Sivut

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Sitä sun tätä

Tällä viikolla tähän mennessä: 0 treeniä. Huoh. Maanantaina ja tiistaina en päässyt muiden menojen vuoksi ja tänään olen ollut ihan järjettömän väsynyt, flunssaa tuntuu pukkaavan päälle. Hirveästi ei huvittaisi sairastaa, perjantaina olisi Kuntomaailman kuusenkaatajaisetkin.

Työkaveri myy Dermosilejä ja koska ne eivät näyttäneet olevan erityisen kalliita hinnaltaan, päätin kokeilla. Ostin sieltä puhdistusvaahtoa, kasvovettä ja talvelle sopivaa kosteusvoidetta. Kosteusvoidetta vähän nuuhkinkin jo, siinä on hyvänoloinen tuoksu. Hyvään saumaan tuli tämä ostos, kaikki kasvonhoitotuotteet alkoivat olla enemmän tai vähemmän loppu.

Katson parhaillaan Jutta ja puolen vuoden superdieettiä. Toinen jakso menossa ja yhteistä tälle ja ensimmäiselle jaksolle on ollut se, että minulla on mennyt kuppi nurin alta viiden minuutin kun tätä on katsonut. Tällä kertaa heti ensimmäiset kommentit "tässä on tosi sairaan näköinen ihminen, todennäköinen epäonnistuja". Oikeasti, kenellä trainerilla on varaa puhua omista asiakkaistaan noin? Muutenkin nyppii se, miten puhutaan projektista kun puhutaan painonpudotuksesta. Noin tiukalla dieetillä, oikeasti siinä vaiheessa kun tuki lähtee ympäriltä, luultavasti sitä ottaa vähän "rennommin" ja siitä se alamäki taas lähtee. Ärsyttää tämänkaltaisen "elämäntapamuutoksen" markkinointi, kun siitä on oikea elämäntapamuutos kaukana. Kokemusta on. Oikea elämäntapamuutos lähtee sellaisista muutoksista joita voi ylläpitää loppuelämänsä, ei sellaisista joita noudatetaan rysäyksellä puoli vuotta ja se oli siinä. Terveisiä vaan niille, jotka eksyvät "superdieetti" -hakusanalla jatkuvasti blogiini. ;) Niitä on ollut viime aikoina paljon, maanantaina taisi alkaa taas uusi kierros.

Superdieetissähän piti ravata neljä kertaa viikossa tyhjällä vatsalla. Tästäkin on montaa koulukuntaa, niobe on kirjoittanut aiheesta useaan otteeseen ja linkittänyt tämän tekstin. Tänään vähän hymyilytti, kun huomasin mitä Ilta-Sanomat oli aiheesta kirjoittanut. Itse olen sitä mieltä, että jokainen tavallaan, minulle se tyhjällä vatsalla treenaus ei sovi, kokeiltu on. En saa samanlaisia tehoja irti siitä kuin silloin, jos alla on ruokaa. Joten toinenkin vinkki teille superdieettiläiset, tehkää aamulenkin kanssa kuitenkin nyt niin miltä itsestä hyvältä tuntuu, jos tarkoitus on tehdä loppuelämän kestäviä valintoja. :)

Ehkä pientä katkeruutta havaittavissa vai? Kun ei itse ole sanottavasti saanut vieläkään tuloksia aikaiseksi. Siihen tuli viime viikolla selityskin, kun sain tuloksia kilpirauhas-arvoista. Lääkäri kysyi, olenko lihonnut. Vastasin että en, mutta en laihtunutkaan vaikka olen yrittänyt. "No et sinä näillä arvoilla laihtumaan pystykään", tuhahti lääkäri. Kiva. Lääkitystä ylöspäin, katsotaan kahdeksan viikon päästä taas.

Sillisalaattipostauksen loppuun huvittava video, jonka antamista nauruista kiitos Jferille. :) Enjoy.


7 kommenttia:

  1. Minä en kans usko mihinkään superdieetteihin ja hirveisiin totaalielämäntaparemppoihin. Taatusti mikään sellainen ei pidä, ellei se nyt satu juuri jollekin yksilölle istumaan kuin nenä päähän, mutta epäilen heitä aika marginaaliseksi ryhmäksi.

    Elämäntapamuutos lähtee pienistä muutoksista, jotka kuitenkin vaikuttavat kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin niin, että sen huomaa. Kun hyvän olon tuntee, niin ymmärtää paljon syvällisemmin sen MIKSI ja MITÄ se "elämäntapamuutos" on. Ja ymmärryksen kautta syntyy se oivallus siitä, miten sitä omaa, ainutkertaista ja rakasta kehoaan ja mieltään haluaa, siis nimenomaan -haluaa- hoitaa ja huoltaa ja ylläpitää.

    Lisäksi uskon, että yksi sopii yhdelle, toinen sopii toiselle. Minä en enää raskauksieni jälkeen ole voinut todellakaan remuta tyhjällä vatsalla ilman pahaa oloa. Eikä ole ihan kauheasti paljon järkeä toimia selvästi omaa kroppaansa vastaan.

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Katsoin saman ohjelman tuon superdieetti-ohjelman eilen läppäriltäni, ja ajattelin täsmälleen samoin kuin sinä!
    Ekassa ohjelmassa oli tosiaan 21-vuotias nuori nainen, jonka lihavuuden taustalla oli syömishäiriö eli ahmiminen (minkä olisi pitänyt käydä ilmi jo noin nuoren ihimsen painoindeksistäkin.) Tuota nuorta omilla kasvoillaan esiintynyttä naista haukuttiin ja syyllistettiin ohjelmassa todella julmasti, se oli todella epäinhimilllistä katsottavaa. Ja sekin, miten heti alkuun todettiin, että tämä asiakas "tunnusti että hänellä on huono itsekuri". Niin, ehkä syömishäiriössä on kyse vain "huonosta itsekurista"? Puuh. En kyllä katso enää yhtään ko. ohjelmaa.

    Mutta onneksi tuo sinun kilpirauhas-ongelma saatiin selville! Matalat kilpirauhasarvot aiheuttavat niin monia ja kurjia ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just eikä melkein samat ajatukset tuosta ohjelmasta. Ensimmäinen jakso oli vielä hiuksianostattavampi kuin tämä kakkonen, juurikin noista syistä mitä kuvailit. Vielä enemmän nyppi sitten lukea FB:stä hehkutusta miten traineri oli ollut niin hyvä ja loistava ja tyttö niin kiittämätön. >:( Fakta on kuitenkin se, että jokaikisen kilon laihdutti se tyttö itse. Ei kukaan Fitfarmilaisista tehnyt sitä hänen puolestaan. Munkin tekisi mieli sanoa etten katso ohjelmaa enää, mutta luultavasti löydän itseni joka keskiviikko sitä toljottamasta. :P

      Minäkin olen iloinen että vihdoin sain lääkityksen, kilpirauhas-ongelma on pitkään ollut jo, mutta kun ne arvot ovat olleet "viitteissä", niin olen joutunut pärjäämään. Nyt on sopivaa annostusta etsitty puoli vuotta, jospa kohta alettaisiin päästä oikeisiin annostuksiin.

      Poista
  3. Piti vielä lisätä että tuollaiseet superdieetit eivät välttämättä anna hirveän hyviä eväitä loppuelämän syömistottumuksiin. Ja voimakkaan ylipainoisten nivelille tuollaiset rajut treenit ja hyppelyt eivät varmasti tee hyvää. Kun liikunta tapahtuu koko ajan veren maku suussa, tuskin siitäkään syntyy mitään suurta intoa loppuelämän liikuntaharrastukseen. Kyllä liikunnasta ja syömisestä täytyy voida nauttia, laihduttaessakin.

    VastaaPoista
  4. Hahaa, hyvät linkit kiertoon, kiitos :)

    VastaaPoista

Kommentit piristävät! :)