Sivut

torstai 13. kesäkuuta 2013

BodyPump 86

Olenpas ollut melkoisen huono bloggaaja viime aikoina, kun en ole saanut aikaiseksi juuri minkäänlaisia postauksia. Hyi minua. Rehellisyyden nimissä tuntuu että asiaa kyllä olisi, mutta en vaan meinaa saada niitä ylös. Viime aikoina olen miettinyt enemmänkin mitä tämän blogin kanssa teen. Katsotaan, katsotaan...

Treenipuolella on mennyt kivasti viime aikoina, Les Millsin ohjelmat ovat vaihtuneet ja olen käynyt niitä testaamassa jokusen. Viime sunnuntaina tein BodyPump 86:n ensimmäisen kerran. Ja tykkäsin! Minua oli etukäteen varoitettu että kannattaa käydä hakemassa 10 kg kiekot heti kun tulee saliin että varmasti saa, koska niitä tulee tarvitsemaan. Niitä ei ainakaan meidän salilla riitä kaikille, joten nappasin ne ensimmäisenä. Ja hyvä että nappasin, koska niitä oikeasti tarvittiin useammassa biisissä.

Joka kerta kun ohjelma vaihtuu, minua jaksaa hämmästyttää miten tähän konseptiin tuntuu aina löytyvän jotain uutta, tässä ohjelmassakin oli neljä ihan uutta liikettä joita en ole aiemmin pumpissa nähnyt. Rintabiisissä tehtiin suurin osa kiekoilla/käsipainoilla ja vaikka mun käsipainot oli aiempiin rintapainoihin nähden suhteellisen kevyet (3 kg), niilläkin sai hyvän tuntuman kun toistoja oli mooooooonta. Rintabiisin lopussa otettiin vielä loputkin luulot pois raskaalla tangolla. Minulla oli siinä selkäpainot, lisääkin olisi voinut laittaa (suositus on kyykkypainot).

Selkäbiisissä oli uutena pelkkä rinnalleveto. Siinä huomasi hyvin miten selälle pitää olla kunnolla painoja, tai tekniikka menee helposti väärin ja treeni menee olkapäille. Ojentajabiisi tehtiin kokonaan ilman tankoa, haasteena oli ottaa 10 kg kiekko ja tehdä sillä ranskalaisia punnerruksia istuen. Otin. Auts. Nämä vaihtelivat dippien kanssa ja koko setti viimeisteltiin kick backeilla. Ojentajabiisistä taisi tulla yksi suosikeistani. Askelkyykyissä tarvittiin taas 10 kg kiekkoa, sekä lisäpainona varsinaisessa askelkyykyissä sekä lopun funktionaalisessa osuudessa, jossa kiekkoa nostettiin pään yläpuolelle ja lopuksi noustiin vielä varpaille. Hypyt jäivät siis tästä ohjelmasta pois, mutta toisaalta noillakin saa melkoisen hyvän sykepiikin aikaiseksi.

Edellisestä vatsabiisistä tykkäsin enemmän. Levypainovatsoissa sai niin hyvän tuntuman että tein niitä enemmän kuin mielelläni. Tässä ohjelmassa mentiin taas enemmän core-suuntaan ja uutena tuli lantionnostot kiekon kanssa. Tuntuma oli vähän hukassa, mutta ehkä se vielä sieltä löytyy.

Kyykyt, lämmittely, hauikset ja olat olivat aika tuttua kauraa, paitsi että kyykkybiisi oli piiiiiiiiitkä. Ja niitä kasi-kellareita päästiin taas tekemään. Mutta yllättävää kyllä, ei se silti ollut paha vaikka se tuntuikin järkyttävän pitkältä.

Kaikenkaikkiaan hyvä ohjelma. :) Seuraavana päivänä kävin kokeilemassa uuden combatin ja jalat olivat jumissa sen jäljiltä vielä eilenkin kun menin kokeilemaan uuden balancen. Niistä ehkä myöhemmin lisää. Tänään olisi tarkoitus mennä taas salille kaverin kanssa niin, että lapset leikkivät leikkihuoneessa sillä aikaa kun äidit treenaavat.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Hyödyllistä liikuntaa

No hupsista, miten siinä päivityksessä nyt näin kauan ehti vierähtää? Upeat ilmat ovat houkutelleet ulos ja toisaalta vuokralla oleva viljelypalstakin on vaatinut juuri nyt aika paljon aikaa. En ole hirveästi ehtinyt edes vakkariblogejani selata. :o

Viljelypalsta vei viime viikolla niin paljon aikaa, etten ehtinyt yhtenäkään päivänä salille asti. Sen sijaan kärräsimme sinne alkuviikosta 1000 kg multaa ja 100 kg hiekkaa (savimaa, pakko vähän sekoittaa sitä että saadaan parempi sato), teimme viljelyskasveille penkkejä ja kylvimme taimia ja siemeniä. Taimille kävi huonosti. Tämä kuuma sää tappoi kurkuntaimet yhdessä yössä, kurpitsantaimista jäi henkiin vain muutama. Onneksi kurkut ehti kylvää hyvin suoraan maahankin. Kastelua piti tehostaa, joten sinne on nyt kärrätty käsipelillä reilu 100 l järvivettä vähintään joka toinen päivä. Järvestä ei ole kuin n. 60 m matkaa omalle palstallemme, mutta se on pientä ylämäkeä eli ihan hyvin siinä syke nousee ja tietää tehneensä kun vettä kantaa kahdella 10l kastelukannulla useamman kerran. Nyt alkaa palsta olla valmis viljelyn osalta, jatkossa sitä pitää käydä lähinnä kastelemassa ja ylläpitämässä kunnes satoa alkaa tulla. Siellä kasvaa perunoita, porkkanoita, punajuuria, kurpitsoja, avomaankurkkuja, parsakaalia, sokerimaissia, herneitä, sipulia, punasipulia ja kesäkurpitsaa. Ja joitain kukkia. Omalla pihalla kasvaa erilaisia salaatteja ja lisää niitä avomaankurkkuja (Jotka ovat jo melkein kukkimisvaiheessa. Ne sai aiemmin maahan pieneen kasvihuoneentapaiseen.) sekä joitain yrttejä. Sieltä on voinut vähän syödäkin jo jotain, pikkuruisia rucolanlehtiä ja ruohosipulia nypin viimeksi tänään salaatin mausteeksi.

Noh, tämähän ei varsinaisesti ollut puutarhurointiblogi vaan treeniblogi. Pakko kuitenkin sanoa että ihan hyvästä liikunnasta tuo palstaviljely käy, varsinkin kun tosiaan joutuu tekemään paljon asioita käsipelillä, kanniskelemaan multasäkkejä ja loputtomasti vettä. Hiki siellä on tullut joka kerta. Eilen tehtiin vielä sekin, että palstatöiden jälkeen mentiin läheiselle uimarannalle ja heitettiin talviturkit koko porukka. En muista, koska olisin näin aikaisin talviturkin viskonut, yleensä se on mennyt jonnekin heinäkuulle... mutta Alvajärven vesi oli mukavan lämmintä jo nyt. :) Ja ihostakin näkee että on oltu ulkona.

Tällä viikolla tein taas parannuksen ja lähdin tiistai-aamusta pyörän selkään ja salille. Kuntomaailman uusi Vivianin sali ei ole ihan täysin valmis vielä, sieltä puuttuu joitakin laitteitakin vielä kokonaan, mutta hyvän treenin siellä silti sai aikaiseksi. Tykkään sen valoisuudesta, mutta toisaalta odotan kyllä kovasti että koko remppa on valmis. Sinne on kuulemma tulossa toiminnallisen treenin huone, johon tulee TRX ja kaikennäköisiä muita kieppumisvempaimia joilla saa erityyppistä treeniä aikaiseksi. Olin varsin tyytyväinen itseeni punttien reuhtomisen jälkeen ja polkaisin kotiin vähän kiertotietä, joten eilisen saldoksi tuli 17 km pyöräilyä ja reilun tunnin salitreeni. Ja iltapäivällä vielä se toisenlainen treeni palstalla kun sitä vettä piti kantaa...

Tänään oli jännä päivä, syistä jotka paljastan ehkä myöhemmin. Tuntui ettei helteen vuoksi kuitenkaan jaksa lähteä riehumistunneille ja ehkä sellainen päärauhoitus olisi muutenkin tarpeen. CXworx ja BodyBalance sopivat täydellisesti. Samalla tuli kokeiltua miten onnistuu ryhmäliikunta Kuntomaailman väistötiloissa keskustassa. Ja pakko sanoa, että taidan valita ryhmäliikuntani toisesta Kuntomaailman pisteestä. Paikka oli ahdas ja tunkkainen. Nuo kaksi tuntia menivät ihan ok, mutta olihan se tosi kuumaa menoa. Melkeinpä HotBalance, eikä BodyBalance. En voisi kuvitellakaan että tuolla pystyisi vetämään vaikka combatin pyörtymättä. Lopullisen päätöksen teki se, että ukkosen vuoksi jouduin menemään salille autolla ja parkkeeraus läheisessä parkkihallissa maksoi rouheat 5.50. Nnnngh.

Näillä helteillä parhautta on ollut tulla illasta istumaan parvekkeelle riipputuoliin. Siellä istun nytkin, ja kuuntelen samalla miten peippo laulaa leppeässä kesäillassa. <3 Pitäisköhän raahata tänne patja ja nukkua täällä. :P

maanantai 27. toukokuuta 2013

Vahingossa tehoviikko

No hupsista, mites tässä näin kävi? Viime viikosta tuli puolivahingossa tehoviikko:

Tiistai: Zumba
Keskiviikko: 14 km pyöräilyä ja Fustra
Torstai: Tunti geokätköilyä mäkisessä umpimetsässä ja supan pohjalla
Perjantai: 1,5 h TRX:ää ja sekalaista lihaskuntoa
Sunnuntai: BodyPump, pilates ja 14 km pyöräilyä

Perjantain treeni oli kokeiluluontoinen tapaus, joka olisi voinut olla katastrofikin, mutta lopputulos oli tosi hyvä. Päätimme ystävän kanssa kokeilla viihtyisivätkö lapsemme yhdessä lapsiparkissa sen aikaa kun treenaamme itse kuntosalin puolella. Koska minulla ei ole töitä ja hän on äitiyslomalla, mikä sen mukavampaa kuin treenata keskellä päivää yhdessä. :) Ja hyvin se onnistui! Isommat leikkivät oikein tyytyväisenä lapsiparkissa ja meillä oli hyvää aikaa tehdä kaikenlaista. Pääsääntöisesti temppuilimme TRX:llä, saman videon avulla minkä olen aiemminkin linkittänyt:


Lauantaina treeni tuntui erityisen pahasti hauiksissa. Sitä en ihan odottanut, olisin odottanut jalkojen tai yläselän tuntemuksia, mutta onhan se nyt kiva että hauiksissakin välillä tuntuu. :D Ja itseasiassa hauiksissa teki melkoisen herkkää vielä sunnuntainakin, pumpin hauis-biisissä sai melkeinpä irvistää kun tuntui niin ilkeälle. Muutoin sunnuntai oli taas ihana paluu vanhoihin rutiineihin. Polkaisin 7 km salille pumpiin, jäin vielä pilatekseenkin ja polkaisin 7 km kotiin. Kesäinen ilta oli taas lempeän lämmin ja melkein tuuleton, olo oli ihanan kevyt kun poljin järvenviertä kotiinpäin.

Tämä viikko on aloitettu hyötyliikunnalla. Puutarhapalstalle on siirtynyt n. 800 kg multaa, hiekkaa ja muuta tykötarvetta. Kiitin itseäni treenamisesta, kun huhkin lapionvarressa palstan laidalla. Huomenna palstalle tehdään penkit ja istutetaan kasvit. :)

torstai 23. toukokuuta 2013

Kätköillä ja pallokerhossa

Tänään juhlittiin tyttäreni 6-vuotispäivää. Meille on muotoutunut vahingossa perinne, että syntymäpäivänä syödään aamupalalla täytekakkua (ensin jotain fiksumpaa alle toki) ja synttärisankari saa päättää mitä sinä päivänä syödään. Ei tuo nyt niin yllättävää ole, että sankarit ovat tähän mennessä halunneet hampurilaiselle.

Ja sielläpä me olimmekin, kun mieheni puhelin piippasi sähköpostin merkiksi, jossa kerrottiin että uusi kätkö on julkaistu parin kilometrin päähän. Nopea päätös, nyt lähdettiin First To Find -jahtiin. Maasto osoittautui hankalaksi kulkea, kun kätkö oli piilotettu keskelle metsää suurehkon harjun puoliväliin. Samaan harjuun kuului myös isohko suppa, joten maasto oli siis aivan todella hankalaa jyrkkien nousujen ja laskujen vuoksi. Ja koska olimme olleet ulkona ilman ajatusta lähteä kätköille, minulla oli niinkin käytännölliset jalkineet kuin ballerinat. Matkantekoa hidasti kaksi lapsukaista, joiden kulkemista piti vahtia tarkemmin. Onneksi kumpikin ovat kohtuullisen ketteriä ja paremmilla kengillä kuin minä, joten ei meillä oikeastaan hirveästi ongelmia sen suhteen ollut. Mutta sen verran hituroitiin, että ei ehditty kätkölle ihan ensimmäisenä, eikä toisenakaan. Pääsin taas irvistelemään miehelle, että kun päästään suurinpiirtein 0-pisteelle, käytetään silmiä eikä tuijoteta puhelinta. Aiemmassa iPhone4:ssa oli sen verran epävakaa GPS-paikannus, että totuin jo silloin olemaan luottamatta kauheasti sen antamiin sijanteihin ja etsin kätköni mieluummin "käsipelillä". Kannatti, koska tänäänkin löysin molemmat etsityt kätköt ensimmäisenä.

Odottamattomin yllätys tältä reissulta olivat maisemat. Kuten sanottu, jouduimme kipuamaan korkealle, josta avautui uskomaton näkymä koko Jyväskylän yli. Tämä panorama EI tee oikeutta maisemalle.


Uuden kätkön lähellä oli toinenkin kätkö, jonka luo päästäkseen piti laskeutua suuren supan pohjalle. Se oikeasti jo vähän hirvittikin, vaikka sinne löytyi "aurattu" tie. Pudotus oli melkoinen. Mutta mentiin taas rauhaksiin. Itse suppa oli uskomaton paikka, en ollut sellaisessa ennen käynyt. Tuntui uskomattomalta, että oltiin niinkin lähellä kaupungin keskustaa ja paikassa, jossa ei juuri kuulunut ääniä ja paikka henki rauhaa, jota yleensä löytää vaan syvällä metsässä. Itse kätkö oli todella helppo löytää, Koskaan ei ole kätkö ollut noin näkyvällä paikalla. Mutta vaikutti siltä, että kätkön tarkoitus oli lähinnä esitellä tämä uskomattoman hieno paikka.

Ylös vain. Tässä ollaan supan pohjalla.

Iltapäivällä mentiin kuopuksen kanssa pallokerhoon ensimmäistä kertaa. Hoksasin pallokerhon vasta alkuviikosta, joten ehdimme parit treenit missata, mutta hyvin sinne näköjään ehti mukaan. On se... melkoisen suloista touhua kun kasa 4-vuotiaita pistää menemään. Ja nyt ymmärrän hyvin sen, miksi järjestävä seura toivoi vanhempien osallistumista, eihän siitä hirveästi olisi mitään tullut jos valmentaja olisi joutunut yksin hanskaamaan ne villikot. Niinpä pääsin mukaan heittämään palloa, eläväksi pujotteluaisaksi, auttamaan vieritysleikeissä ja ylipäänsä kannustamaan innokkaita jalkapalloilijoita. :) Poika tosin oli sitä mieltä että peliä olisi ollut kivampaa pelata, jos jokainen olisi saanut pelata omalla pallollaan, eikä kaikkien olisi tarvinnut juosta yhden pallon perässä. ;)

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kokeilussa Fustra

Kuntomaailmaan on hiljattain tullut vaihtoehdoksi Fustra ja siitä ilosta asiakkaat saivat varata tunnin kokeiluajan. Olihan tuohon tartuttava. Lähipiiristäni muutama oli ehtinyt käydä kokeilemassa sen jo ja heidän kuvailunsa perusteella tiesin suunnilleen mitä tuleman piti.

Fustrassa keskitytään hyvän ryhtiin, keskivartalon hallintaan, oikeaoppiseen hengitystekniikkaan ja teknisesti oikeanlaiseen suoritustekniikkaan. Fustran filosofian mukaan nykyihmisen etulihaksisto on vahvempi kuin selkäpuolen lihaksisto ja tämän vuoksi ihmiset ovat herkkiä kärsimään niska- ja selkäkivuista. Fustralla avataan lihasjumeja ja vahvistetaan heikkoja lihaksia harjoittelun avulla.

Treeni alkoi crosstrainerilla. Kaveri kommentoi aiemmin, että ei olisi uskonut miten paljon crosstrainerilla voi hikoilla. Muutaman ensimmäisen minuutin jälkeen totesin ymmärtäväni kommentin täysin. Toki alla oli jo jonkinlainen hiki 7 km pyöräilystä salille, mutta silti. Jalkojen piti olla tietyllä tavalla kiinni crossarissa ja kantapää ei saanut nousta. Lantion asento piti olla mahdollisimman suora, vatsan sisässä, rinnan kunnolla auki ja lapojen kiinni toisissaan. Ja siinä mentiin kymmenisen minuuttia. Aina kun sain lavat kunnolla yhteen, lantio karkasi ja toisinpäin. Ja jos kumpikin oli kunnossa, vatsa pullotti. Keskittyminen itsessään toi jo hien pintaan mukavasti...

Crossarilta siirryttiin tekemään erilaisia harjoituksia, johon kuului kepin vientiä edestä niin pitkälle taakse kuin se meni, tai eteenpäintaivutuksen kanssa polviin asti niin että perusasento pysyi hyvänä, hartiat eivät saaneet nousta ja lavat piti pitää kiinni toisissaan ja se vatsa tiukkana. Välillä jalkojen välissä oli vaahtomuovipalikka. Välillä seistiin seinää vasten ja vietiin keppiä ylöspäin niin että ranteet pysyvät seinässä. Jossain käytettiin kevyitä käsipainoja apuna. Osa liikkeistä oli hyvinkin tuttuja pilateksesta, kuten hartiasilta ja vatsojen voimatreenit. Huvittavan vatsalihasharjoituksesta teki se, että se pisti tärisyttämään ihan kauheasti. Se ei sinänsä häirinnyt suoritusta yhtään, mutta silti sitä vaan tärisi melkein holtittomasti. :D Harjoitus loppui crosstrainerille, ja muutamaan loppurentoutukseen ja venytykseen. Crosstrainerilla hetkuttaminen oli lopputunnista jo huomattavasti paljon helpompaa kuin alkuverryttelyssä, meno oli rennompaa ja asennon pitäminen helpompaa.

Sain kiitosta siitä miten hyvin tunnen oman kehoni ja pystyn korjaamaan asentoa oikeaksi helposti. Samoin nivelten yliliikkuvuus helpotti jossain määrin harjoitusten tekoa. Jossain vaiheessa käytiin mielenkiintoinen keskustelu, kun takareisi alkoi harjoituksessa krampata niin että oli pakko keskeyttää sarja. Fustra-ohjaaja ihmetteli että melkoinen pokeri-naama sinulla, kun ei naamasta yhtään huomannut että teki tiukkaa. Oli kerrottava, että se on harjoiteltu juttu. Pyrin treenatessa pitämään kasvot mahdollisimman rentoina, koska olen huomannut sen auttavan suorituskyvyssä huomattavan paljon enemmän kuin se että irvistelisi. Tämä juontaa juurensa synnytyksiini, jossa pärjäsin huomattavan pitkälle ihan sillä, että keskityin rentouttamaan kasvot supistuksen vyöryessä päälle. Mitä rennomat kasvot, sitä helpommalla selvisin. Mitä enemmän irvisti, sen pahemmin sattui. Koska se auttoi synnytyksessä, arvelin myöhemmin että se voisi auttaa kuntosalillakin. Ja jep, auttaa se. Kokeilkaa vaikka.

Tunnin jälkeen oli kieltämättä avautuneempi olo, tuntui että lavat sai helpommin yhteen ja ylipäänsä veri tuntui kiertävän paremmin yläkropassa. Se oli myös hyvää vaihtelua treeniin, tekee ihan hyvää välillä keskittyä tiukasti suoritukseen, eikä siihen millaisilla painoilla reuhtoo menemään ja paljonko nousee penkistä. Voin suositella Fustraa oikein lämpimästi. :)


tiistai 21. toukokuuta 2013

Kesän parhautta

Oi ilmoja, miten meitä on hellitty! <3 Omista ja erityisesti lasten kasvoista näkee että ulkona on oltu, sen verran on näyttänyt väriä tarttuneen. Toukokuu on ollut niin kaunis, että pelkään kesän olevan nyt ja loppukesän olevan huono. Mutta ei ajatella niin. Tästä tulee kaunis kesä. :)

Yksi asia mitä talvella kaipasin oli geokätköily. Talvella tuntuu aina olevan niin pimeää ja kylmää, ettei purkkeja huvita lähteä hakemaan. Eikä toisaalta niitä kätköjäkään ole niin hyvin löydettävissä. Nyt keväällä tätäkin harrastusta on pikkuhiljaa herätelty.

Meillä oli ilo osallistua nioben kuopuksen synttäreille eilen, lapsilla oli hauskaa ja herkkuja oli paljon, kiitos vielä emännälle! Lapset kävivät sokerista ja juhlahypestä kierroksilla, luultavasti nukkumaanmeno olisi ollut hyvin tuskaisa, joten päätimme vielä hakea muutaman kätkön kotimatkalla. Ilta oli valoisa ja lämmin, kuopus oli innoissaan kätkö-ajatuksesta ja esikoinen narisi tapansa mukaan että ei halua ja jää autoon ja tääeiookivaa. Päädyimme käymään kolmella kätköllä, jotka olivat kohtuullisen lähellä toisiaan. Hassua oli se, että kolmesta kätköstä kaksi löysi tuo nuriseva esikoinen. Ensimmäisen löydön kohdalla olin kumartunut jo kurkkimaan mahtaisiko purkki lymytä piilossaan, kun neitokainen sujautti kätensä ja veti purkin esille. Viimeisen kätkön kohdalla mieheni oli tonkimassa vähän matkan päässä ihan väärässä paikassa, minä olin vasta menossa lasten luo, kun tyttö taas hihkaisi että taisi löytää sen. 

Voi sitä onnea ja riemua. :) Sen jälkeen esikoinenkin oli sitä mieltä että kätköily on hirveän kivaa ja sitä pitää päästä harrastamaan lisää. Voitto!

Itseäni iltakävely kauniissa alkukesän luonnossa rentoutti hurjasti. Yksi kätköistä löytyi näin upeista maisemista: 


Kello oli reilusti yli nukkumaanmenoajan kun pääsimme kotiin asti, mutta eipä tuo haitannut, kun ei aamuherätystäkään ollut. Tänään käväisin zumbassa, havaittavissa oli sama ilmiö kuin sunnuntai-illan pumpissakin. Lämpötilojen noustessa ryhmäliikuntasalissa on ahdistavan painostava ilma kun kunnon ilmastointia ei ole. Se toki pistää hien virtaamaan reippaammin, mutta onhan se vähän uuvuttavaa. Harmillisesti se ainoa sali jossa oli jonkinlainen ilmastointi on nyt rempassa Kuntomaailman uudistuksen vuoksi.

Huomenna pääsen katsomaan, millainen uusi kuntosali Kuntomaailmassa on, samalla kun menen testaamaan Fustraa. Jänskää! :)

perjantai 17. toukokuuta 2013

Nopea "Auts"-henkinen postaus

Jep, toissapäiväinen rääkki ihan todella tuntuu! Tänään vähän vähemmän kuin eilen, mutta tuntuu edelleen silti. Erityisesti alaselkä muistaa tehneensä maastavetoja, ja olkapäät muistavat tehneensä supereita. :D Tänään oli pakko ottaa särkylääke, että taipuu tekemään asioita paremmin kuin eilen... Eilen kyllä yritin vielä vetreyttää selkää pyörittämällä lantiota kunnolla zumbassa. Ehkä se vähän auttoi. :) Vähän hymyilyttää kun muistelee, miten yläaste-ikäisenä luokkakaveri selitti, että jos liikunta tuntuu seuraavana päivänä lihaksissa, liikunta on ollut aivan liian rankkaa. Ja minä hölmö uskoin! Nykyään olen ihan fiiliksissä, jos saan seuraavalle päivälle tuntuman aikaiseksi.

Tulin eilen varanneeksi myös näytetunnin Fustraan. Se on nyt tullut meidän salille uutena ja sen kunniaksi Kuntomaailma tarjoaa mahdollisuuden päästä kokeilemaan. Tähän asti kokeilleet kaverit ovat olleet melko kiinnostuneita näytetunnin jälkeen, jännä päästä itsekin kokemaan miltä se tuntuu käytännössä.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

"Ei tänne olla tultu nynnyilemään."

Minulla oli tänään puolenpäivän treenit sovittuna PT:n kanssa, whii. :) Halusin olla hyvässä terässä tällä kertaa, joten vähän jännitti etukäteen miten ehdin hoitaa ruoka-asiat niin että saan tankattua tarpeeksi ennen treenejä. Aamupäivä meni nimittäin enemmän tai vähemmän lasten tulevassa päiväkodissa tutustumassa eskariin... Onneksi sieltä pääsi sen verran ajoissa pois, että ehdin syödä ja polkaista alkulämpäksi salille.

Halusin samalla uuden saliohjelman, Karo oli tehnyt sen valmiiksi tälle kerralle. Ei siis ollut minkäänlaista hajua, mitä mahdan joutua tekemään. Treeni alkoi maastavedolla, jota en ihan hirveästi ollut aiemmin tehnyt. Siis Pumpissa toki, mutta en isolla tangolla. Treeni oli edelleen tehty pudotussarjoilla, joissa toistojen määrä väheni sitä mukaa mitä painot nousivat. 20 kg tankoon laitettiin ensimmäisellä kierroksella 10 kg päätyihin, viimeisellä kierroksella yhteispaino taisi olla 50 tai 60 kg. Hitsi kun en muista mitä sinne lisättiin. X) Viimeisessä sarjassa suurin haaste oli se, että en meinannut saada tankoa pysymään käsissä ja oli pakko pitää pieniä taukoja. Se mokoma vaan lipsui! Eikä mulla tietenkään ollut hanskoja, saati sitten vetoremmejä joista olisi varmasti ollut apua.

Seuraava iso haaste oli vatsatreeni, hoovereita sivukosketuksilla käsi-käsi-jalka-jalka, kolme kierrosta ja toistojen määrä nousi... Karo teki tämän rääkin solidaarisuudesta yhtä aikaa mun kanssa, ei ollut ihan helppoa meinaan. Jälkeenpäin kyllä mietin että en varmaan olisi huomannut vaikkei olisi tehnytkään, minulla on näköjään tapana keskittyä tiukkoihin sarjoihin niin täysin, etten näe tai kuule mitään muuta kuin ohjeet siitä mitä pitää tehdä. Tekniikan pitämisessä oli tekeminen ja ekalla kierroksella tuntui että just ja just jaksaa ne toistot mitä käskettiin tekniikan pettämättä ja tästä pitäisi vielä toistoja nostaa?? Mutta kyllä ne menivät. Kaivoin esille vanhan mantrani jonka lanseerasin itselleni alunperin kuopuksen synnytyksessä. "Ei tänne olla tultu nynnyilemään!" Raivolla loppuun asti. Tätä asennetta muuten tarvittiin ihan useamman kerran treenin aikana. ;)

Asenne on hassu juttu. Juteltiin siinä tauoilla, että minullakin on liikunnan suhteen ollut asenne, että jos sen kanssa voi päästä vähän helpommalla niin mieluummin sitten mennään vähän helpommalla. Vasta viime vuosina olen huomannut että voin ylittää itseni ja miten upealta se tuntuu, kun löytää itsestään uusia ulottuvuuksia. Siinä mielessä joskus on haitallista jos todetaan että "ei tarvitse tehdä kuin 10 toistoa", teen tasan ne kymmenen ja siinä se, vaikka olisi ollut paukkuja enempäänkin. On vaatinut ihan kunnollista päänsisäistä työstöä, että saan itseni olemaan luovuttamatta liian aikaisin.

Tämä oli koko kropan treeni, ihan siksi koska suurimmaksi osaksi käyn kuitenkin ryhmäliikuntatunneilla ja pumpissa. Viime aikojen motivaatio salikäynteihin ei ole oikein riittänyt että kaksijakoinen ohjelma olisi kannattanut. Treeni sisälsi jalkoja prässissä kunnon painoilla ja askelkyykkyjä smithissä, jäätävän karmean olkapääsarjan ja ojentajia ja hauiksia, rintaa ja selkääkin sopivasti. Penkissä sain kerrankin sarjat tuntumaan kunnolla ja menemään perille, kun tekniikka oli tarkistettu.  Pukkarin puolelle hoippuessani tärisi koko nainen ja kotiin polkeminen oli melkoisen.. hapokasta etten sanoisi. :) Ans kattoo kävelenkö, tai nostanko mitään huomenna. :D

Illalla hoidin venyttelyt siinä samalla kun kylvimme pihalle salaatteja. Luultavasti kuukauden päästä meidän ei enää tarvitse ostaa salaattia ennen lokakuuta...

tiistai 14. toukokuuta 2013

Liikkeellä lasten kanssa

Äitienpäivää vietettiin geokätköilyn ja pyöräilyn merkeissä. Endomondon mukaan matkaa tuli n. 7 km ja olin tosi iloinen kun huomasin miten reippaasti esikoinen pyöräili koko matkan. Toki siinä oli hengähdystaukoja matkalla kun kätköjä etsiskeltiin, mutta silti. Illalla pyöräilin 7 km salille BodyPumpiin ja vielä takaisin. Nykyinen ohjelma on kyllä kummallinen. Olen niin tottunut siihen ettei pumpissa käynti juuri vaikuta mihinkään seuraavana päivänä ja missään ei tunnu ellei ole nostanut painoja. Tämän ohjelman aikana on joka kerta tuntunut jossain päin kroppaa. Ja nyt taas! Okei, myönnetään että taisin vähän intoilla painojen kanssa ihan vaan loistofiiliksen vuoksi, mutta silti. ;) Takaisin kotiin polkeminen tuntui melkoisen hapokkaalta... Eilinen päivä meni suoraan sanottuna elpyessä. 21 km pyöräilyä + pump oli äkkiseltään aika tiukka yhden päivän treeneiksi.
Halp! Olen jumissa kissojen alla!
Päiväkodilla, jossa lapset käyvät kerhossa oli tänään kevätkirmaus, ja olin jälleen kerran ällikällä lyöty siitä miten upean ohjelman henkilökunta oli kehittänyt. Oli alkujumppaa, pallonheittoa ja potkimista, kisaa jossa vanhemmat kuljettivat lapsia erilaisissa kärryissä...

Puunhalailua metsärasteilla...


Jätti-saippuakuplia!

Ja tietysti iltapalaksi...


Meillä oli ihan mahtavan hauskaa! :) Huomenna polkaisen taas salille, tällä kertaa treenaamaan pt:n kanssa salilla. Saan samalla uuden saliohjelman, jospa sitä innostuisi taas käymään salillakin. Tänä vuonna en ole käynyt kuin ihan pari hassua kertaa, ei ole vaan huvittanut. Odotan huomisia treenejä innolla/kauhulla. :D

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitiydestä

Äitiydestä riittäisi luultavasti paljonkin sanottavaa. Siitä, miten vatsa pyöristyy ja ensimmäiset hennot potkut tuntuvat. Siitä, miltä tuntuu kun vastasyntynyt nostetaan ensimmäisen kerran rinnan päälle. Siitä, miten monena yönä valvoo ja imettää. Ensimmäisistä askelista ja hersyvästä naurusta. Miten yhtäkkiä huomaa, että se vauva onkin jo iso, jolla heiluu hammas ja jolle ostetaan eskarireppu.

Voisin kirjoittaa blogillisen verran myös siitä, miten äitiyttä tuetaan yhteiskunnan eri tasoilla ja miten tärkeää koulutettu vertaistuki on tuoreelle äidille. Ja sillekin äidille, joka juuri sai viidennen lapsensa. Voisin kertoa miten hyvältä itsestä tuntuu, kun omalla läsnäolollaan ja tarkkaan valituilla sanoilla saa toisen, kyynelehtivän äidin itkun laantumaan, hartiat laskemaan ja itseluottamuksen palaamaan.

Niille, jotka haluaisivat olla äitejä, mutta eivät sitä ole, minulla ei juuri ole sanoja, vain myötätuntoa. Maailmassa ei liene sellaisia sanoja, joka heitä lohduttaisi silloin kun syli on niin tyhjä, että sattuu.

Sitten on niitä meilläkin asuvia nelijalkaisia karvaisia äitejä, jotka ovat minullekin opettaneet hurjan paljon asioita, käyttäytymällä vaistonsa varaisesti pentujaan hoivatessaan.

Tämä aamu alkoi lasten ihanilla korteilla, joita oli kerhossa askarreltu.

"Äidin kanssa tehdään kaikkea kivaa.
Äiti on hyvä neulomisessa.
Äiti ilahtuu siitä, jos sille tuodaan kukkia."
Tyttönen 6 v.

"Äiti tykkää kukista ja ruoasta.
Äidin saa iloiseksi kukat.
Minä tykkään mennä äidin kaa kauppaan."
Poikanen 4 v.

Aamu jatkui ihanalla aamiaisella, ja lahjaksi saadun  geokätköily matkaajan suunnittelulla. Äitienpäivä-teemaisesti siitä tuli "Mother's Day Flowers" -travel bug. Se viedään vielä tänään ensimmäiseen kätköönsä. Päivä huipentuu äidin omaan aikaan illalla, kun BodyPump-sunnuntait jatkuvat taas tauon jälkeen. 



Näillä fiilistelyillä lähetän meidän perheen (kolmelta) äidiltä kaikille ihanaa, aurinkoista Äitienpäivää.

Vasemmanpuoleisella äidillä on 10 lasta, keskimmäisellä 2, oikeanpuolimmaisella 11. 



keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Aamuista sillisalaattia

Huomenta.

Loikoilen sohvalla tyttären katsellessa Muumeja kainalossa ja mietin miten tänään liikuttaisiin. Olisin halunnut mennä Balaceen, mutta se alkaa jo puolen tunnin päästä, syödäkin pitäisi ja pukea, joten sinne en oikein enää ehdi. Combat olisi kymmeneltä. Tai sitten pidän ihan rehellisen lepopäivän tänään, eilinen Pump tuntuu kaikennäköisenä kolotuksena siellätäällä. Tein vielä sen tempun, että polkaisin melkein kylmiltäni salille pyörällä sen 7 km. Lähtiessä mietin mahtoiko tämä olla kovin hyvä idea, edellinen pyöräily kun oli melkoisen tuskainen. Pyöräily meni kuitenkin suhteellisen kevyesti vastatuulesta huolimatta, kumpaankin suuntaan. :) Siitä sai hyvän lämmittelyn pumpille ja hyvän lihasten palauttelun pumpin jälkeen. Ajatus olisi pyöräillä jatkossakin kaikki treenimatkat, säästääpähän parkkimaksun, mikä keskustassa tulee joka kerta kun salilla käy...
 
Neitokainen tanssitunnilla vuosi sitten
Huomenna on luvassa taas liikutusta ja awwww-hetkiä, kun tyttären tanssiharrastus huipentuu kevätnäytökseen. Joka kerta kun istun noita näytöksiä katsomassa, en voi olla ihailematta tanssinopettajien luovuutta. Pienillekin on kehitetty koreografia, joka on iänmukainen, mutta näyttää hienolta ja sopii näytöksen teemaan. Ovat olleet muumeja, tonttuja, ja nyt kaiketi sairaanhoitajia? Ainakin esiintymisasuna on sairaanhoitajien paita, kokoa XS, joka on pikkuruisen neitosen päällä varsinainen teltta...

Aikuisopisto (jossa tyttäreni siis käy tanssitunneilla) on pistänyt tavallista isommalle tänä keväänä ja laajentanut yhteistyötä vähän joka puolelle talon sisällä. Kampaajaopiskelijat tulevat tekemään tanssijoiden kampaukset, myös pienimpien hiukset laitetaan nätisti näytöstä varten. :]

Parasta ehkä on, että tyttönen on nauttinut tanssitunneistaan hirveästi ja haluaa jatkaa niitä edelleen. Ensi vuoden tunneille on jo ilmoittauduttu, se onkin viimeinen vuosi lastentanssia. Sen jälkeen pitää päättää, haluaako tanssia balettia, nykytanssia vai hiphopia. Itse toivon salaa, että hän valitsisi nykytanssin, mutta näyttää siltä että pieni sydän sykkii baletille. Hänen päätöksensähän se on. :)

maanantai 6. toukokuuta 2013

Älä laihduta

Toukokuu tuntuu olevan kaikenlaisten päivien kuukausi. Tunnetuimpia ovat tietysti äitienpäivä, kaatuneiden muistopäivä, helatorstai ja helluntai. Mutta näiden lisäksi eilen oli kansainvälinen kätilö-päivä, kansainvälinen sateenkaaripäivä ja naurupäivä. Toukokuusta löytyy myös lapsettomien päivä ja kansainvälinen tupakaton päivä.

Tänään on näköjään kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Syömishäiriöliitto-SYLI kertoo päivästä seuraavaa:
Kansainvälinen Älä laihduta -päivä (International No Diet Day) tukee oikeutta voida hyvin koosta riippumatta. Päivä tähtää ennen kaikkea oman itsensä ja kehonsa hyväksymiseen sekä oman kokonsa arvostamiseen. Laihdutuskeskeinen kulttuurimme on luonut käyttäytymis- ja ajatusmalleja, jotka hallitsevat monien ihmisten elämää. Älä laihduta -päivä antaa mahdollisuuden purkaa näitä ajatusrakennelmia ja luoda positiivisempaa, lempeämpää asennetta itseänsä kohtaan.

Todella kaunis, ja tarpeellinen ajatusmaailma tämän takana. :) Siksi minua kävi vähän nyppimään kun luin päivästä tehdyn lehtijutun, jonka otsikko oli "Laihduttaja! Tänään on lupa herkutella! Katso miksi." Äh? Tarkoittaako sitten oman itsensä ja kehonsa hyväksyminen ja kokonsa arvostaminen sitä, että saa lyödä läskiksi luvan kanssa? Älä laihduta-päivä edustaa minun maailmankatsomuksessani edelleen sitä, että itsestään pitää pitää huolta syömällä hyvin, liikkumalla, rentoutumalla ja nukkumalla, niin että sille herkuttelullekin on tilaa. Eli toisin sanoen sitä, että kunnioittaa itseään niin paljon, ettei kiduta itseään kaikenmaailman dieettirääkeillä, mutta pitää huolta itsestään ja sallii välillä vapauksiakin,  eikä arvota itseään sen mukaan, mitä vaaka sanoo.


Hyvää Älä laihduta -päivää teille kaikille! Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?



Ps. Ehkä vähän ironista, että juuri tänään alkoi taas uusi Superdieetti-kierros. Oikein telkkarimainosten saattelemana.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Wappusia

Mukavaa vappupäivän iltaa. :) Meidän vappu on sujunut hyvinkin rauhallisissa merkeissä, mitään kummempia suunnitelmia ei ollut, joten mitään kummempaa ei tehtykään. No ehkä vähän muisteltiin sitä, miten 15 vuotta sitten vietimme tuon miehentekeleen kanssa ensimmäistä vappua yhdessä, siitä asti on pidetty yhtä. :)

Yritin syödä illalla jäätelöä. Minulla oli sinnikäs seuralainen.
Vappuaatto aloitettiin kauppareissulla ja BodyPumpilla. Jotenkin tuntui, ettei Pumpissa meinannut kulkea millään, kauhean tahmaista menoa. Silti olo oli mainio ja varsin virkistynyt sen jälkeen. Tänään sen on sitten tuntenut vähän joka puolella. Jännä kyllä tämä nykyinen ohjelma, aiemmin ei lihaksiin särkenyt yhtään pumppi-tunnin jälkeen,  tämän ohjelman kanssa jonkinlaisia tuntemuksia on ollut joka tunnin jälkeen.

Tänään näytti siltä, että upeasta ilmasta huolimatta mihinkään ei tule lähdettyä, minulla oli suorastaan surkea aamu, olin kiukkuinen ja väsynyt. Anopin lihapatojen, videovuokraamon ja hetken lepäilyn jälkeen keräsimme itsemme ja lähdimme kaivelemaan lasten polkupyörät varastosta. Esikoinen ei ole vielä lämmennyt  apupyörien poisottamiselle, mutta niitä korotettiin nyt sen verran, että tasapainoa joutuu harjoittelemaan. Tehtiin pieni lenkki lähimaastossa ja jossain vaiheessa sitten keksin ehdottaa hirveää kyytiä polkevalle esikoiselle, että katsotaan kumpi menee kovempaa, sinä pyörällä vai äiti juosten.


Eihän sitä juoksua paljon tullut, mutta kivasti siinä sai sykettä ylöspäin ja ennen kaikkea mieltä ylöspäin. :) Lapsia nauratti kauheasti, loppujen lopuksi piti juosta vähän kummankin kanssa. Tästä innostuneena kaivoin kotona vielä XBOXin esille ja pelasin tunnin verran Your Shape-peliä. Se olikin yllättävän hauskaa, en ollut pelannut sitä varmaan vuoteen. Mätkin tiiliä, pumppasin palloja, pyörittelin hula-vannetta, hypin narua, tein core-harjoituksia ja treeniohjelmia käsille, enkä edes ehtinyt kuin raapaista pintaa. Pitää pelata tuota jatkossa vähän useammin, sillä saa hien pintaan ja monipuolisen treenin ihan omassa olkkarissa. Tässä pelistä vielä mainosvideo:


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Aurinkoenergiaa!

Ne päivät, jolloin aurinko paistaa ovat vaan helpompia. Energiaa on vaikka pienelle kylälle ja kaikenlaista saa aikaiseksi. :)

Pennunhakureissun matkalla oli Ikea, joten olihan siellä käytävä. Hupsis. Siellä sattumoisin oli tarjouksessa aika hyvännäköisiä puisia terassilaattoja. Meillä ei tosiaankaan ollut aikomustakaan hankkia terassille laattoja, mutta kun siinä nyt oli... pikainen puntarointi ja tarvittava määrä laattoja kyytiin. Terassi on ollut minulle murheenkryyni, se on täynnä roinaa joka ei minusta kuulu sinne ollenkaan, tosi epäsiistin näköinen enkä viihdy siellä. Haaveilin kauniista, siististä, suhteellisen roinattomasta terassista. Meillähän terassi on siis vielä verkotettu, jotta kissatkin sinne pääsevät, joten se pienentää käytettävissä olevaa tilaa entisestään. Lattialaatat kieltämättä olivat hyvä vaihtoehto yleisilmeen kohentamiseen.

8 m2 laattoja lattialle, uusi hylly seinustalle, jätesäkillinen roskaa ja vielä enemmän tavaraa säilytykseen varastoon, ja meillä oli uuden ilmeen saanut terassi.


Terassikalusteet pitää vielä käsitellä jonkinlaisella öljyllä, ja tietysti tuolta puuttuvat kesäkukat vielä kokonaan. Vähän hölmö reuna jäi kissatarhan seinän ja laatoituksen väliin, mutta sille ei oikein voi mitään. Nyt sopii tulla kunnon kesä, että saan paljon lämpimiä iltoja istuskella tuolla kissojen seurana. :)

Illalla hyppäsin vihdoin pyörän selkään käydäkseni kaupassa. Lähin illalla auki oleva kauppa on parin kilometrin päässä, otin pienen kiertotien ja kävin samalla reissulla katsomassa millaisessa kunnossa puutarhapalstat ovat. Ihana, huhtikuiseksi lämmin ilta, lunta ei ollut oikein enää missään ja järvestäkin jäät olivat enemmän tai vähemmän lähteneet. Palstoillakaan ei ollut yhtään lunta enää, kevätkyntöä ei oltu vielä aloitettu. Toki en sitä odottanutkaan, kun lupasivat että se on kylvövalmis n. kuukauden päästä. Ensimmäiset taimet alkoivat itää sopivasti tänään. Voi että. <3

Itse pyöräily ei ollut niin kovin vaivatonta, pitäisi varmaan pyöräillä vuoden ympäri ettei kevään ensimmäinen olisi niin raskas. Mutta onneksi tiedän sen helpottuvan nopeasti kun lähtee vaan tekemään. Matkaa lenkille tuli kiertoteineen 6,5 km ja aikaa meni puolisen tuntia.

Samalla tulin testanneeksi iPhone5:n lenkkeilyominaisuuksia. Minulla on tapana kuunnella ennakolta tehtyjä soittolistoja Spotifyltä ja samalla nauhoittaa lenkkiä Endomondolla. En ollut muistanut laittaa lempparisoittolistojani offline-soittoon, joten mietin juuri lähtiessäni lenkille että mitenkähän tässä käy. iPhone5 on kuitenkin paljon nopeampi netin käytössä kuin iPhone4, joten se soitti Spotify-listat 3G:llä ilman minkäänlaisia katkoksia, täysin sujuvasti. :) Samalla tuli testattua iPhone5:n omalaatuiset nappikuulokkeet. Kuulin, että niiden "tarkoitus on soittaa musiikki suoraan korvaan" (kamoon, mihinkä sitten yleensä?), joten muotoilu on vähän erilainen kuin yleensä. Ne istuivat korviin aivan täydellisesti, eikä kertaakaan tarvinnut nostaa tippunutta kuuloketta takaisin korvaan, niin kuin yleensä pitää. Sitäpaitsi niiden toistama ääni oli erinomaisen hyvä.


Nyt illalla huomaa, että on tullut touhuttua ulkona. Olen hirveän herkkä auringolle näin keväisin. Niskaa, kämmenselkiä, kasvoja ja kaulaa kutittaa, kun ovat saaneet aurinkoa. Rasvaan niitä yleensä, mutta se ei välttämättä auta niin hyvin kuin toivoisin. Onko kohtalotovereita? Mikä tähän toimii?

Nyt illalla olen istunut koneella kissanpentu sylissä, se on ihan hirmuisen ihana. <3 Ja hakeutuu syliin aina kun vain on mahdollisuus. Ja koska se kerta oli sylissä, minähän en millään voinut tehdä iltapalaa itse. Onneksi on ymmärtäväinen mies. ;) En yleensä juo sokerikolaa, mutta kaupasta löytyi niin hauskoja nimikoituja pulloja, että oli ihan PAKKO ostaa meille tällaiset (miehelle tietysti toisella tekstillä ;) ):


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Lilla

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, matkasimme eilen Tampereelle hakeman uutta perheenjäsentä. :) Tässä hän on:


...ja hänen nimensä on Lilla. :) Lilla on 16-viikkoinen burma, väriltään lila. Muutkin kissamme ovat samaa rotua, ja yhtä lukuunottamatta ovat tälle myös sukua, nimittäin vanhin kissamme on tämän pennun äidinäidinäiti ja sen myötä täältä löytyy myös isotätiä ja jonkinlaista kaukaista setää. Kasvatimme burmia aktiivisesti n. 10 vuotta sitten, omien lasten saannin myötä harrastus on ollut enemmän tai vähemmän jäissä, mutta tämän pikkutytön myötä sitäkin aletaan jollain lailla elvyttää.

Muut kissat eivät ole olleet kauhean iloisia uudesta tulokkaasta, täällä kuuluu pientä ärinää ja murinaa, joka tietysti kuuluu asiaan. Pennun isomummo tuntuu olevan eniten nyreissään pennusta. :P Aika korjaa senkin. Itse pentu on kauhean suloinen ja hellyydenkipeä, nukkui koko yön vieressäni ja tänäänkin on hakeutunut paljon syliin ja mielellään vielä tuohon kaulalle hakemaan turvaa. :}

torstai 25. huhtikuuta 2013

Kiirettä pukkaa

Mihin nämä päivät oikein hupenevat kun ei muka ehdi blogiinkaan kirjoittaa? Kun työt loppuu, kiire alkaa, vai miten se meni?

Viime viikonloppu meni ihan puhtaasti rentoutumisen merkeissä pääkaupunkiseudulla. Olemme kahden ystäväni kanssa pitäneet yhtä ala-asteen ensimmäisistä luokista alkaen. Toki opiskelujen, perheiden perustamisten ja töiden myötä olemme ajautuneet eri paikkakunnille ja yhteydenpito on vähäisempää, mutta silti keräännymme säännöllisin väliajoin viettämään yhdessä viikonlopun ilman pakotteita ja aikatauluja. Niinpä viime viikonloppuna syötiin, katsottiin elokuvia, syötiin, käytiin shoppailemassa, syötiin ja nukuttiin. :) Ajatus oli käydä Flamingossa testaamassa aikuisten kylpylää, mutta aamulla päivää suunnitellessa meille selvisi kylpylälipun melkoisen suolainen hinta (37 e). Harmi kyllä, olisi ollut melkoisen ihanaa käydä kylpylässä, mutta tuo hinta tökki kertakaikkiaan. Vaihtoehto olisi ollut mennä vesipuiston puolelle, mutta sinnekin liput olivat 22 e/henkilö viikonloppuisin. Tuokin hinta meni sen verran kipurajan yli että päätimme jättää kylpylöinnin väliin kokonaan. Ajan (ja rahat) sai hyvin kulumaan ihan vain Jumbossakin.

Alkuviikko on mennyt kaikennäköisten juoksevien asioiden hoidossa, sain pyöränikin huollosta melkein kaksi viikkoa ennen kuin sen piti olla valmis! Sille tehtiin perushuolto, uusittiin jarrupalat ja satula. Hakureissulla muisteltiin miehen kanssa, miten se on ostettu joskus vuonna 1999 ja sillä poljettiin silloiseen asuntoomme, johon olimme juuri yhteen muuttaneet. Mies oli sitä mieltä, että se hirveä mäki jonka päällä asuintalomme oli, ei varmasti ollut silloin niin loiva kuin se nyt näytti kun ohi menimme. Varmasti oli pystysuora. Irvistelin hänelle että oletko myös huomannut miten vanhat koulumme ovat pienentyneet. ;)  En ole vielä päässyt pyörän selkään pientä testausta enempää, ehkä tänään voisi jonkinlaisen lenkin heittää, ilma ainakin näyttäisi sopivalta pyöräilylle. :)

Huomenna edessä on reissu Tampereelle, haemme sieltä uuden perheenjäsenen. Hänestä lisää myöhemmin. :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Hyvä päivä

Sen vaan huomaa, kun aurinko paistaa ja on lämmin. Koko päivässä on heti paljon enemmän energiaa ja saa tehtyä yhtä sun toista ihan eri tahtiin kuin harmaina sadepäivinä. :) Lisäenergiaa toi, kun kaupungilla käydessäni huomasin miten teitäkin on siivottu kivistä ja hiekasta.

Aamupumppi oli taas ihan loistava, nyt aletaan olla ohjelmassa siinä pisteessä että oikeasti voi alkaa säätää painojen kanssa, kun energia ei mene biiseistä selviytymiseen. Kyykkybiisin kasi-joustot ja askelkyykkyjen laudalle-laudalta -hypytkin alkavat sujua niin että kyllähän niihin meinaa kuolla, mutta saan ne tehtyä kuitenkin kun otan asenteen peliin. Tällä hetkellä mennään näillä painoilla:
Lämmittely: 5 kg/pääty
Kyykyt: 12,5 kg/pääty
Rinta: 6 kg/pääty (tähän voi varmaan kohta lisätä sen ykkösen joka viime ohjelmassa jo oli)
Selkä 7,5 kg/pääty (lisäsin toiseksi viimeisellä tauolla ykköset lisää)
Ojentaja 6 kg/pääty, 5 kg levypainot
Hauis: 5 kg/pääty
Askelkyykyt 5kg/pääty (voisi varmaan lisätäkin)
Olat: 3 kg käsipainot ja 3,5 kg/pääty
Vatsat: 5 kg levypaino

Lapset olivat kerhossa, joten iltapäivä oli enemmän tai vähemmän vapaa. Joten:

Hain Submarinesta kanasalaatin lounaaksi.

Ja Yliopiston kirjastosta kirjan jota tarvitsen opetusharjoitteluraportin kirjoittamiseen.

Ihailin pihaa, josta on sulanut lumi vauhdilla parin viime päivän aikana. Tuo pömpeli on pieni kasvihuone, jossa viime kesänä kasvoi mm. kurkkuja. Meillä on siis juttuja kasvamassa sekä kotipihalla, että puutarhapalstalla. 

Päästin kissat ulkoilemaan (erittäin valvotusti) parvekkeelle hetkeksi. Älkää tehkö niin kuin minä tein, kissojen tulee ulkoilla ainoastaan verkotetuilla parvekkeilla, etteivät vahingossakaan pääse putoamaan. Omat kissamme ulkoilevat yleensä alakerran verkotetulla terassilla, josta ei pääse karkuun, mutta pääsee kivasti nuuhkimaan ulkoilmaa.

Siivosin, kylvetin lapset ja kirjoitin sitä harjoitteluraporttia (jota pitäisi kirjoittaa edelleenkin, mutta pleh.) Lisää näitä päiviä. :)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Uusi lelu :]

Tänä aamuna piti mennä ensin kiinteytys-tunnille, mutta ajattelin että jätän väliin ja menen iltapäivällä Combatiin. Ja sitten kun sinne olisi pitänyt mennä, ajattelin että näääh, jos menenkin Sh'bamiin vähän myöhemmin. Ja sitten kun Sh'bam-aika olisi ollut, minä olin perheen kanssa kaupassa, koska sain ilmoituksen että uusi leluni on tullut postiin ja se pitäisi käydä hakemassa ja käydä samalla kaupassa.

Kävi vanhanaikaisesti, siis. Huomenna menen aamulla Pumpiin, menen! Viimeksi olen käynyt perjantaina stepissä ja sen jälkeen CXWORXissä. Tuo tuntuu muuten olevan tosi toimivanoloinen combo. Puolen tunnin step lämmitti kivasti (okei, oli sen verran rankka tunti että suorastaan valuin hikeä) ja CXWORX sitten viimeisteli core-treenin. Seuraavana päivänä huomasi, että vatsoja oli treenattu...

Viikonloppu meni kaikenlaisissa hulinoissa joten ei sitten tullut lähdettyä salille. Lauantai oli erityisen vauvantuoksuinen, kun aktivoiduin ystävän houkuttelemana imetystuen saralla ja sitä riittikin eri muodoissaan koko päivälle. Vastasyntyneissä on jotain uskomattoman ihmeellistä. Niin ruttuisia, pieniä ja viisaita. :] (Ei, minulla ei ole vauvakuumetta. Olen vaan heikkona vastasyntyneisiin ja sattumoisin harrastuksen puitteissa niitä säännöllisesti näen.)

Mutta se uusi lelu! Koska joudun kohta luopumaan rakkaasta iPhonestani ja antamaan sen takaisin työnantajalle, piti ajatella oman ostamista. Viimeiset pari vuotta olen käyttänyt iPhone4:sta ja olen ollut siihen täysin rakastunut. Mikään puhelin ei aiemmin ole ollut näin hyvä ja monipuolinen käyttää. Toki se on ollut melkeinpä enemmän sähköposti&nettiselaus&kuvaus-vehje kuin puhelin. Minulla on järjestelmäkamerakin, mutta en ole sitä kuvaamiseen käyttänyt juuri ollenkaan enää nykyään, lähes kaikki kuvat tulee napattua puhelimella. Esimerkiksi Tukholman reissulta jätin kameran täysin pois, kun ajattelin sen olevan turhaa raahattavaa kameralaukkuineen kaikkineen.

En osannut ajatella elämää ilman iPhonea, joten tilasin itselleni iPhone5:n torstaina ja se tuli postissa tänään. Joo, suurinpiirtein hakkasin F5:sta Postin lähetysseurannassa tänään kun arvasin että se voisi olla tänään haettavissa. Ja se tuli! <3


Kuoren poikkesin hakemaan Clas Olssonilta. Siellä oli useampi kivanoloinen kuori, mutta tuohon päädyin lopulta. Loppujen lopuksi tuo ei ehkä edes tarvitsisi suojakuorta. Nelosen kanssa se oli suorastaan pakollinen, minusta tuntui että ilman kuorta se koko luuri on niin liukas että se tippuu käsistä. Pelkäsin jatkuvasti että pudotan sen ja rikon näytön kunnolla, niin kuin muutamalle kaverille on käynyt. Tämä uusi tuntuu olevan käsissäpysyvämmän oloinen.

Mutta on se kiva. <3 Vaihto vanhasta iPhonesta uuteen sujui näppärästi, kaikki yhteystiedot ja ohjelmat siirtyivät jouhevasti. Ja ensimmäisen kuvan otin toisesta Clas Olssonilta löytämästäni ostoksesta:


Uusi juomapullo, jonka sisällä on pakastettava putki joka pitää juoman viileänä. Näköjään olin ehtinyt ottaa sen jo pois pullon sisältä ja laittaa pakastimeen ennen kuin aloin kuvata. Mutta aika söötti pullo ja kesän treeneihin varmasti hyvä, toiveissa on että tulee kuumaa. :)

torstai 11. huhtikuuta 2013

Ginga!

Uusi Combat on kyllä hyvä. Kävin sen testaamassa ensimmäisen kerran pääsiäisen aikoihin ja tänään toisen kerran. Siinä on tarpeeksi haastetta ja tuttua ja taattua combat-meininkiä. Olin tämän päivän tunnin jälkeen ihan läpimärkä. Kieltämättä se alkaa loppua kohti olla niin tiukka, että täytyy ihan tosissaan tsempata että saa tehtyä kunnolla. Ensimmäisellä kokeilukerralla paikalla oli useampia ohjaajia tekemässä rivistössä ja 7. biisissä (joka on se tiukin mun mielestä) rivistöstä pomppasi kaksi muutakin tunnin vetäjän viereen riehumaan. Siitä sai ihan mahtavan tsempin päälle! :) Mun suosikki tuosta uudesta ohjelmasta on ehdottomasti ginga. :)


Käväisin tänä aamuna viemässä pyöräni keväthuoltoon. Oli tarkoitus tehdä se jo talvella, mutta en näyttänyt saavan aikaiseksi. Siinä on kaikenlaista säädettävää, enkä muista koska se olisi oikeasti viimeksi huollettu. Pyörä oli jokusen vuoden äidillänikin, enkä tiedä käyttikö hänkään sitä huollossa.

Saan sen pois vasta toukokuun alussa, mutta sanotaan näin että niillä hinnoilla en valita. Huollatan pyöräni Sovatek-säätiöllä, pyörän vastaanottanut mies katsoi sen nopeasti läpi, kirjoitti korjauslistan jota katsoin jo vähän karmien ja lompakkoani miettien, ja antoi sitten hinta-arvioksi 60 euroa. Minulta tipahti leuka, ja totesin että sehän hyvä. :D Olemme huollattaneet myös autoamme Sovatekillä, ja olemme olleet tosi tyytyväisiä työn jälkeen ja erityisesti tietysti myös siihen hintaan. Mutta ai miten ihanaa, kohta pääsee pyörän selkäänkin. <3

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Aamupumppia

Ahh, aamupäivän ryhmäliikuntatunnit, mikä ilo ja autuus. <3 En sitten tullut sen kipeämmäksi ja tänään olo oli ihan normaali, pakkasin tavarani ja lähdin salille BodyPumpiin. Tykkään edelleenkin tuosta ohjelmasta ihan hirveästi, jopa ne hypyt laudalta askelkyykky-biisissä alkavat sujua. Hauis erityisesti huutaa armoa tässä ohjelmassa, kun en ihan pysty tekemään ohjelmaa 5 kg painoilla, mutta luonto ei anna periksi vähentääkään yhtään. :P

Yhdestä asiasta haluaisin kommentteja, mitä mieltä olette tavaroiden pois viennistä kesken tunnin? Tänään taas katselin, kun tavararalli alkoi heti askelkyykkyjen jälkeen ja rehellisesti sanottuna minua ärsyttää se. Vaikka se palautuspaikka olisi lähellä, silti minusta olisi hyvä välttää ylimääräistä sähläystä biisien välissä ja viedä tavarat vasta tunnin jälkeen. Vaihdot ovat muutenkin tiukkoja, se venyttää tuntia kun odotellaan niitä jotka haluavat säästää vaivojaan ja viedä pois niitä tavaroita joita ei lopputunnista ei enää tarvita. Onhan se toisaalta turvallisuusriskikin lähteä pujottelemaan toisten väleistä kesken tunnin.

Toinen, mikä sujuvoittaisi pumpin tavaroiden palautusta, on se että tanko purettaisiin omalla paikalla ja vietäisiin painot ja tanko erikseen. Ei siis niin, että mätetään kaikki painot tankoon ja puretaan se vasta painotelineen edessä, jolloin toiset joutuvat väistelemään kun tankoa käännetään. Ainakin meidän salilla se nurkka jossa painoteline on, on sen verran pieni, että siellä saattaa ihan oikeasti saada toisen tangosta vahingossa.

Noniin, tiistain pikkuärsytykset purettu. Kohta pitäisi lähteä viemään lasta tanssitunnille ja käydä purkamassa kirpparipöytä. :)


Psst, ystäväni Nioben blogissa arvotaan. Vielä tänään ehtii osallistua. :)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Chicken soup for the soul

Ei tullut tälle päivälle Sh'bamia ja CXWORXia, aamusta alkoi nenä vuotaa ja iltapäivää kohden alkoi kurkkukin karheutua. Aluksi mietin mahtaisiko tämä olla jotain allergiapohjaista, mutta iltaa kohden on olo kehnoutunut niin, että taitaa olla kevätflunssaa tämä. Jätin siis ryhmäliikunnat väliin, mutta halusin kuitenkin jotain tehdä, joten kävimme perheen kanssa katsomassa kolme kätköä. Soitin pikkusiskonkin mukaan reissulle, kun kerta hän asuu tämänkertaisen kätköilyretken lähellä. :)



Kotiin mentiin kaupan kautta, halusin välttämättä kanakeittoa päivälliseksi. Lohturuokaa flunssaiselle. Tein keiton helpoimman kautta, eli ostin valmiin peruna-keittojuures-pakasteen, keitin sen ja yhdistin paistetut kanansuikaleet ja pakastehernepussin siihen. Lisäsin vielä tuoretta lipstikkaa silppuna ja lohtukeitto oli valmis. Ja maistui hyvälle. :) Raejuusto olisi kruunannut kokonaisuuden, mutta meillä ei ollut yhtään.

Kanakeiton lomassa tartuttiin yhteen kohta ajankohtaiseen aiheeseen, viljelypalstan ja takapihan kesäsuunnitelmiin. Mietittiin mitä kaikkea viljellään, missä ja kuinka paljon. Mitä pitää idättää etukäteen sisällä ja mitä voi laittaa suoraan maahan. Kotipihalle tulevat salaatit ja yrtit, ylipäänsä sellaiset joita käy nappaamassa vähän ja nopeasti ruoanlaittoa varten, viljelypalstalla kasvavat kaikki muut, enemmän kärsivällisyyttä vaativat syötävät. Palstahan on vielä aivan täysin lumen peitossa, eikä sinne muutenkaan pääse viljelemään ennen toukokuun loppua, joten vielä on aikaa muuttaa suunnitelmia moneen otteeseen. Mutta kylläpä tuntui silti kivalta miettiä jo mitä kaikkea kesällä aikoo tehdä, varsinkin kun nyt ei tarvitse tehdä töitäkään, vaan voi viettää aikansa miten haluaa. Voi kesä tule jo!


lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kevätseikkailulla

Kotiuduimme eilen illalla kevätseikkailulta, kuten lapseni sitä kutsuivat. Eli toisinsanoen, kävimme risteilyllä  Tukholmassa. :)



Eräs ystävävistäni asuu Uppsalan lähellä. Tutustuimme joskus reilu 10 vuotta sitten kissaharrastuksen kautta ja siinä missä oma harrastukseni on hiipunut, hän valmistuu pian kissanäyttelytuomariksi ja kasvattaa aktiivisesti rotukissoja. Hän oli ostanut uuden kollin, sille tarvittiin kyyditys Ruotsin puolelle juuri näihin aikoihin, lupasin että voisimme sen tuoda. Melkein jäi tuomatta, kas kun laivayhtiöillä on vähän hölmö sääntö eläinten kuljetuksista. Jos olet ostanut risteilyn, et saa ottaa eläintä laivaan. Jos ostat meno-paluun, saat ottaa eläimen laivaan. Samaan laivaan. Jonkinmoisen väännön jälkeen saimme kuitenkin laivayhtiöltä luvan ottaa kissan menomatkalle, vaikka olimmekin risteilyllä. Toki ymmärrän hyvin sen, ettei lemmikkikissoja ja koiria haluta vietävän risteilylle ihan huvin vuoksi, mutta kun oli tarkoitus kuljettaa kissa vain maasta toiseen, säännön soveltaminen tähänkin tilanteeseen tuntui ihan tosi hölmöltä. Harmittikin, että siitä piti erikseen ärähtää, että saimme kissan vietyä. 

Olihan se matkaseura tosi herttainen. Tämä kaveri on 3,5 kk vanha burmakissanpentu. 

Laivailut lasten kanssa ovat aikuisten kannalta melko, noh, tylsiä. Suurin osa ajasta vietettiin lasten leikkihuoneessa pallomeren vieressä ja nukkumaan mentiin reippaasti ennen kymmentä. Laiva tuntui muutenkin olevan tosi tyhjillään, porukkaa oli lähtenyt risteilemään hirveän vähän. Minkäänlaista örvellystä ei näkynyt missään, en tainnut edes nähdä ketään humalassa koko reissun aikana. St Patrick's Dayn innottama irkku-ohjelma oli kohtuullisen viihdyttävää, tanssia harrastava tyttäreni oli innoissaan upeista irlantilais-tanssijoista, jotka esiintyivät pariin otteeseen. Lapsille on järjestetty kaikennäköistä puuhaa, mekin laukkasimme ympäri laivaa Muumipolun perässä ensimmäisenä iltana, etsien sinne tänne piilotettuja kysymyslappuja vastaillen niihin. Seuraavana aamuna löysin leikkihuoneen "Kilpailun voittajat" -taululta poikani lapun! Vein sen ohjaajalle, joka onnitteli voitosta ja kysyi mitä aiomme tänään Tukholmassa tehdä. Vastasin aikovamme Junibackenille, joka oli ohjaajan mielestä hyvä idea ja hän kaivoi kaapista kaksi vapaalippua juuri sinne. :) 


Junibacken on Astrid Lindgrenin satuihin pohjautuva lasten museo, josta ainakin meillä tykkäsi koko perhe. Satujuna oli meidän aikuisten mielestä se paras juttu, selostuksen junamatkalle sai suomeksi. Tämän reissun pohjalta aloin lukea lapsille iltasaduksi Peppi Pitkätossua ja olen nauttinut jokaisesta illasta Pepin parissa. Ja niin ovat onneksi lapsenikin. He ovat hekottaneet hillittömästi Pepille, joka piirsi hevosta koulun lattiaan, koska paperi oli liian pieni ja höhöttäneet ajatukselle tytöstä, joka nukkuu jalat tyynyllä. Ja neitokainen on vaatinut itselleen joka päivä samanlaisia lettejä, kuin Pepillä on. Lastenkirjallisuus. <3

Junibackenin lisäksi reissasimme pitkin Tukholmaa ratikalla, metrolla ja jalan. Sää oli kertakaikkisen ihana, aurinkoinen ja lämmin. Kevät on paljon pidemmällä Tukholmassa kuin täällä, lunta ei ollut käytännössä ollenkaan, siellä näkyi olevan myös joutsenia. 

Koska olemme kätköilijäperhe, pitihän sitä kätköilyäkin vähän kokeilla. Haasteen aiheutti erittäin julkinen paikka sekä se, että kun vihdoin bongasin sen missä kätkö oli, 20 cm päässä kätköstä oli kaksi ihmistä, jotka ilmeisesti olivat jääneet siihen paistattamaan päivää kunnolla, eivätkä hievahtaneetkaan sen puolen tunnin aikana, mitä siinä pyörimme. Eli kätkö paikallistettiin kyllä, mutta ei loggausta. Lapset ovat muuten älyttömän käteviä kätköjä etsiessä. Olisi saattanut muuten näyttää vähän hölmöltä se rampin alle kuikuilu, jos lapsia ei olisi laitettu asialle... :D


Kotiuduimme eilen illalla rampattuamme eilisen sitten pitkin Helsinkiä erilaisten asioiden perässä ja tänään olen ollut aivan poikki. Nukuin jopa parin tunnin päikkärit, jota en yleensä tee. Huomenna palataan ruotuun treenien osalta, arvelin kokeilla taas Sh'bam&CXWORX-comboa päivällä. 

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Aurinkoa

Sää on hellinyt viime päivinä ihan toden teolla. Pääsiäisen aikaan järvien jäällä oli porukkaa kuin pipoa. Auringon lisääntymisen huomaa myös pisamisen ilmestymisestä, itselleni tulee niitä helposti auringon vaikutuksesta, nyt olen huomannut että tyttärellenikin on alkanut tulla niitä. Itse olen niitä aina inhonnut, mutta voi jestas ne ovat aika sööttejä pienellä tytöllä. <3

Kävin itsekin ystäväni kanssa kävelyllä Jyväskylän Satamassa ihanassa auringossa. Varsinaiseen lenkkiin meni pikkuisen reilu tuntia ja matkaa taittui 5,5 km. Siinä ehti hyvin vaihtaa kuulumiset puolin ja toisin. Huomaa kyllä että ystäväni juoksee maratoneja, tahti oli sen verran tiukka että penikat ovat tänään muistelleet eilistä lenkkiä... no vähemmän lämpimästi, auts. Pääsin samalla testaamaan uutta softshell-takkiani, jonka tilasin vähän umpimähkään Ellokselta. Se osoittautui paitsi sopivaksi, myös aivan loistavaksi takiksi. Tykästyin siihen niin, etten muuta enää pitäisikään. :)

Koska minulla oli tänään ensimmäinen lomapäivä (hassua olla lomalla, kun on irtisanomisajalla samaan aikaan), se tottakai oli täyteen buukattu. Aloitin aamulla klo 8 niinkin riemullisella askareella kuin hammaslääkärikäynnillä. Yhden hampaan paikkaa laitettiin uusiksi kun se oli osaksi hajonnut, ja toinen hammas sai paikan. Tällaisiin käynteihin voin lämpimästi suositella Spotifyä puhelimessa ja korvanappikuulokkeita, meni tunti huomattavasti mukavammin kun sai kuunnella musiikkia koko sen ajan. Mietittäväksi jäi, teetättäisinkö purentakiskon tähän samaan syssyyn. Leukanivelet ovat melko löysät ja naksuvatkin, viime aikoina olen huomannut sen häiritsevän untakin. Sain esitteitä ja kehotuksen varata ajan, jos päädyn siihen että haluan kokeilla purentakiskoa. Luultavasti haluan.

Hammaslääkäriltä seuraavaksi verotoimistoon laskettamaan uutta verokorttia, sieltä viemään sitä työnantajalle ja sieltä käymään työterveydessä. Ja sen jälkeen ystävän kanssa lounaalle. Kävimme aivan ihanassa sisustuskahvilassa, josta kuulemma sai hyviä salaatteja. Halloumisalaatti oli yksinkertaisuudessaan loistava. Salaatin jälkeen oli ihan pakko maistaa vielä kahvilan pätkiskakkua. Nam...


Kaupunkikierros päättyi kampaajakäyntiin. Nyt on tukkakin taas kuosissa ja helpommin aseteltavissa. Huomenna olisi lähtö Tukholmaan heti aamusta, lapset kävivät tänään jo melkoisilla kierroksilla kun ollaan menossa laivaan ja Peppi Pitkätossua moikkaamaan Junibackenille. Pitäisikö sitä jo pakata?

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pääsiäiseksi kipeät lihakset, jee

Facebook on sitten hieno asia. Kertakaikkiaan. Torstai-iltana silmiini osui siellä viesti, jossa ihana Karo huuteli, että hän treenaa kaverinsa kanssa pumpin perjantaina aamusta ja mukaan saisi tulla jos haluaisi. Todellakin halusin! Uusi pump oli muutenkin kokeilematta kokonaisuudessaan ja toisaalta, tämän viikon treenit olivat jääneet vähän vähiin kaikenlaisten juttujen vuoksi. Meitä oli aamulla paikalla muutama ja aikaiseksi saatiin mahtava treeni.

BodyPump 85 on kyllä ihan huikea. Sanoinkin treenin jälkeen, että jos tällä ei saa kehitystä aikaiseksi niin ei sitten millään. Kyykkyjen jälkeen (ne kasitoistot!) tuntui että mahdanko kävellä enää ollenkaan. Rintabiisi tuntui kestävän ikuisuuden ja erityisesti viimeisissä toistoissa tuntui, että tämä tanko ei vaan nouse tästä enää. Kivaa vaihtelua tässä oli se, että lähtösuunta vaihteli jatkuvasti alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Selkä oli aika peruskauraa. Dipit ja ranskalaiset levypainolla olivat palanneet ojentajiin, hauiksessa palattiin pelkkään tankoon. Hauis meinasi tappaa ihan tosissaan. Koska meillä ei nynnyillä niiden painojen kanssa, lykkäsin vitoset päihin ja niillä mentiin. Tekniikka meinasi kärsiä loppuvaiheessa, joten ei se vitospainot ehkä ihan paras idea ollut. :D

Askelkyykyt. Voi ne askelkyykyt. Alku mentiin ihan perussetillä, mutta ne hypyt laudalta alas... Ensimmäisen setin jälkeen luulin ihan rehellisesti että näähän meni hyvin, syke on korkealla ja hyvin jaksoi hypätä. Ja sitten lähti toinen setti. Enkä millään kyennyt hyppäämään niitä kaikkia. Tasaisin sykettä parin normaalin kyykyn verran ja hypin loput hypyt muiden mukana. Uusi tavoite, jaksaa tehdä laudalta hypyt kokonaisuudessaan. :D
Olkapäissä ei ollut erityistä yllätystä ja se luojankiitos ei ollut niin paha setti kuin edellisessä ohjelmassa. Levypainolla tehtävät vatsat olivat tehneet paluun ja tykkäsin niistä tosi paljon. Ainoa ongelma oli, että viimeiselle kierrokselle oli pakko jättää levypaino pois ihan vain siksi, että hauisbiisin jäljiltä tuntui etten jaksa pitää sitä ylhäällä vaan se tippuu otsalle ihan justiinsa. :D

Tänään tuntuu jaloissa, rintalihaksissa ja vatsassa. Ihme kyllä ei hauiksessa. Kohta voisi lähteä pääsiäis-Combatiin katsomaan millainen uusi ohjelma siellä on.

Eilinen päivä aloitti pääsiäisloman lisäksi "talviloman", lähdemme ensi viikolla käymään perheen kanssa Tukholmassa. Pääsiäisloman jälkeen minulla on töitä enää huhtikuun loppuun. Tämä on siis se arkijuttu, joka on aiheuttanut kaikennäköistä päänvaivaa ja sotkua viime aikoina. YT-neuvottelut ovat olleet käynnissä jo jonkin aikaa ja sen myötä tartuin tilaisuuteen lähteä talosta vapaaehtoisesti. Oli pakko pohtia, jääkö töihin nauttimaan tasaisesta toimeentulosta, mutta stressaavasta arjesta, vai ottaisiko tilaisuudesta vaarin ja miettii mitä oikeasti itse haluaa tehdä. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. :) Tuntuu haikealta, mutta oikealta.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Viikon varrelta

Väsynyttä meininkiä?
Alkuviikko meni jotenkin tohinassa ohi, oli lääkäriä, opetusharjoittelua, kirpputoritavaroiden kokoamista ja vientiä kirpparille myyntiin. Lääkärikäynnillä taas huomasin miten ko. ammattikunnalta joskus unohtuu kysyminen ja tehdään suoria oletuksia. Minun käskettiin lisätä liikuntaa kyselemättä miten mahdan liikkua tällä hetkellä ylipäänsä. Erityisesti pitäisi kuulemma vesijuosta! (No ok, voisin kokeilla sitä kyllä, ei sillä.) Vastasin kuivasti liikkuvani n. 4-5 tuntia viikossa ja asia oli sillä ok, mutta silti se nyppi ja lähdin sillä kiukulla hiihtämään järven jäälle.

Aikaa ei ollut paljon, mutta puolisen tuntia suksien päällä ja n. kolme kilometriä helpotti oloa jo kummasti. Sää oli mitä parhain, pilvetön taivas ja tuulta ei juuri yhtään. Alan pikkuhiljaa saada enemmän kiinni hiihdon tekniikasta ja se helpottaa huomattavasti hiihdon nautittavuutta. Ensi talveksi tarvitaan kyllä uudet sukset, nykyiset sopivat lähinnä lasten kanssa menoon. Jos haluaisi pidemmän lenkin heittää, paremmilla suksilla saisi mukavamman lenkin.

Järveltä katselin kaihoisasti puutarhapalstojen suuntaan. Ne ovat vielä kokonaan lumen alla, mutta ei mene kauaa kun sinne pääsee taas möyryämään. Ihan kohta pitäisi laittaa siemeniä itämään, että saa laitettua esimerkiksi kurkut taimina maahan. Ja sitten toivotaan parempaa kesää kuin viime vuonna, jolloin sato jäi melko vähäiseksi ja pieneksi.

Leikin töissä puhelimella ja nappasin muutaman kuvan. Jestas että näytän väsyneeltä! Kampaaja-aikakin pitää varata pikana. Tuota ottaessa ei edes ollut mitenkään erityisen väsynyt olo, mutta näköjään ulospäin näkyy ihan jotain muuta.

Tähän on onneksi tulossa korjaus. Olen aiemmin maininnut että työpuolella on melkoisia mylläyksiä menossa. Nyt ne mylläykset alkavat pikkuhiljaa olla ohi ja ensi viikolla uusi organisaatio julkistetaan (vai voisiko sanoa että siitä se myllytys oikeasti vasta alkaa?). Siihen liittyen tein itsekin päätöksiä. Niistä lisää myöhemmin, kun tieto on oikeasti julkista. Mutta olen tosi tyytyväinen päätökseeni ja odotan innolla tulevaa. :)

Näiden mylläysten myötä nykyinen työskentelytiimini tulee hajoamaan. Sitähän piti asiaankuuluvasti juhlistaa hautajaisilla. Pukeuduimme perjantaina töihin jo mustiin, iltapäivällä karattiin aiemmin pois  firman saunatiloihin. Tilattiin thai-ruokaa, syötiin järkyttävät määrät sipsejä, karkkia ja muita "terveys"-ruokia ja tietysti niitä köh, terveysjuomiakin saattoi jokunen illan aikana kulua. Saunottiin, syötiin, naurettiin, syötiin, itkettiin, syötiin... hyvä ilta, kertakaikkiaan. :)


Otettiin hautajaiskuvia, kuten asiaan kuuluu. Harras on tunnelma eikä naurata tämä homma ollenkaan. EIPÄ.

Viikonloppuna on hoidettu lisää kirpputoriasioita (pöytä on ollut vajaan viikon ja tuottanut hyvin!), katsottu lasten kanssa Tuhkimoa uudelta DVD:ltä ja käyty sairaalalla imetystukemassa ja ihailemassa vauvoja. Mutta ei treenattu. Tämän viikon treenisaldo on ihan säälittävä, se puoli tuntia hiihtoa. Tänään yritän ryhdistäytyä ja käydä jonkinlaisella ryhmäliikuntatunnilla vielä. Aamulla joutui kyllä pienen aamulenkin tekemään, kun illalla tajusin että palmusunnuntai olisi vuorossa, eikä minulla ole minkäänlaisia pajunkissoja lapsille. 6.45 kutsui pajukkopuska. Ei niitä kissoja edes löytynyt sieltä kunnolla, mutta muutaman risun sain ja niihin pitää jonkinlaiset koristeet värkätä, ennen kuin lähdetään sukulaisten luo virpomiskierrokselle.

Mukavaa ja rentouttavaa palmusunnuntaita juuri sinulle!



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kokemus se tämäkin

Arkielämäni on edelleen jokseenkin sotkuinen ja en oikeastaan malttaisi odottaa että pari viikkoa kuluu ja asiat selkenevät. Tämän vuoksi olen yrittänyt pitää viikonloput niin stressittöminä ja leppoisina kuin mahdollista. Tälle viikonlopulle oli luvassa yhdessäoloa perheen kanssa, treeniä, ulkoilua, kirpputoritavaroiden kokoamista ja ylipäänsä lepäilyä. Lauantaille olin ajatellut Zumba Toningia ja sunnuntaille Sh'bam & CXWORX -comboa. Lauantain Zumba käytiinkin ja se oli taas kerran melkoisen hauskaa.

Lauantai-ilta kuitenkin muutti suunnitelmat kohtuullisen radikaalisti, kun lastenhuoneesta kuului tömäys. Menin katsomaan mitä tapahtui ja löysin pienen poikani makaamasta lattialta, enkä saanut häneen mitään kontaktia. Sisarensa kertoman mukaan poika oli pudonnut kerrossängyn yläsängystä, jossa leikkiminen on ehdottoman kiellettyä. Poika ei alkanut virota herättelyllä, joten ambulanssi oli soitettava. Hätäkeskukseen soittaessani alkoi onneksi tulla itkuakin jo ja tajunta alkoi palata pikkuhiljaa. Ambulanssi tuli nopeasti ja lähdimme keskussairalaan näytille ja loppujen lopuksi jäimme sinne yöksi. Aivotärähdyshän se, ilmeisesti oli myös laskeutunut lattialle niin että ilmat olivat tulleet pihalle. Yö meni melkoisen levottomissa merkeissä, ensin odotimme ensiavussa neljä tuntia osastolle pääsyä. Itse pääsin nukkumaan sairaalan lattialle (sain ihkun vaaleanpunaisen sairaalapyjamankin!) vasta kahdentoista maissa yöllä, herätäkseni puoli neljältä siihen että poika oksentaa. Ja uudelleen neljältä. Ja viideltä. Aamulla pienen vointi oli jo hurjasti parempi, on ollut oma vilkas itsensä ja toipunut käsittämätöntä vauhtia. Ei olisi itseasiassa millään halunnut lähteä kotiin, olihan sairaalassa kivoja pleikkaripelejä, DVD:itä joita ei ole kotona, leluja joita ei ole kotona ja paaaaaaljon pillimehua. Tehdyt tutkimuksetkin olivat tasoa katsotaan lampulla silmiin ja pyydetään puristamaan kättä, joten mikäs siinä pienen ollessa, kun vointi oli kohentunut. :) Iltapäivällä pääsimme kotiin, ja olen ollut niin poikki koko illan, etten ole oikein saanut mitään aikaiseksi.

Eilinen oli tähänastisen elämäni ehdottomasti pahin säikähdys. Kun omalla lapsella on akuutti hätä, näköjään järkevästä ihmisestä tulee äkkiä sekoileva kummajainen, joka ei muista asuuko rivitalossa vai omakotitalossa ja mikähän se osoite olikaan. Eikä muuten ihan heti muistanut edes hätänumeroa, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, poika lupasi ettei enää leiki cowboyta muuten kuin lattialla. Ja K-SKS:n lastenosastolla on aivan ihanaa ja huolehtivaa väkeä töissä. :) Mutta nyt tämä lähtee nukkumaan ja aikoo nukkua kunnolla. 


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Rähinää ja rauhaa

Henkilökohtaisen elämän puolella on tällä hetkellä menossa yhtä sun toista mylläystä, jonka vuoksi viime viikolla loppuviikko oli aika... noh, sanottakoon että olin älyttömän huonolla tuulella. Erityisesti perjantai oli sen laatuinen, että kiukusta puhisten painelin töistä salille pumpiin. Tarpeeksi painoja tankoon ja raivolla ylös, kyllä helpotti! Taisin tehdä ennätyspainoilla. Toki siihen oli nyt hyvä tilaisuuskin, kun ohjelma on ihan just vaihtumassa, koreot ovat sen verran tuttuja että itseään kannattaakin haastaa. Suurin ketutus jäi sinne pumppisaliin ja pääsin aloittelemaan viikonloppua juuri niin kuin halusinkin, ajatellen ihan kaikkea muuta paitsi mylläyksiä.

Kuvallinen todiste, että sukset olivat jalassa.
Tosin kaverit FB:ssä epäilivät että kuva on
photoshopattu tai  siinä on joku muu
kuin minä. Hmpf.
Lauantai oli tosi kiva päivä. Oma sukuni tykkää järjestää juhlansa niin, että ne harvemmin ovat pönötysjuhlia, niissä on yleensä joku juju. Tällä kertaa yhteissynttärit oli järjestetty Juhlahiihdon nimellä. Lauantaina oli aivan mahtava kelikin, aurinko paistoi ja tuulta ei juuri ollut. Juhlahiihto tarkoitti n. 500 m matkaa juhlapaikalta pieneen saareen, jossa oli järjestetty makkaranpaistoa, lämmintä mehua ja muuta mukavaa. Yhdessäolosta nauttivat niin aikuiset kuin lapsetkin. :) Vaikka varsinaista hiihtoa nyt ei tullut juuri yhtään (hiihdin itse vielä pikkuisen pidemmän lenkin takaisinpäin, kun sukulaiset huolehtivat lapsista, mutta ei siitä silti tullut hirveitä matkoja lisää), ulkoilu ja yhdessäolo teki tosi hyvää. :)

Ulkoilun jälkeen siirryttiin hyvän ruoan ja tietysti kakkujen pariin. Juhlapaikalta olisi ollut vain muutaman kilometrin matka meille järven latua pitkin, ja hetken harkitsin hiihtämistä kotiin, mutta lasten hyppiessä seinille ja päivän venyessä pitkäksi, menin sitten autokyydillä muun perheen kanssa. Melkein kyllä pitää järjestää itsensä vielä ladulle tänä talvena, jos vastavia päiviä kelin puolesta vielä tulee. Oli se niin kivaa.


Sunnuntaina olin aikeissa testata Sh'bam & CXWORX-comboa, mutta aikataulujen mennessä mönkään meninkin Combatiin. Näköjään kannatti kuvitella, että annan alkavalle viikolle huolella turpaan, koska tänään tuntuu selässä että lyöty on. Ja koska se ei vielä ollut tarpeeksi, tänään piti vielä mennä riehumaan pumpiin. Kiva yllätys oli, että ensimmäiset viisi kappaletta olivat jo uutta ohjelmaa. Kyykyissä oli aika tappavat joustot, kun siellä viihdyttiin pariin otteeseen kahdeksikon verran. Kyllä. Ei nelosia, vaan kaseja. Rinta-biisissä oli positiivisena yllätyksenä suunnan vaihtelu, välillä lähdettiin ylhäältä ja välillä alhaalta. Suurin järkytys tuli ojentajissa, kun ohjeistus oli, että selkä-painoilla pitäisi mennä. SELKÄ-painoilla! Ojentajia! Juu ei, ei ihan onnistu. Mutta ehkä siinä olisi hyvä tavoite uudelle ohjelmalle?


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kaksi uutta kerralla

Bongasimme Jferin kanssa Monnan blogista TRX-vehkeen, jota kumpaakin kiinnosti kokeilla. Niitä roikkuu Kuntomaailmassakin, perjantaina sitä vähän mallailtiin, mutta meillä ei hirveästi ollut käsitystä mitä sillä voisi tehdä. Joten mitä sitten, kun ei tiedetä? Googlataan!

Youtubesta löytyi useampikin videoklippi, joista yksi jäi erityisesti mieleen. (No okei, toinenkin. Ihan sen takia että siinä esiintyneellä miehellä oli aika kiva kroppa. Eikä paitaa. 8) )


Suurinta osaa näistä kokeiltiinkin. Vähän se oli vielä hakemista ja säheltämistä, mutta kyllä siitä ihan hyvä idea saatiin, mitä tuolla voisi tehdä. Tuumittiin, että voisi suunnitella ohjelman ja tehdä sitä, niin saisi kunnon tuntuman ja sykkeen pysymään korkeammalla. Hauskaa meillä kyllä oli ja yllytyshulluus palkittiin taas. Esimerkiksi askelkyykkyihin sai ihan erilaisen, älyttömän hyvän tuntuman pakaraan. Ja käytännössä kaikissa liikkeissä keskivartalo oli mukana. Jos keskivartalon tukea ei pitänyt koko ajan kasassa, ei kyllä pystynyt tekemäänkään liikkeitä kunnolla.

 Jferille kiitos kuvasta :)

Toinen uusi juttu, mitä kokeiltiin oli kahvakuulatunti. Se sattui olemaan samaan aikaan, eikä kumpikaan ollut koskaan kokeillut käydä tunnilla. Ohjaaja sanoi, että jos on tehnyt lihaskuntoa, voisi ottaa ihan hyvin 12 kg kahvakuulankin. Jokin järki ilmeisesti vielä oli päässä, kun otimme vain 8 kg ja 10 kg kahvakuulat. Ja oli oikeasti hyvä päätös. Puolen tunnin tehokas tunti ja viimeiseen settiin meinasin kyykähtää. Hyvin otettiin kyllä luulot pois sillä tunnilla. :D En ole ihan varma olenko varauksettoman ihastunut, mutta tulipahan käytyä. Jos kävisi useamminkin, varmaan tekniikkakin tulisi hiotummaksi, eikä kuula paukkuisi niin paljon käsivarsiin...

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Pumppi pamppi

Sunnuntai-illat. <3 Aluksi kävin vain pumpissa sunnuntai-iltana, senkin vähän nihkeästi silloin jos jaksoin, kunnes siellä alkoi käydä kavereitakin joten siitä tuli perinne, eikä vähiten siksi että sunnuntai-pumppia vetävä Mari on niin loistava (terveisiä <3). Sen jälkeen jossain vaiheessa aloimme jäädä myös pilates-tunnille, joka oli heti pumpin perään. Ja sen jälkeen keksittiin, että täällähän olis sauna, miksi sitä mennä kotiin saunaan kun voi käydä salin saunassa ja vaihtaa samalla kuulumiset. Ja niinpä meillä oli siinä perinne, jonka myötä sunnuntai-illoista on tullut ainakin minulle erittäin odotettu treeni-ilta, joka rentouttaa ihanasti.

Eilinen ilta ei ollut poikkeus, pumppi oli ihan loistava. Yllytyshulluna piti tietysti nostaa vähän painojakin sinne ja tänne, kun ohjelmat ovat ihan kohta vaihtumassa. Ja jos totta puhutaan, selkäbiisin alussa edestä tuli sellaisia mulkaisuja että jos minä en laita niitä ylimääräisiä ykkösiä tankoon, ne tullaan laittamaan minulle. :D Niinpä selkä meni 8,5 kilolla per pääty. Rintabiisiin lisäsin tauolla hätäisesti vähän lisää ja askelkyykytkin tein isommilla painoilla kuin yleensä.

Askelkyykyistä puheen olen, se biisi on kuulemma seuraavassa ohjelmassa huikea. Päästään tekemään hyppyjä laudalta ja laudalle. Kun muistaa miten hirveältä tasajalkahypytkin tuntuivat kun ne ensimmäisen kerran tulivat ohjelmaan, mitenkän nämä mahtavat mennä ja kauanko menee, ettei niihin meinaa kuolla? :D

Uusimmassa sizzlerissä niitä ei näy, mutta muuta kivaa kyllä näkyy:



Eilinen ilta oli myös vähän haikea, kun Mari jää hetkeksi äitiyslomalle tuntien vetämisestä. Tämän kunniaksi järjestimme salille vielä yllätysiltapalan, karjalanpiirakoita, juustoa, mehua, muffinsseja ja kaurakeksejä, joita  syötiin saunomisen jälkeen. Nam. :)

Tämä viikko alkoi opetusharjoittelulla ja juuri nyt tuntuu siltä, että ihmisen (siis minunkin) täytyy olla hieman päästään vialla, että lähtee tähän hienoon luokanopettajan ammattiin, joka on äärimmäisen aliarvostettua ja alipalkattua. Uskokaa kun sanon: se on rankkaa. Siitä on pitkien kesälomien ja opettajanhuone-kahvinjuonnin hehku kaukana. Todella kaukana. En luultavasti tule sitä työkseni koskaan tekemään, mutta saanpahan paperit ulos piakkoin.
Sen lisäksi tämän viikon treenien kanssa on vähän sumplimista. Tänään oli tarkoitus mennä, mutta olin hyvin meluisan luokassa vietetyn päivän jälkeen niin päänsärkyinen ettei siitä tullut mitään. Huomenna en pääse ja keskiviikkona olen vanhempainillassa... Oh well, torstaina sitten? Opetusharjoittelukoulu on uimahallin vieressä, olen pyöritellyt ajatusta että menisin uimaan joku aamu ennen opetustunteja.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

"Mä en kyllä mene step-tunnille... no okei mennään perjantaina."

Joo, mä olen helppo. Suorastaan varma. Ja ehkä vähän yllytyshullu. No okei, liikunnasta kun on kyse, paljonkin yllytyshullu. Nämä sanat loihettiin lausuen keskiviikkona, kun juteltiin eri ryhmäliikuntatunneista. Taisin sanoa jotain step-kammostani, minulla on siitä joitakin huonoja kokemuksia menneisyydestä. Lähinnä nämä luultavasti ovat johtuneet ihan siitä, että en ole ollut kovin hyvässä kunnossa ja olen siis mennyt kuntooni nähden liian rankalle tunnille. Edellisen kerran muistan olleeni step-tunnilla 9.9.2006, ja meinasin kyykähtyä silloin sinne. Syy, miksi muistan niin hyvin tuon päivämäärän on se, että ihmettelin silloin miten tämä ei nyt kulje ollenkaan, menin apteekin kautta kotiin ja tein positiivisen raskaustestin. :)

Noh, minulle ehdotettiin vienosti että perjantaina olisi 30 min step-tunti jonka taatusti jaksaisin ja sen jälkeen voisi jatkaa CXWorx-tunnille. "No okei."

Iltapäivällä nurisin itsekseni töissä kun ei olisi huvittanut, ei millään. Olisi ollut kiva mennä ihan vaan kotiin.  Edelleenkin on melkein plääääääh-kausi menossa. Onneksi oltiin sovittu Jferin kanssa että mennään, joten olihan se pakko. Taas kiitin itseäni jälkeenpäin siitä että menin.

Itse tunti meni hyvin, kyllä sen puoli tuntia jaksoi ihan helposti, syke pysyi korkealla ja tuntui tehokkaalta. Ehkä hieman kirosin sitä, että tulin eilen tehneeksi pohkeita prässissä niin kuin viime viikolla opin... Luultavasti se tuntuu vielä enemmän huomenna. :D Jatkettiin vielä suunnitelman mukaisesti CXWorx-tunnille, tämä oli tosi hyvä combo! Edellisen kerran tein toisinpäin, aloitin CXWorxista ja jatkoin Zumba-tunnille, sekin oli ihan ok, mutta näin päin oli parempi. Ainoa mikä vähän kummastutti oli se, että vaikka alaselkä ei taas ole hetkeen kiukutellut, kulmasoutujen tekeminen kuminauhalla sattui oikeasti ja ihan väärällä tavalla, oli pakko keventää ja lopuksi melkein suorastaan jättää tekemättä kun tuntui niin ilkeältä. Kummallista.

Tuntien jälkeen jäätiin hetkeksi ihmettelemään TRX:ää ja kokeiltiin sillä muutama juttu. Ja todettiin että tähän täytyy tutustua tarkemmin, mitä kaikkea sillä voisi tehdä...

Mutta hei, se on viikonloppu nyt! Ja maaliskuu! Ensimmäinen kevätkuukausi! <3 Aamuisin on jo valoisaa kun kömpii töihin seitsemän maissa. <3