Sivut

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Uudenvuodenlupausten lunastuksia ja hyvää mieltä

"Lisää aerobista" -hengessä tämän viikon treenit ovat tähän mennessä olleet pelkästään aerobisia. Eilen kävin Zumbassa ja tänään BodyCombatissa. Eilinen Zumba oli kyllä paras pitkään aikaan. En ollut tuon ohjaajan tunnilla käynyt aiemmin, olen iloinen että nyt kävin. Tunnilla oli kaikki zumban elementit (= tarpeeksi keikutusta, se on parasta! :D) ja sopivasti haastetta. Osa biiseistä mentiin todella kovaa, harmitti ettei sykemittari ollut mukana.

Tänään tuntui kivasti kyljissä ja pohkeissa se pomppiminen. Niin kivasti, että pitihän sitä heti aamusta rynniä BodyCombatiin, että saisi vähän lisää samaa tunnetta aikaiseksi. Lupaavalta vaikuttaa. Varsinkin kun parina viimeisimpänä Combat-kertana olen keksinyt jotain oleellista takapotkuista ja saanut niihin lisää kummasti lisää voimaa... Minua jaksaa huvittaa se Combatin 9. kappale, jossa on kummalliset akrobatiat, ja joka välissä biisissä todetaan "now you're going to die" ja voi pojat siltä meinaa tuntua kun yrittää saada itseään pysymään tasapainossa.


Combatin jälkeen piipahdin työterveydessä poistattamassa yhden luomen hartiasta. Luomi oli koholla ja sopivasti juuri sellaisessa kohdassa, johon pumppitanko hinkkaa ärsyttävästi. Ja vaatteet. Mutta ennenkaikkea se pumppitanko. Annoin kertoa itselleni, että luomenpoisto vaatisi tikkejä ja liikuntatauon ja siihen valmistauduinkin, pikkuisen ärtyneenä ajatuksesta että sunnuntain pump & pilates ja ennenkaikkea iltasauna salilla hyvässä seurassa jäisi väliin. Tämä luomi olikin onneksi sitä laatua, joka lähti yksinkertaisella saksien nipsauksella, eikä vaatinut minkäänlaisia tikkejä. Eli pumpiin vain!

Pariin viime päivään on sisältynyt paljon kivoja pieniä juttuja, joista on tullut hyvä mieli. Mainittakoon vaikka se, että auto meni kerralla katsastuksesta läpi. \o/ Meillä on 14  vuotta vanha auto, joka yleensä on vaatinut jonkinlaista remppaa katsastuksen jäljiltä. Tälläkin kertaa olin ihan varma että korjauslista tulee ja mietin riittäisikö säästötili siihen mitenkäänpäin (viimeksi meni melkein 900 euroa) ja surffasin jo autoja pitkin nettiä miettien, millaiseen meillä olisi varaa. Mutta ei edes huomautuksia! Jipii!

Ja hyvä mieli tuli tästäkin. Kiitos Pia! :)


ps. Huomasin, että ihan varkain kävijämäärä on mennyt yli 10 000:n. Oho!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Kuinka saa treenata?

Eilen illalla laatujournalismin lähde Voice uutisoi Jyväskyläläisen kuntosalin antaneen naiselle huomautuksen liiasta ähkimisestä. Tämä kohtuullisen surkuhupaisa uutisointi aiheutti jos jonkinlaista kommenttia Facebookissa, jotkut olivat sillä kannalla että onpas typerä kuntosali kun tuollaisesta huomauttaa, toiset taas olivat sitä mieltä että käytöstavat olisi syytä muistaa treenatessakin. Jos otsikointi olisi ollut "Naisen äänekäs treenaus häiritsi muita kuntosalilla", mikä olisi silloin ollut vastaanotto? ;)

Olemme ihmiset kauhean kärkkäitä arvostelemaan toisiamme. Sen lisäksi käännämme (ja kerromme) asiat mielellämme sellaisiksi, että ne ovat meille eduksi. Kovin inhimillistä on se. Erityisesti treenimaailmassa tuo monesti korostuu. Ulkopuolisen silmin toisessa on aina jotain mitä se tekee väärin, kun itse tekee tietysti kaiken oikein. Toinen treenaa väärin, liian paljon, liian vähän, väärillä painoilla, väärillä laitteilla, tekisi aerobista, tekisi enemmän kuntosalia, keskittyisi nyt yhteen asiaan, mitä se tuolla taas peilaa, ja herranjestas ei sen tekniikat ainakaan ole kunnossa, kohta se itsensä satuttaa. 

Sen lisäksi miehet ja naiset on stereotypisoitu voimakkaasti, naiset käy vaan heiluttelemassa vaaleanpunaisia käsipainoja ja lukemassa lehtiä, siinä missä miehet vetää isoilla painoilla ja hiki haisee! Tässä siitä video. :D (Katso pilke silmäkulmassa)




Kulmia kohoilutti, kun erään tietyn maanmaineeseen nousseen valmennustalon fb-sivuilla kovin kärkkäästi arvosteltiin kuntosalin puuttumista ääntelyyn, vaikka muistaakseni heidän ylin auktoriteettinsa on itse mennyt televisiossa mainitsemaan, että huutaminen on melko turhaa jajos treenin aikana pitäisi mieluummin suunsa kiinni ja keskittyisi hengittämiseen, treeni menisi paljon paremmin. Tässä hyvä esimerkki siitä, miten asiat mielellään käännetään sellaiseksi, jotka ovat heille eduksi. Tällä kertaa he olivat sitä mieltä että se nainenhan treenasi kunnolla ja kuntosali ei vaan Ymmärrä. Hohhoijaa.

Ja kyllä, tuo ähinästä huomautuksen antanut kuntosali on se, millä itse käyn. Ja tulen käymään ylpeänä jatkossakin. Takuuvarmasti se huomautus ei ihan pikkuähinästä ole tullut, kyllä sen on pitänyt ihan oikeasti häiritä ihmisiä enemmänkin, jos siihen on pitänyt puuttua. Se, miksi olen erityisesti arvostanut Kuntomaailmaa on se, että siellä sopii treenaamaan se isokokoinen juuri kuntoilunsa aloittanut ja se fitness-kisoihinkin tähtäävä. Henkilökunta on läpeensä ammattitaitoista (Terkkuja! <3), eikä kukaan heistä katso sinua nenänvarttaan pitkin arvostelevasti vaan heillä jokaisella on aito halu auttaa! Sen lisäksi heillä on pelisilmää, ja rohkeutta puuttua tilanteisiin jossa sitä tarvitaan. Arvostan!


Voitaisko sopia, että muistetaan ne käytöstavat, treenatessakin? Viedään painot takaisin paikoilleen, ei heitellä niitä, annetaan toisillekin tilaa, ei jäädä lukemaan lehtiä treenilaitteisiin. Ähistä saa, mutta älämölöä ei kannata pitää, viet vain tehoja omasta treenistäsi. Ja sitten muistetaan se, että jos on aikaa vilkuilla miten muut tekee ja arvostella sitä, ei kyllä silloin keskity omaan treeniinsä kunnolla. Jokainen, joka salille on tullut on tullut sinne omasta syystään ja hänelle pitää antaa rauha treenata sellaisena kuin on.

Ugh, olen puhunut. 

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Virallisesti ladulla

Meillä oli tilaisuus käydä hiihtämässä ihan vain aikuisten kesken tänään. Ilma vaikutti lähes täydelliseltä hiihtämiseen, -10 astetta pakkasta ja sininen taivas. Ah autuutta, nyt mennään eikä meinata! Ja niin hyvässä kunnossahan tässä ollaan että kyllähän nyt koko järven lenkki menee, vaikka siihen menisikin vähän enemmän aikaa! Lisäksi oli tietysti aivan pakko testata uusia toppahanskoja jotka löysin halvalla naapurikaupasta. Lasten kanssa hiihtäessä ainoa mikä oikeasti meinasi paleltua oli kädet, parempien hanskojen puutteessa. Nyt on toppatumput!

Tästä lähtee!

Noniin. Heti ensimmäisellä vetäisyllä oikea lonkankoukistajani hihkaisi "Hei mä oon täällä!" ja muistutti itsestään jokaisella vedolla lenkin aikana. Loppulenkistä myös vasen lonkankoukistaja innostui kuoroon mukaan. Huomasin myös anopin olleen oikeassa siinä, että "kyllä noilla sun suksilla lasten kanssa voi olla hiihtämässä", ja nyt huomasin hänen olleen oikeassa. Mukavuus oli melko kaukana siitä menosta niillä vehkeillä. Kaiken huipuksi, koska luonnollisesti olen niin rautaisessa kunnossa että jaksan mitä vain (hah), otin sellaisen oikein reippaan startin että mies jäi varmasti taakse. Tämä tietysti kostautui alta kilometrin ja loppuaika mentiin ihan huo-mat-ta-vas-ti hitaampaa tahtia. Loppujen lopuksi oli pakko nöyrtyä ja todeta että kyllä tämä lenkki jäi nyt aika lyhyeen, kokonaisuudessaan hiihtoa tuli 3 km ja aikaa meni 40 min... Eli hidasta menoa ja välillä oli pakko pysähtyäkin.

Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että lonkankoukistajia pitää venytellä paremmin. Toisekseen myös opittiin rutkasti nöyryyttä. Ja sen, että jossain vaiheessa on varmaan hankittava paremmat vermeet jos meinaa hiihtää enemmän. Ja toki se oli hyvä muistuttava seikka, että minun lenkkeily/hiihtely-kuntoni nyt ei vaan ole mikään hyvä, vaikka lihaskunto onkin. Se taas taitaa vaatia lisää treeniä sillekin saralle, mitä taisin uutenavuotena loihea lausumaankin...

Takaisinpäin
Ilma oli silti aivan täydellinen järvenjäällä hissutteluun. Huomenna, jos sää sallii, suunnitelmissa oli ottaa lapset, sukset ja eväät (no okei, makkarapaketti ja pillimehuja) sekä pulkka mukaan ja mennä hiihtomaahan koko porukalla. Nyt venyttämään niitä lonkankoukistajia.


maanantai 21. tammikuuta 2013

Haasteita

Motivaation metsästäjän Meerin ja Turtle on the runin Devis paiskoivat haasteella. Täältä pesee vastauksia. :)

Toisessa haasteessa pyydettiin 11 faktaa ja toisessa 10. Pistetään varmuuden vuoksi 11. :)

1. Minulla on kaksi lasta, joita mieheni hoitaa kotona.
2. Minulla on luokanopettajan koulutus, mutta en ole tehnyt niitä töitä käytännössä ollenkaan, opiskeluajan lyhyitä sijaisuuksia lukuunottamatta.
3. Liikunnan ohella rakas harrastus on käsityöt. Erityisesti neulominen.
4. Olohuoneessani ainoastaan piano ei ole Ikeasta ostettu.
5. Tein vähän aikaa sitten havainnon, että läheisimmät ystäväni kautta aikojen ovat aina olleet miespuoleisia.
6. Ennen lapsia harrastimme mieheni kanssa aktiivisesti rotukissoja. Yhteiselle kasvattajanimellemme on syntynyt 7 pentuetta. Nykyään nuorin kissoistamme on melkein 8-vuotias ja vanhin täyttää tänä vuonna 14, kaikki neljä kissaa nauttivat pennuttomasta ja näyttelyttömästä elämästään kotona.
7. Jos rahat eivät olisi niin tiukilla, kävisin säännöllisesti vyöhyketerapiassa. Koska se vaan on niin ihanaa, ja rentouttaa minunlaistani stressikimppua käsittämättömän hyvin.
8. Olen aktiivinen imetystukiäiti, viime talvena opiskelin imetysohjaajaksi.
9. Kärsin ajoittain pahenevasta koirakuumeesta. Koiraa ei kuitenkaan meille tule ennen kuin lapset ovat sen verran isoja ettei heitä tarvitse raahata mukaan jokaiselle pissatukselle.
10. Kirjahyllystäni löytyy Nalle Puhit suomeksi kahtena eri painoksena (eri suomentajat), englanniksi ja latinaksi.
11. Juon pepsini kotona isosta sinisestä Taika-mukista.



Meerin kysymykset ja omat vastaukset:
1. Syötkö aamupalaa ja jos syöt, millaisen aamupalan yleensä syöt?
Kyllä, yleensä syön töissä pussipuuron ja purkillisen raejuustoa, ehkä vielä loraus mehukeittoa makua antamaan. Pelkkä kaurapuuro ei pidä nälkää, mutta raejuusto auttaa siinä. Sitäpaitsi tämä sekoitus on sairaan hyvää. :)
2. Millainen on ateriarytmisi yleensä?
Aamupala n. klo 7.30, lounas klo 11, välipala klo 14, päivällinen klo 17-18, iltapala klo 21. Olipas se yllättävän tasainen!
3. Palkitsetko itsesi jollain tavalla tavoitteittesi saavuttamisesta?
Harvemmin.
4. Onko jokin asia tässä prosessissa tuntunut erityisen vaikealta?
Missä prosessissa? :)
5. Mikä/mitkä on ollut tärkein ahaa-elämykseksi laihdutus- tai elämänmuutosprosessin aikana?
Se, että laihtuminen ei aina ole kiinni tahdonvoimasta ja siitä että pitää vaan niskasta kiinni itseään ja ryhdistäytyy ja mitä muita latteuksia tässä on kuullut. Joskus on höllättävä omaa nuppia, että voi saada tuloksia.
6. Millainen on suhteesi liikuntaan, nautitko siitä?
Kyllä, paljon!
7. Onko sinulla erityisiä tavoitteita liikunnan suhteen?
Ei tällä hetkellä, ainoastaan viikkotavoite liikuntamäärän suhteen. 
8. Pidätkö treeni- tai ruokapäiväkirjaa tms.?
Merkkaan treenit HeiaHeiaan ja välillä merkkailen syömiseni Kalorilaskuriin.
9. Tuleeko mieleen jotain kirjaa/nettisivua/blogia/lehteä/tv-ohjelmaa tms. josta olet erityisesti saanut inspiraatiota (voi mainita useitakin, ja se on jopa suositeltavaa)?
Valitettavasti Jutta ja Superdieetit, kaikessa ristiriitaisuudessaankin. Ehkä enemmän kyllä ennen omaa superdieetti-kokeilua... Lehdistä voin suositella kg-lehteä.
10. Sallitko itsellesi silloin tällöin hyvällä omalla tunnolla epäterveellisiä herkutteluja / kieltäydytkö niistä kokonaan / tunnetko niistä huonoa omaatuntoa?
Elämässä pitää olla nautintoja, joten kyllä sallin. Ja opettelen kohtuuteen ja erityisesti siihen etten tunne niistä huonoa omaatuntoa. Jos syön herkkuja sopivasti, ilolla ja nauttien, todennäköisemmin en repsahda mättämään kiellettyjä kaksin käsin vaan pysyn kohtuudessa.
11. Oletko asettanut itsellesi aikaan sidottuja tavoitteita, kuten esim. tiettyyn painoon pääseminen tiettyyn päivämäärään mennessä?
En.

Deviksen kysymykset ja omat vastaukset:
1. Mitä teet, jos et pysty treenaamaan?
Tuskastun! Kuten tänään kun combat-tunti olikin peruttu ja minulla olisi ollut vahva tilaus rähinätunnille. 
2. Kuinka paljon nukut yössä keskimäärin?
Ehkä n. 7 tuntia, joka on laadultaan vähän turhan huonoa.
3. Mikä on salainen paheesi?
Pepsi Max. Eikä taida olla kovin salainenkaan.
4.  Paljon penkki?
Ööh... oliskohan se 30-35 kg. Muistaakseni.
5. Oletko osallistunut urheilukilpailuihin? Mihin? Milloin?
Lasketaanko Hippo-hiihdot joskus 25 vuotta sitten? :D
6. Aiotko tulevaisuudessa(kin) osallistua?
Katsotaan. Ehkä. En kyllä tiedä millaiseen? Joskus haaveilin maratonin juoksemisesta, mutta totuus on etten pysty juoksemaan kilometriä pidempään joten anti olla toistaiseksi se haave.
7. Miten jaottelet vuorokauden 24h riittämään kaikkeen?
Huonosti! Ottaisin mieluusti lisää tunteja vuorokauteen.
8. Mistä tingit ensimmäisenä, jos aika ei riitä?
Valitettavan usein tingin unesta ihan vahingossakin.
9. Järjestä tärkeysjärjestykseen: Työ, kotityöt, sosiaaliset suhteet, perhe, treeni, lepo
Perhe, työ, treeni, lepo, kotityöt, sosiaaliset suhteet
10. Oliko edellinen kysymys vaikea?
Oli :(

Tämä pitäisi laittaa eteenpäin. Hmm. Aika moni tähän on vastannutkin, mutta haastetaanpa tähän kaimat Pia ja Piia sekä Merry. Muutkin saavat mielellään napata tästä haasteen itselleen. :)

Kysymykseni haastetuille:
1. Miksi liikut?
2. Onko sinun vaikea saada itseäsi liikkeelle, vai onko se luonteva osa arkeasi?
3. Onko sinulla joku erityinen tavoite liikunnan, tai muiden elämäntapavalintojen suhteen?
4. Mistä kehossasi pidät erityisen paljon?
5. Miten rentoudut?
6. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
7. Mistä haaveilet?
8. Järjestä tärkeysjärjestykseen: työ, kotityöt, sosiaaliset suhteet, perhe, treeni, lepo (kiitos Devis, älyttömän hyvä kysymys!)
9. Oliko edellinen kysymys vaikea? (Kiitos taas Devis!)
10. Jos voisit valita vain yhden liikuntalajin, mikä se olisi?


lauantai 19. tammikuuta 2013

Sanoista tekoihin

Pikkuhiihtäjät suoralla. "Minä kyllä voitan!"
ja sisältä ladulle. Pakkasimme lounaan jälkeen koko perheen suksineen autoon ja ajoimme vähän matkan päähän hiihtomaahan. Anoppi oli ystävällisesti laittanut suksieni pohjat uusiksi, sain kattavan selityksen sekä mieheltäni että anopiltani siitä mitä niille oli tehty, millaisella hiekkapaperilla ja mitä sitten. Minä nyökkäilin kiltisti ja olin kiitollinen, kun en noista suksista mitään ymmärrä. Edellisen kerran olen ollut suksien päällä OKL:ssä, joka tekee siis pyöreästi 11-12 vuotta taukoa. Periaatteessa olen inhonnut hiihtoa syvästi koko pienen elämäni. Vasta viime aikoina on alkanut tuntua siltä että voisihan sitä, ehkä?

Yllättävän nopeasti sain juonesta kiinni. Otimme jonkin aikaa testivetoja lyhyellä suoralla, lasten ajatus kilpailemisesta oli se, että äiti pysähtyy ja odottaa aina sen aikaa kun he pääsevät kaaduttuaan takaisin ylös ja sitten vasta jatketaan. x) 

Lähdimme menemään yhtä latua pitkin, mies meni edeltä esikoisen kanssa joka sai jo jonkinlaista vauhtiakin aikaiseksi, minä tulin nuoremman kanssa perästä suurinpiirtein 2 m/min tahtia. Eli melkoista hipsuttelua. Pariin otteeseen mietin viime aikojen uutisointia lapsista laduilla, mutta aika kivasti kanssahiihtäjät meidät kiersivät ja aika monelta heltisi hymykin, kun katsoivat pienen etenemistä. Pienen, joka vielä kommentoikin koko ajan menoaan. Poika on alkanut puhua vasta n. 3,5-vuotiaana ja voi pojat sitä puhetta nyt sitten riittääkin. Papatus kävi koko matkan ajan. :D Loppujen lopuksi olimme hiihtämässä tunnin. Ensi kerralla otetaan makkarapaketti mukaan, sen verran kiva kota oli nuotiomahdollisuuksineen tuolla hiihtomaassa.

Suksia ei näy, mutta on ne siellä!
Tykkäsin, ja menen uudelleenkin! :)

perjantai 18. tammikuuta 2013

BodyCombat 54

...vihdoinkin testattu. Tarkoitus oli käydä jo pari viikkoa sitten, mutta siitä ei tullut silloin mitään kun piti priorisoida ystävyyssuhteita. ;) Ohjelma oli kyllä mielenkiintoinen, se vaati tosi paljon enemmän keskittymistä kuin aiemmin on vaatinut. Välillä olin ihan hukassa potku-veto-askellus-lyönti-kuvioiden kanssa ja piti oikeasti pinnistää että saa seuravassa kohdassa vedettyä edes suunnilleen sinnepäin. Vatsalihas-biisi oli kerrassaan kummallinen alkuun. Katsoin ohjaajan esimerkkiä alkuun, että en todella pysty tekemään tuota mitenkäänpäin, mutta yllättävää kyllä, jollain tapaa se meni kuitenkin. En ihan saanut jalkaa suoraksi viimeisissä toistoissa... :P Kyllä silti ihan tykkäsin tuosta ohjelmasta, tuntui ettei se ollut liian rankka (tai sitten kunto on kohonnut!), mutta hiki irtosi ihan kivasti kuitenkin. Suunnittelin, josko menisin huomenna uudelleen aamutunnille.


Tänään en ehtinyt treenaamaan ollenkaan, aamupäivällä hoidin omia asioitani, lounastin pikkusiskon kanssa ja iltapäivällä oli miehen vuoro lähteä salille (!). Niinpä meillä vietetään iltaa katsoen Autot 2 -elokuvaa, haaveillen hiihtokeleistä tämän pakkasen tilalle ja odotellaan isiä kotiutuvaksi kuntosalilta. Mies sopi vihdoinkin oman kuntosalinsa trainerin kanssa kuntosaliohjelman päivityksestä ja on siellä parhaillaan. Vaimo tykkää. :)

torstai 17. tammikuuta 2013

Train, eat, sleep, repeat

Johan taas ehti vilahtaa päiviä että blogi oli päivittämättä. Kaikenlaisten käänteiden jälkeen tuli ajankohtaiseksi keskittyä pelkkiin perusasioihin. Treenaa, syö, nuku, toista. Omalla kohdallani tuo nuku-osio on aina ollut vähän huonolla tolalla, en ole koskaan elämässäni ollut hyvä nukkuja. Joskus huono nukkuminen menee yli ja sitten sitä opetellaan uusiksi, kuten nyt. Uni-ongelmiin kannattaa hakea apua ennemmin kuin myöhemmin. Hankaluus siinä tosin on se että ainakaan itse en meinaa tunnistaa missä kohtaa on menty liian pitkälle, kun oletuksena yöunet ovat huonoja.

Joten nyt taas opetellaan hetki. Ja treenataan. Ja ollaan hyvin kiitollisia niistä ihmisistä ympärillä, jotka osasivat lukea minusta asioita joita en itse osannut ja vielä sanoivatkin sen ääneen.

Treeneistä puheenollen, pumpin painoja lie syytä taas päivittää, tuntuvat etteivät ole ihan kohdallaan.
Lämmittely: 5 kg/pääty
Kyykyt 11 kg/pääty (voi lisätä)
Rinta 6 kg/pääty (ehkä kilot lisää?)
Selkä 7,5 kg/pääty (tiukkaa tekee)
Ojentaja 5 kg/pääty (kilot lisää, helposti)
Hauis 4 kg käsipainot (tiukka...)
Askelkyykyt 5 kg levypainot
Olkapäät 3-4 kg käsipainot ja 5 kg levypainot

Tammikuun hankaluus Pumpin suhteen on se, että tunneilla saa jatkuvasti taistella painoista, kun tuntuvat loppuvan kesken siinä ihmisryntäyksessä. Plus se, että kahvallisia levypainoja ei meidän salilla juuri ole ja niitä tarvittaisiin tässä ohjelmassa. Tiistaina päiväpumpissa salilla oli tilaa, joten pystyin ottamaan enemmän irti treenistä vaihtelemalla käsipainoja esimerkiksi olkabiisissä. Olkabiisin hankaluus on, että takaolkapäät voisin tehdä 5 kg käsipainoilla mutta vipunostoihin ja kaikkeen muuhun tarvitaan 3 kg painot, koska argh. 4 kg käsipainoilla olen tehnyt ohjelman pari kertaa ja siihen meinaa kyykähtää.

Vaikuttaa myös siltä, että olen tulossa virallisesti keski-ikäiseksi. Hankin nimittäin sukset. Vanhat, äidiltä saadut kyllä, mutta silti ne ovat sukset joilla voi mennä hiihtämään. Anoppi on laittanut niiden pohjat kuntoon, jotta niillä viitsii edes yrittää ladulle lähtöä. Vinkeää on se, että olen aina vihannut hiihtoa sydämeni pohjasta. Koulussa olin aina viimeinen kun piti hiihtää, vapaa-ajalla minua ei suksien päälle ole saanut. Edellisen kerran olen laittanut sukset jalkaani OKL:ssä, joten siitä on yli 10 vuotta helposti... Ja nyt sitten ne sukset piti saada? Osaksi tästä saa kyllä syyttää niobea, joka on maalaillut kauniita kuvauksia hiihtämisestä omassa blogissaan. ;) Mutta olisihan se kiva lähteä tenavienkin kanssa ladulle, tähän asti ovat käyneet lähinnä mummonsa kanssa, tai niin että minä kävelen vieressä. Ehkäpä viikonloppuna kokeilemaan? :)

Vielä loppuun, Jenny oli antanut minulle omassa blogissaan suloisen tunnustuksen. Kiitos! :)


torstai 10. tammikuuta 2013

Testissä suklaavanukas

Tämänhetkiset lisäravinteet, eli vanukas-jauhe ja
palautusjuomana toimivat Hera80 minttusuklaa
Fastilta tuli joku aika sitten proteiinivanukas, jota on tehnyt mieli kokeilla. Siitä on liikkunut vähän ristiriitaisia ajatuksia blogeissa ja kavereilla, olisin halunnut sitä pienemmän pussukan testiin ensin, mutta ei auttanut. Tänään kävin sen suklaaversion ostamassa.

Fastin kaikki jauheet ovat jotenkin ällöttävän vetisiä jos ne tekee veteen, palautusjuomanikin olisi todella paljon parempaa jos sen tekisi maitoon. Se kyllä menee veteen tehtynä, tämänhetkinen on sen verran hyvää muuten. Mutta mm. Superdieetin aikana ollut Whey oli loppujen lopuksi aika hirveää, sinnillä vedin pussin loppuun.

Noudatin vanukkaan teossa ohjeita, jossa oli kyllä melkoisen suuri vaihteluväli sille paljonko nestettä laitetaan. Miksiköhän en laittanut sitä maksimimäärää nestettä, jollain kummalla järkeilin sen niin että kaikkea ei tarvitse laittaa. Noh, enivei. Neste (eli maito) ja jauhe shakeriin, vähän aikaa ravistusta ja sen jälkeen litku kuppiin ja kuppi jääkaappiin.

Harmi kyllä kuulin vasta jälkeenpäin että kannattaa laittaa minimissään 3dl maitoa ja ehkä vähän enemmänkin ja pitää jääkaapissakin kauemmin kuin 5 minuuttia. Ensimmäisen testauksen lopputulos oli vähän... jauhoinen. Koostumus ei ihan ollut mieleen vaikka maku oli sinänsä ok.


Ensi kerralla puolikas annos, mutta suhteessa enemmän maitoa. Josko se siitä alkaisi maistua?

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Sitä sun tätä

Tällä viikolla tähän mennessä: 0 treeniä. Huoh. Maanantaina ja tiistaina en päässyt muiden menojen vuoksi ja tänään olen ollut ihan järjettömän väsynyt, flunssaa tuntuu pukkaavan päälle. Hirveästi ei huvittaisi sairastaa, perjantaina olisi Kuntomaailman kuusenkaatajaisetkin.

Työkaveri myy Dermosilejä ja koska ne eivät näyttäneet olevan erityisen kalliita hinnaltaan, päätin kokeilla. Ostin sieltä puhdistusvaahtoa, kasvovettä ja talvelle sopivaa kosteusvoidetta. Kosteusvoidetta vähän nuuhkinkin jo, siinä on hyvänoloinen tuoksu. Hyvään saumaan tuli tämä ostos, kaikki kasvonhoitotuotteet alkoivat olla enemmän tai vähemmän loppu.

Katson parhaillaan Jutta ja puolen vuoden superdieettiä. Toinen jakso menossa ja yhteistä tälle ja ensimmäiselle jaksolle on ollut se, että minulla on mennyt kuppi nurin alta viiden minuutin kun tätä on katsonut. Tällä kertaa heti ensimmäiset kommentit "tässä on tosi sairaan näköinen ihminen, todennäköinen epäonnistuja". Oikeasti, kenellä trainerilla on varaa puhua omista asiakkaistaan noin? Muutenkin nyppii se, miten puhutaan projektista kun puhutaan painonpudotuksesta. Noin tiukalla dieetillä, oikeasti siinä vaiheessa kun tuki lähtee ympäriltä, luultavasti sitä ottaa vähän "rennommin" ja siitä se alamäki taas lähtee. Ärsyttää tämänkaltaisen "elämäntapamuutoksen" markkinointi, kun siitä on oikea elämäntapamuutos kaukana. Kokemusta on. Oikea elämäntapamuutos lähtee sellaisista muutoksista joita voi ylläpitää loppuelämänsä, ei sellaisista joita noudatetaan rysäyksellä puoli vuotta ja se oli siinä. Terveisiä vaan niille, jotka eksyvät "superdieetti" -hakusanalla jatkuvasti blogiini. ;) Niitä on ollut viime aikoina paljon, maanantaina taisi alkaa taas uusi kierros.

Superdieetissähän piti ravata neljä kertaa viikossa tyhjällä vatsalla. Tästäkin on montaa koulukuntaa, niobe on kirjoittanut aiheesta useaan otteeseen ja linkittänyt tämän tekstin. Tänään vähän hymyilytti, kun huomasin mitä Ilta-Sanomat oli aiheesta kirjoittanut. Itse olen sitä mieltä, että jokainen tavallaan, minulle se tyhjällä vatsalla treenaus ei sovi, kokeiltu on. En saa samanlaisia tehoja irti siitä kuin silloin, jos alla on ruokaa. Joten toinenkin vinkki teille superdieettiläiset, tehkää aamulenkin kanssa kuitenkin nyt niin miltä itsestä hyvältä tuntuu, jos tarkoitus on tehdä loppuelämän kestäviä valintoja. :)

Ehkä pientä katkeruutta havaittavissa vai? Kun ei itse ole sanottavasti saanut vieläkään tuloksia aikaiseksi. Siihen tuli viime viikolla selityskin, kun sain tuloksia kilpirauhas-arvoista. Lääkäri kysyi, olenko lihonnut. Vastasin että en, mutta en laihtunutkaan vaikka olen yrittänyt. "No et sinä näillä arvoilla laihtumaan pystykään", tuhahti lääkäri. Kiva. Lääkitystä ylöspäin, katsotaan kahdeksan viikon päästä taas.

Sillisalaattipostauksen loppuun huvittava video, jonka antamista nauruista kiitos Jferille. :) Enjoy.


lauantai 5. tammikuuta 2013

"Halloumi on kyllä hyvää"

...ja siitä se ajatus sitten lähti. Juttelimme tehotyttöjen (aka Jfer ja niobe) kanssa paikallisen ravintola Foodin mahtavista salaateista, menin sanomaan siinä kohtaa positiivisen mielipiteeni halloumista. Ja siinä kohtaa keksimme että eiköhän mennä porukalla lauantaina ensin Combatiin ja sitten lounaalle syömään sitä halloumisalaattia. :) Yksi henkilökohtaisista uudenvuoden lupauksistani oli enemmän aikaa ystäville, joten tämä menee myös siihen kategoriaan. Sattuneesta syystä skippasin itse Combatin ja tulin suoraan lounaalle. Mutta oi nam, kyllä se halloumi vaan oli hyvää, kaikkien mielestä. 

Heti ensimmäisenä niobe muistutti, että jokaisen kunnon bloggaajan on sitten otettava kuva annoksesta. Joten olkaa hyvä! Ei ollut muuten ihan pieni tuo annos, kuten muutkaan Foodin annokset. Suosittelen lämpimästi. :)


Se syy, miksi skippasin Combatin... minulla on ystävä, jonka kanssa olimme tosi läheisiä reilu 10 vuotta sitten, mutta joka muutti silloin Suomesta ja asiat vaan menivät niin ettei yhteyttä juuri pidetty, eikä myöskään nähty kun toinen ei käynyt Suomessa käytännössä ollenkaan. Hän tuli jouluna Suomeen lomalle ja eilen sitten vihdoin, puoliksi ex temporena sovimme tapaamisen Harry'siin illalla. Tiedättekö sen tunteen, kun näkee toisen todella pitkästä aikaa ja juttu jatkuu siitä mihin jäätiin? Niin siinä kävi. Kuunneltuaan vuodatustani nykyisestä hektisestä elämäntilanteestani ystäväni kysyi koska oikein viimeksi olen ollut ulkona (pikkujouluissa) ja päätti että nyt kun kerran ulos lähtenyt, nyt mennään. Ja niin yksi minttukaakao jonka suunnittelin juovani vaihtui useammaksi drinkiksi kun kaikki mahdollinen 10 vuoden aikana tapahtunut piti käydä läpi ja ruotia, halailla ja ihmetellä miten ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa. Loppujen lopuksi tulin kotiin taksilla kolmen aikaan yöllä, läpikotaisin rentoutuneena ja niin onnellisena ihanasta illasta. :)

perjantai 4. tammikuuta 2013

Testissä Bailamama

Taisin uudenvuoden-postauksessa mennä sanomaan että haluaisin lisätä aerobisten treenien määrää. Sen lupauksen hengessä kävin kokeilemassa Bailamama-tuntia eilen illan päätteeksi.

Bailamamassa on ihan mielenkiintoinen konsepti, siinä keskitytään erityisesti lantionpohjan lihaksiin. Niihin liittyviä harjoituksia oli pitkin tuntia ja noh.. sanotaan näin kaksi lasta kantaneena että kyllähän siitä varmasti hyötyä olisi että kävisi tuolla tunnilla useamminkin.

Harmi vain, että noin muuten ei oikein ollut mun juttu tuo Bailamama. Tunti oli helppo ja voisi jopa sanoa kevyt, kun yleensä käy pumpissa ja combatissa. Siitä puuttui tietty haasteellisuus, joka olisi saanut minut uudelleenkin tunnille.

Mutta onhan tuo tosi hyvä vaihtoehto sellaiselle joka vasta aloittelee liikuntaharrastusta. Askelsarjat ovat helppoja, tunti ei ole kovin raskas. Tunti on kyllä monipuolinen, siinä yhdistetään aerobista, lihaskuntoa, tasapainoa, liikkuvuutta ja tietysti niitä lantionpohjan lihasten harjoittelua. Suosittelen kokeilemaan. :)