Sivut

torstai 23. toukokuuta 2013

Kätköillä ja pallokerhossa

Tänään juhlittiin tyttäreni 6-vuotispäivää. Meille on muotoutunut vahingossa perinne, että syntymäpäivänä syödään aamupalalla täytekakkua (ensin jotain fiksumpaa alle toki) ja synttärisankari saa päättää mitä sinä päivänä syödään. Ei tuo nyt niin yllättävää ole, että sankarit ovat tähän mennessä halunneet hampurilaiselle.

Ja sielläpä me olimmekin, kun mieheni puhelin piippasi sähköpostin merkiksi, jossa kerrottiin että uusi kätkö on julkaistu parin kilometrin päähän. Nopea päätös, nyt lähdettiin First To Find -jahtiin. Maasto osoittautui hankalaksi kulkea, kun kätkö oli piilotettu keskelle metsää suurehkon harjun puoliväliin. Samaan harjuun kuului myös isohko suppa, joten maasto oli siis aivan todella hankalaa jyrkkien nousujen ja laskujen vuoksi. Ja koska olimme olleet ulkona ilman ajatusta lähteä kätköille, minulla oli niinkin käytännölliset jalkineet kuin ballerinat. Matkantekoa hidasti kaksi lapsukaista, joiden kulkemista piti vahtia tarkemmin. Onneksi kumpikin ovat kohtuullisen ketteriä ja paremmilla kengillä kuin minä, joten ei meillä oikeastaan hirveästi ongelmia sen suhteen ollut. Mutta sen verran hituroitiin, että ei ehditty kätkölle ihan ensimmäisenä, eikä toisenakaan. Pääsin taas irvistelemään miehelle, että kun päästään suurinpiirtein 0-pisteelle, käytetään silmiä eikä tuijoteta puhelinta. Aiemmassa iPhone4:ssa oli sen verran epävakaa GPS-paikannus, että totuin jo silloin olemaan luottamatta kauheasti sen antamiin sijanteihin ja etsin kätköni mieluummin "käsipelillä". Kannatti, koska tänäänkin löysin molemmat etsityt kätköt ensimmäisenä.

Odottamattomin yllätys tältä reissulta olivat maisemat. Kuten sanottu, jouduimme kipuamaan korkealle, josta avautui uskomaton näkymä koko Jyväskylän yli. Tämä panorama EI tee oikeutta maisemalle.


Uuden kätkön lähellä oli toinenkin kätkö, jonka luo päästäkseen piti laskeutua suuren supan pohjalle. Se oikeasti jo vähän hirvittikin, vaikka sinne löytyi "aurattu" tie. Pudotus oli melkoinen. Mutta mentiin taas rauhaksiin. Itse suppa oli uskomaton paikka, en ollut sellaisessa ennen käynyt. Tuntui uskomattomalta, että oltiin niinkin lähellä kaupungin keskustaa ja paikassa, jossa ei juuri kuulunut ääniä ja paikka henki rauhaa, jota yleensä löytää vaan syvällä metsässä. Itse kätkö oli todella helppo löytää, Koskaan ei ole kätkö ollut noin näkyvällä paikalla. Mutta vaikutti siltä, että kätkön tarkoitus oli lähinnä esitellä tämä uskomattoman hieno paikka.

Ylös vain. Tässä ollaan supan pohjalla.

Iltapäivällä mentiin kuopuksen kanssa pallokerhoon ensimmäistä kertaa. Hoksasin pallokerhon vasta alkuviikosta, joten ehdimme parit treenit missata, mutta hyvin sinne näköjään ehti mukaan. On se... melkoisen suloista touhua kun kasa 4-vuotiaita pistää menemään. Ja nyt ymmärrän hyvin sen, miksi järjestävä seura toivoi vanhempien osallistumista, eihän siitä hirveästi olisi mitään tullut jos valmentaja olisi joutunut yksin hanskaamaan ne villikot. Niinpä pääsin mukaan heittämään palloa, eläväksi pujotteluaisaksi, auttamaan vieritysleikeissä ja ylipäänsä kannustamaan innokkaita jalkapalloilijoita. :) Poika tosin oli sitä mieltä että peliä olisi ollut kivampaa pelata, jos jokainen olisi saanut pelata omalla pallollaan, eikä kaikkien olisi tarvinnut juosta yhden pallon perässä. ;)

2 kommenttia:

  1. Haettiin tuo suppa viime kesänä, se oli kyllä hieno paikka! Kätköpurkkia etsittiin vaan ihan väärältä laidalta, kun gps ei kuulunut kovin hyvin ja oli sen näköistä maastoa että siinäkin olisi kovasti etsitty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. GPS-kuuluvuus ei tosiaan ollut kummoinen, joten jakannuttiin toinen katsomaan toiselta laidalta ja toinen toiselta. Mulla sattui tärppäämään. Joku oli jättänyt matematiikan kokeensa kätköön. :D

      Poista

Kommentit piristävät! :)