Sivut

maanantai 25. helmikuuta 2013

Laihdutuspohdintoja

Patrik Borgin tekstejä lukiessa sitä huomaa usein nyökyttelevänsä ja saavansa oivalluksia asioista, joista tuntuu että kyllähän minä tämän siis tiesin, mutta kappas kun se näin ääneen sanotaan niin olipa se järkevä ajatus. Viimeisimmässä blogikirjoituksessaan hän avaa tavallisimpia laihdutukseen liittyviä myyttejä ja taas pääsin nyökyttelemään. Suosittelen lukemaan myös toisen postauksen, joka käsittelee televisiossa nähtäviä laihdutusohjelmia.

Niistä puheen ollen, Jutta ja puolen vuoden superdieetti -ohjelma on säännönmukaisesti saanut minut flippaamaan joka kerta kun sitä katson, jopa siinä määrin etten enää edes seuraa sitä. Pääsääntöisesti minua pännii se, että laihduttajille asetetaan suuret, epärealistisetkin tavoitteet, vedetään puoli vuotta tiukkaa rääkkiä. Jos henkilö ei laihdukaan kuin 35 kg puolessa vuodessa vaikka tavoite oli 40 kg, sitä surkutellaan (tai sanotaan jopa todella rumasti). Sitten taas jos sinne tavoitteeseen päästäänkin, henkilö on suunnilleen sankari. Ja puolen vuoden jälkeen tiukka seuranta loppuu, mikähän on lopputulema sen jälkeen, jos ihmisen kuulumisia kysellään vaikka kahden vuoden päästä?

Ei pidä käsittää väärin, olen vilpittömästi iloinen niiden puolesta, jotka ovat tuossa ohjelmassa laihduttaneet ja yhtä vilpittömästi toivon että heidän toivomansa suunta myös pysyy. Se mikä minua tässä nyppii, on sen kuvan levittäminen että laihduttaminen todellakin voi tapahtua nopeasti, kunhan vaan rääkkää itsensä väsyksiin, tiukistelee askeettisella ruokavaliolla ja on tarpeeksi itsekuria ja halua. Ja tätä kutsutaan kaupan päälle motivoinniksi. Pakko lainata tässä kohtaa Pöperöproffaa:
Mutta nyt se motivaatio vaan kanavoituu liian usein TV-ohjelmien luomaan ylilyötyyn ja liian tiukkaotteiseen tekemiseen, jossa omaa kehoa, mieltymyksiä tai hyvinvointia ei kuunnella ja liian usein saadaan ihminen joka toteaa: "Kyllä se toimii, mäkin aluksi laihduin mutta ei mulla vaan riitä motivaatio ja itsekuri". Ja sitten on taas vähän surkeampi olla...

Naulan kantaan. Toki, eihän se olisi tarpeeksi yleisöön vetoavaa, jos laihduttaminen lähtisikin pääkopan pistämisestä kuntoon ja yksi kerrallaan tapahtuvista muutoksista tarpeeksi hitaalla tahdilla. Kuka sitä nyt haluaisi katsoa? ;)

Patrik Borgin blogia selatessani tulin miettineeksi, että mitä toisaalta siitä, ettei tuloksia tule juuri nyt. Tietyt tärkeät asiat on jo kuitenkin laitettu kuntoon niin, ettei niitä juuri edes ajattele tai sen eteen ponnistele:
1. Ruokarytmi on tasainen, 5 ateriaa päivässä.
2. Ateriakoot ovat järkevöityneet, en syö itseäni ähkyyn.
3. Liikuntaharrastus on luonteva osa arkea ja ennenkaikkea mieleistä.

Paljon on toki vielä tekemistä yhdessä sun toisessa asiassa, mutta ei keskitytä niihin nyt. Parasta motivointia on se, mitä on jo saanut aikaan ja on pakko luottaa siihen, että jossain vaiheessa se alkaa kantaa hedelmää. Ja sitten jos ei ala? Tässä vaiheessa olen päässyt siihen lopputulokseen itseni kanssa, että sitten ei ala. Sitten mennään näillä. Elämä on liian lyhyt siihen, että hyvän olon ja onnellisuuden pitäisi perustua sille onko lihava vai laiha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät! :)