Sivut

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Habit is what keeps you going

Viime aikoina on tuntunut siltä ettei oikein huvittaisi. Ei tee oikein mieli pumpiin, ei combatiin, tai salillekaan. Saati lenkille tai hiihtämään. Kun tuijottelee kuntosalin ryhmäliikuntatunti-aikatauluja, tuntuu ettei sieltä oikein löydy mitään sopivaa. Pumpiin on erityisesti tullut pienoinen ähky, sille olisi vaihtoehto tietysti käydä salilla, mutta se taas ei huvita ollenkaan. Plus, tiedän että tässä mielentilassa kun lähtee salille yksin, ihan taatusti fuskaa vähän siellä täällä ja tuolla. :P Suklaalevyn kutsu on ollut myös melkoinen.

Mitä sitä sitten tekee tällaisessa olotilassa? No treenaa ihan samalla lailla kuin aiemminkin.

Kuva täältä

Maanantaina kävin Combatissa ja tänään Pumpissa, kumpaankin oli melkoinen lähteminen, mutta kummastakin kiitin itseäni sen jälkeen kun tunti oli ohi, eikä treenaus ole ollut erityistä ponnistelua vaativaa, ne ovat menneet ihan hyvin. Sama ilmiö on ollut nähtävissä viime viikkoina, kauhea nahjustelu ja "yhtään ei huvittais" lähtöä tehdessä, mutta tunnin jälkeen olo on ollut loistava. Jostain syystä kyllä silti kuulin Combatissa erityisen hyvin biisit joissa laulettiin "no-one's getting out of here alive" ja "now you're going to die". :P 

"Motivaatio on se, joka saa meidät liikkeelle, tapa pitää meidät liikkeessä." On tietysti mukava huomata, että tapa on juurtunut. :) Olisi silti kiva saada se motivaatiokin takaisin. Olisko vinkkejä?

Maanantaina kävimme lisäksi koko perheen voimin uimassa. Lapset käyvät yleensä mummonsa kanssa ja ovat kokeneita uimareita, ehkä vähän liiankin... 3-vuotias poikani tuli isänsä kanssa miesten puolelta, eikä hänellä vielä ollut kellukkeita. Ei tuntunut haittaavan, kun poika rynni suoraan isoon altaaseen, unohtaen että kellukkeet olivat jäineet (ilmeisesti oli jättänyt myös korvansa pukuhuoneeseen, kun ei kuunnellut komentoja). Onneksi olin lähellä jo valmiiksi altaassa. Poika kävi vähän uppeluksissa, muisti sen jälkeen ettei vielä pysy pinnalla ja pysähtyi hetkeksi että saatiin kellukkeet päälle ja meno jatkui. :) Lapset ovat siinä mielessä kiitollisessa iässä, että äiti ja isi ovat parhainta ikinä ja osaavat kaikkia upeita juttuja. Äiti esimerkiksi osaa seistä käsillään vedessä, ja kun sen pariin kertaan näyttää, lapset ovat ihan pähkinöinä.

Melkein pääsin osallistumaan vesijumppaankin, siellä alkoi samaan aikaan seniorivesijumppa. :D Sen verran paljon oli osallistujia, että väistimme suosiolla lastenaltaaseen siksi aikaa kun seniorit jumppasivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät! :)