla lailla kuin aiemminkin.

Kuva täältä

Maanantaina kävin Combatissa ja tänään Pumpissa, kumpaankin oli melkoinen lähteminen, mutta kummastakin kiitin itseäni sen jälkeen kun tunti oli ohi, eikä treenaus ole ollut erityistä ponnistelua vaativaa, ne ovat menneet ihan hyvin. Sama ilmiö on ollut nähtävissä viime viikkoina, kauhea nahjustelu ja "yhtään ei huvittais" lähtöä tehdessä, mutta tunnin jälkeen olo on ollut loistava. Jostain syystä kyllä silti kuulin Combatissa erityisen hyvin biisit joissa laulettiin "no-one's getting out of here alive" ja "now you're going to die". :P 

"Motivaatio on se, joka saa meidät liikkeelle, tapa pitää meidät liikkeessä." On tietysti mukava huomata, että tapa on juurtunut. :) Olisi silti kiva saada se motivaatiokin takaisin. Olisko vinkkejä?

Maanantaina kävimme lisäksi koko perheen voimin uimassa. Lapset käyvät yleensä mummonsa kanssa ja ovat kokeneita uimareita, ehkä vähän liiankin... 3-vuotias poikani tuli isänsä kanssa miesten puolelta, eikä hänellä vielä ollut kellukkeita. Ei tuntunut haittaavan, kun poika rynni suoraan isoon altaaseen, unohtaen että kellukkeet olivat jäineet (ilmeisesti oli jättänyt myös korvansa pukuhuoneeseen, kun ei kuunnellut komentoja). Onneksi olin lähellä jo valmiiksi altaassa. Poika kävi vähän uppeluksissa, muisti sen jälkeen ettei vielä pysy pinnalla ja pysähtyi hetkeksi että saatiin kellukkeet päälle ja meno jatkui. :) Lapset ovat siinä mielessä kiitollisessa iässä, että äiti ja isi ovat parhainta ikinä ja osaavat kaikkia upeita juttuja. Äiti esimerkiksi osaa seistä käsillään vedessä, ja kun sen pariin kertaan näyttää, lapset ovat ihan pähkinöinä.

Melkein pääsin osallistumaan vesijumppaankin, siellä alkoi samaan aikaan seniorivesijumppa. :D Sen verran paljon oli osallistujia, että väistimme suosiolla lastenaltaaseen siksi aikaa kun seniorit jumppasivat.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Luisteluhommia

Mahtava meno, tiukka etukeno!
Poikani kummisetä soitti aamulla ja kysyi, joko mennään ostamaan pojalle luistimet ja mennään kokeilemaan niitä. Tuumasta toimeen. Taustaksi pitää kertoa tarina isosiskon luistimista, jotka olivat ihanat, vaaleanpunaiset ja kukalliset ja jotka olivat pienen miehen mielestä iiiiihanat. (Pojan lempivärit ovat vaaleanpunainen ja punainen.) Julma äiti oli vaan ehtinyt myydä ne jo muualle, joka aiheutti pienoisen kalabaliikin ja yrityksen piilottaa luistimet ennen niiden postittamista. Rassukka. Pyhästi lupasin, että katsotaan löytyisikö hänelle punaisia luistimia. Ja koska lapset eivät koskaan unohda mitään, poika sitten ilmoitti ensimmäisenä kaupassa haluavansa punaiset luistimet. Valitettavasti kuitenkin urheiluvälineissä ei tunneta unisex-malleja ja niinpä pojille oli tasan mustia hokkareita ja tytöille hörsylöin koristeltuja kaunoluistimia. Eli ei nyt ihan mieleisiä luistimia pojalle saatu, mutta kelpuutti ne kuitenkin. Onneksi oli isosiskon vanha pinkki kypärä, joka lohdutti luistin-pettymyksessä.

Luistelemaan menimme Jyväsjärven jäälle, kummisetä otti kummipoikansa hoiviinsa ja minä huseerasin esikoisen kanssa. Omat luistimeni jäivät suosiolla kotiin varastoon, en voi olla niiden päällä paria minuuttia kauempaa kun jalkoihin alkaa sattua. Uudet luistimet olisivat tarpeen minullekin. Esikoinen ei ole kovin montaa kertaa luistinten päällä ollut, tälle talvelle tämä kerta oli toinen. Pojalle tämä kerta oli kaikkiaan toinen kerta luistimilla ikinä. Tyttö aloitti töpöttämällä luistimilla ensin niin, että piti minua kädestä kiinni, mutta aika nopeasti keksi miten pysyy pystyssä ilman tukeakin. Loppuajasta luisteluun alkoi tulla jo jonkinlaista liukuakin. Poika taas oli aika tiukasti kummisedässään kiinni aluksi ja mutisi ettei osaa, mutta oppi kaksi erilaista tapaa tulla ylös omin avuin kaatumisen jälkeen ja loppuajasta luisteli pitäen vain toisella kädellä kummisetäänsä kiinni.

Olin oikeasti tosi hämmästynyt miten nopeasti kumpikin lapsista sai juonesta kiinni ja miten hyvin pysyivät luistimilla. Tytölle muistutin pari kertaa että pitäisi painopisteen edessä ja se oikeastaan riitti siihen että keksi miten pysyy pystyssä parhaiten. Onneksi kodin lähellä on luistinrata... :)

Mieheni on kovin painokkaasti yrittänyt päästä itsekin kuntoiluun kiinni, harjoittelee juoksemista ja käy kuntosalilla hänelle tehdyn ohjelman mukaisesti. Mutta koska on vielä aika alkutekijöissä, se liikkeelle pääseminen on aika takkuista ja tietokoneella on niin paljon kivempaa. Ja sen jälkeen tietysti pitää vähän nurista kun ei "päässyt" salille. Reiluna vaimona sitten tänään ilmoitin hänelle että sinä menet sillä aikaa salille kun me luistellaan. Vasta myöhemmin tulin ajatelleeksi että taisinpa olla aika törkeä kun noin toisen komensin liikkeelle. :D Toinen ei ollut moksiskaan kun asiasta sanoin vähän nolona, oli lähinnä tyytyväinen, että tuli lähdettyä ajoissa liikkeelle.

Illaksi karkasin itse pumpiin ja pilatekseen. Painoissa oli tällä kertaa vähän pakko himmata kun en ollut ihan varma mitä selkä tykkäisi. Kyykyt vedin normaaleilla painoilla, mutta selän tein reippaasti pienemmillä painoilla, se taisi olla ihan hyvä ajatus. Nyt illalla selkä tuntuu itseasiassa paremmalta kuin ennen treeniä, liike taitaa todellakin olla lääke. :)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Hyvä perjantai :)

Käväisimme minun perheeni mökillä aamupäivällä, teimme lumitöitä ja ennen kaikkea lumienkeleitä. Taisimme jättää koko pihan täyteen niitä toivottamaan tätini tervetulleeksi, joka oli tulossa sinne tänään iltapäivällä... N. puolivälissä matkaa kotiinpäin on Pandan tehtaanmyymälä. Saatoimme ihan pikkuisen piipahtaa sielläkin. O:)

Minun on jo pitkään tehnyt mieli hankkia kunnollinen salilaukku. Tähän mennessä olen lähinnä sommannut repun ja toisen isokokoisen laukun välillä, kumpikaan niistä ei oikein vedä kaikkea mitä pitäisi, jos esimerkiksi pesuvälineet pyyhkeineen pitää saada mukaan. Tänään kiertelin Prisman urheilutarvikeosastoa, ja bongasin sieltä ihkupinkin David Collectionin kassin, jonka hintakin oli kohtuullinen. Tungin sinne samantein kaikki mahdolliset vermeet, sykemittarin, olkavarsikotelon, kuntosaliohjelman, ja muut sellaiset jotka lähinnä ajelehtivat pitkin pöytää ja joista joku aina unohtuu kun on salille lähdössä. Olkoot niiden säilytyspaikka nyt tuo kassi, niin ovatpahan aina mukana. Kävin myös yhdessä kampaamossa kyselemässä matkakokoisia shampoita, mutta ne mitä heillä oli tarjolla, maksoivat 15 e kpl, joka oli pikkuisen turhan suolainen hinta, joten päädyin ostamaan pienen pussukan jossa oli kolme pientä täyttöpulloa, jotka voi täyttää itse. Aina paranee! Nekin pääsevät asumaan kassiin.



Perjantai on ollut pitkään perinteisesti ollut meillä tortillapäivä. Se on suoraan sanottuna ollut melkeinpä ainoa keino saada lapset syömään kasviksia ilman hirvittävää nurinaa. Plus, onpahan yksi päivä viikosta jolloin ei tarvitse miettiä "mitäs tänään syötäisiin". Niinpä joka perjantai meillä pilkotaan kupit täyteen erilaisia kasviksia ja lapset saavat itse valita mitä ottavat tortillansa täytteeksi. Mieheni löysi kaupan alehyllystä pakkauksen jossa oli kananfilee-suikaleita ja erillinen maustekastike niille (Atria Bravuuri Fajitas & Salsa) ja se oli meillä tänään kokeilussa tortillojen kanssa. Yleensä sinne paistetaan naudanjauhelihaa, joten tämä oli mukavaa vaihtelua.



Minulla on joskus ollut enemmänkin alaselkäongelmia, mutta niitä ei ole pitkään aikaan ollut. Siksi vähän hämmästyin tänään, kun aamulla selässä tuntui tutunoloista vihlontaa, joka ei ole meinannut asettua koko päivänä. Iltapäivällä suuntasin salille, vihdoinkin kokeilemaan CXWORX-tuntia. Muuten meni hyvin, mutta kulmasoutubiisissä selässä tuntui ihan TOSI ilkeälle. Toki tein myöskin liikkeen väärin, kun häselsin jotain enkä kuunnellut ohjeita kunnolla alussa, mutta luultavasti se olisi silti tehnyt ilkeää selälle.Oli vähän sen laatuinen vihlonta. Pitää vähän kuulostella sitä ja toivoa että on ohimenevää. En keksi mitä olisin viime päivinä tehnyt niin, että se noin hermostui.

CXWORX oli muuten aika mojova pläjäys keskivartalolle. Heti toinen biisi otti luulot pois, ei puhettakaan että olisin saanut sen tehtyä lähellekään niinkuin piti (eli polvet ilmassa). Ohjaaja totesikin tunnin jälkeen, että "jos olit ensimmäistä kertaa, ei kannata säikähtää." x) Menen uudelleenkin, luonnollisesti.


CXWORXin jälkeen alkoi vielä Zumba, jäin siihenkin. Siellä selkä ei antanut pienintäkään vihjettä, että olisi millään lailla kipeä. Pyllyä sai hytkyttää ja tanssia can-cania, hypytkään eivät tehneet millään lailla pahaa (eivät kyllä ole ennenkään tehneet, vaikka selkäongelmia olisikin). Tunnin vetäjä on huikein Kuntomaailman zumba-vetäjistä, huudattaa Let's Zumbaa ja hänen lantionsa on pakko olla jotenkin irti muusta kehosta, niin huikealla tavalla se liikkuu. :) Hän ottaa kontaktia jokaiseen tunnin aikana ja siellä on vaikea olla hymyilemättä. Lähdin kotiin hyväntuulisena ja hyvävointisena. :)

Hyvä perjantai, kertakaikkiaan. :)