Sivut

torstai 17. tammikuuta 2013

Train, eat, sleep, repeat

Johan taas ehti vilahtaa päiviä että blogi oli päivittämättä. Kaikenlaisten käänteiden jälkeen tuli ajankohtaiseksi keskittyä pelkkiin perusasioihin. Treenaa, syö, nuku, toista. Omalla kohdallani tuo nuku-osio on aina ollut vähän huonolla tolalla, en ole koskaan elämässäni ollut hyvä nukkuja. Joskus huono nukkuminen menee yli ja sitten sitä opetellaan uusiksi, kuten nyt. Uni-ongelmiin kannattaa hakea apua ennemmin kuin myöhemmin. Hankaluus siinä tosin on se että ainakaan itse en meinaa tunnistaa missä kohtaa on menty liian pitkälle, kun oletuksena yöunet ovat huonoja.

Joten nyt taas opetellaan hetki. Ja treenataan. Ja ollaan hyvin kiitollisia niistä ihmisistä ympärillä, jotka osasivat lukea minusta asioita joita en itse osannut ja vielä sanoivatkin sen ääneen.

Treeneistä puheenollen, pumpin painoja lie syytä taas päivittää, tuntuvat etteivät ole ihan kohdallaan.
Lämmittely: 5 kg/pääty
Kyykyt 11 kg/pääty (voi lisätä)
Rinta 6 kg/pääty (ehkä kilot lisää?)
Selkä 7,5 kg/pääty (tiukkaa tekee)
Ojentaja 5 kg/pääty (kilot lisää, helposti)
Hauis 4 kg käsipainot (tiukka...)
Askelkyykyt 5 kg levypainot
Olkapäät 3-4 kg käsipainot ja 5 kg levypainot

Tammikuun hankaluus Pumpin suhteen on se, että tunneilla saa jatkuvasti taistella painoista, kun tuntuvat loppuvan kesken siinä ihmisryntäyksessä. Plus se, että kahvallisia levypainoja ei meidän salilla juuri ole ja niitä tarvittaisiin tässä ohjelmassa. Tiistaina päiväpumpissa salilla oli tilaa, joten pystyin ottamaan enemmän irti treenistä vaihtelemalla käsipainoja esimerkiksi olkabiisissä. Olkabiisin hankaluus on, että takaolkapäät voisin tehdä 5 kg käsipainoilla mutta vipunostoihin ja kaikkeen muuhun tarvitaan 3 kg painot, koska argh. 4 kg käsipainoilla olen tehnyt ohjelman pari kertaa ja siihen meinaa kyykähtää.

Vaikuttaa myös siltä, että olen tulossa virallisesti keski-ikäiseksi. Hankin nimittäin sukset. Vanhat, äidiltä saadut kyllä, mutta silti ne ovat sukset joilla voi mennä hiihtämään. Anoppi on laittanut niiden pohjat kuntoon, jotta niillä viitsii edes yrittää ladulle lähtöä. Vinkeää on se, että olen aina vihannut hiihtoa sydämeni pohjasta. Koulussa olin aina viimeinen kun piti hiihtää, vapaa-ajalla minua ei suksien päälle ole saanut. Edellisen kerran olen laittanut sukset jalkaani OKL:ssä, joten siitä on yli 10 vuotta helposti... Ja nyt sitten ne sukset piti saada? Osaksi tästä saa kyllä syyttää niobea, joka on maalaillut kauniita kuvauksia hiihtämisestä omassa blogissaan. ;) Mutta olisihan se kiva lähteä tenavienkin kanssa ladulle, tähän asti ovat käyneet lähinnä mummonsa kanssa, tai niin että minä kävelen vieressä. Ehkäpä viikonloppuna kokeilemaan? :)

Vielä loppuun, Jenny oli antanut minulle omassa blogissaan suloisen tunnustuksen. Kiitos! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät! :)