Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi 2012 paketissa

Näin vuoden viimeisenä päivänä on hyvä luoda katsaus menneeseen treenivuoteen. HeiaHeia on siinä hyvä apuri, olen merkinnyt jokaisen treenin sinne. :)

Salilla tehtävien treenien top 5 vuonna 2012 oli:
1. BodyPump 46 kertaa
2. Kuntosali 41 kertaa
3. Pilates 21 kertaa
4. BodyCombat 11 kertaa
5. BodyBalance 10 kertaa

Näiden lisäksi sieltä löytyi vaihteleva määrä pyöräilyä, lenkkeilyä, Sh'bamia ja Zumbaa, jotain irtonaisia ryhmäliikunta-kokeiluita. Kaikenkaikkiaan treenejä tuli 220 kertaa ja 197 tuntia. Verrokkina vuosi 2011, jolloin treenejä tuli 113 kertaa ja 82 tuntia. Oho! Melkoinen nosto viime vuoteen nähden!

Determination.


Ensi vuodelle lupaan:

1. Lisätä aerobista harjoittelua.
2. Myös sitä lenkillä käyntiä, jota välttelen.
3. Pitää yllä yhtä hyvän fiiliksen kuin tänäkin vuonna



Mitä lupauksia sinä teet, vai teetkö mitään?

Ja tottakai, näin vuoden viimeisinä hetkinä:
Haluan toivottaa jokaiselle lukijalleni hirmuisen hyvää, hyvän olon täytteistä vuotta 2013! Olkoon se kaikkea sitä mitä toivot! :)

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Talven taikaa

Pakkasten vähän hellitettyä, meilläkin saatiin koko perhe ulos pulkkamäkitarkoituksessa. Oikeastaan kyllä enemmän rattikelkka-tarkoituksessa, kun sellainen löytyi joulupaketista. Onneksi melkein takapihalla on mainio pulkkamäki! Äitikin pääsi kokeilemaan niin pulkkaa kuin rattikelkkaakin, molempien lasten kanssa. Vauhti oli huimaa, nauratti ja hirvitti yhtä aikaa, ja kaikki olimme laskujen jälkeen hyväntuulisia ja yltä päältä lumessa.



Pulkkamäen jläkeen käytettiin hetkinen lumilinnan tekoon etupihalle. Tai ainakin nyt perustojen tekoon. Lunta ei ihan ollut tarpeeksi seiniin. Joulukuusen tyvestä katkaistut oksat pääsivät koristamaan linnan tulevia seiniä. Siitä tulee hieno, sitten kun se on joskus valmis (Ja ei, siitä ei tehdä luolaa ja muutenkin siitä tulee sellainen ettei se sorru. Pikkupojan kuolema juuri ennen joulua kouraisi syvältä.)

Illalla nautiskelin BodyPumpista. Alan tykätä tuosta ohjelmasta, vaikkakin tuntuu että se on helpompi kuin edellinen ohjelma oli. Mikä tarkoittanee sitä, että aika lisätä painoja? ;) Salilla oli nähtävissä uudenvuoden lupauksia, tunti oli tupattu täyteen ihmisillä jotka eivät tavallisesti käy sunnuntai-pumpissa. Huoh, kuinkakohan pitkälle alkuvuoteen salit taas pullistelevat. Tämä tarkoitti myöskin sitä, että siinä vaiheessa kun itse keräsin tavaroita, minulle oli jäänyt vaihtoehdoiksi joko 1,5 kg tai 5 kg käsipainot, eikä kumpikaan vaihtoehto houkutellut. Onneksi satuin saamaan sellaiset levypainot joita pystyi pitämään käsissäkin, sekä kokoa 5 kg että 2,5 kg, se pelasti jo paljon. Ojentajissa sain vielä apua naapurista ja sieltä 4 kg käsipainon lainaan. Tuossa uudessa ohjelmassa on se mielenkiintoisuus, että jos teet hauiksen välillä tangolla ja välillä käsipainoilla, saa erilaisen treenin, joka tuo tietysti vaihtelua. Myös askelkyykyissä on mahdollista käyttää tankoa niskan takana jolloin treeni kohdistuu enemmän pakaroihin, tai sitten levypainoa jolloin treeni kohdistuu enemmän etureisiin. Tästäkin tulee hyvää vaihtelua. :)

Kohta käyn tekemässä itselleni ihanan, lämpimän minttukaakaon ja fiilistelen, ettei huomenna tarvitse mennä töihin. Heti kun lapsoset nukahtavat... 

perjantai 28. joulukuuta 2012

Luotetuimmat kauneudenhoito-tuotteet

Kävin eilen salireissun yhteydessä ostamassa uuden ripsivärin. Kanebo 38 volymizing, johon olen luottanut nyt vuoden verran. Aivan ihana ripsiväri, joka ei varise, karise tai töhrää. Jouduin hetken käyttämään Lumenen ripsiväriä tässä välissä ja tuntui että minulla oli aina mustat silmänaluset sen jäljiltä. Mietin tuossa, että aika monen kauneudenhoito-tuotteen osalta olen urautunut ja jäänyt ostamaan sitä samaa. Toisaalta, miksi vaihtaa toimivaa toiseen, jos se on kerta hyvä?

Ja siitäpä idea postaukseen, joita olen muissakin blogeissa joskus nähnyt:

6 kauneudenhoitotuotetta, joita ilman en tule toimeen


Kanebo Sensai 38 volymizing -ripsiväri ja Max Factorin Facefinity Compact Foundation. 
Paljon muuta ei tarvita aamulla. Paitsi ehkä vähän kulmakynää.


Lumenen Kiinteyttävä Pikakaunistaja.
Tällä on äärimmäisen huvittava nimi, mutta kyllä se taitaa asiansa ajaa. Toimii tosi kivasti seerumina kosteusvoiteen alla.


Osis+ Thrill kuituvaha
Tätä ilman en oikeasti tule toimeen. Voin olla mielelläni meikittä, mutta jos hiukset ovat huonosti, kaikki on huonosti. Saan tällä hiukset pysymään pöyheänä.


Less is More Flower Whip
Tämä kihara-aine on ollut aiemminkin esillä blogissani, tulkoon se tässä uusiksi. Vasta tämän aineen myötä olen saanut vähän vaihtelua kampauksiin, tällä saa hauskat kiharat. Pieni määrä ainetta ja vähän föönausta, toimii. Suurin osa tämän tuotteen raaka-aineista ovat luomusertifioituja raaka-aineita.


Let me be moisture mist
Kostetuttava hoitosuihke hiuksille. Tätä käytän harvemmin itselleni, mutta suihkutan sitä joka päivä tyttäreni hiuksiin. Siksi se saa erityismaininnan myös minun suosikkituotteenani. 5-vuotiaalla tyttöselläni on pitkät ja vaaleat kutrit, jotka takkuuntuvat helposti ja joiden harjaaminen on välillä melko tuskaista erityisharjasta huolimatta. Tämä auttaa hiusten harjaamisessa, poistaa sähköisyyttä ja mikä parasta (lapsen mielestä siis), antaa pienen omenaisen tuoksun hiuksille. 

Edelleen olen etsikkoinen kosteusvoiteiden suhteen. Pitäisi ostaa taas uudet päivä- ja yövoiteet, enkä ole ihan varma mitä ostaisin. Suosituksia?

torstai 27. joulukuuta 2012

Salia (ja ehkä vähän murinaa)

Ihan kuin ei olisi joulutaukoa ollutkaan, tuumin kun tänään suuntasin töihin aamulla. Onneksi tämä työviikko on vain kaksipäiväinen ja huomisen jälkeen on taas neljä päivää vapaata (pidän maanantaina ylityötunteja pois). Töistä hilpaisin salille, kun kerran tilaisuus oli. Lapset olivat mummolassa leikkimässä serkkujen kanssa, joten minulla ei ollut kiirettä kotiin. No okei, ehkä vähän kävin Stadiumissa ennen salilla käyntiä, enkä muuten ollut ainoa... karmea ale-ryysis. Löysin sieltä itselleni uuden treenitopin, trikoopaidan ja Niken treeniliivit, sekä juomapullon jonka jätin onnistuneesti kassalle. Myyjä pakkasi ostokseni, mutta unohti laittaa pullon kassiin, enkä minäkään sitä huomannut kun touhusin lompakkoni kanssa. Nyt en tiedä jaksanko lähteä sitä enää kinuamaankaan sieltä, vai tunnustanko hävinneeni 2,50 e lahjakortistani. Josta on vielä yli puolet jäljellä näidenkin ostosten jälkeen!

Treeni... kulki se. Kevensin jonkin verran, en riuhtonut niin isoilla painoilla kuin olisin voinut ja se tuntui ihan hyvältä ratkaisulta. Sain sillä vähän paremmin tuntumaa aikaiseksi ja jaksoin paremmin, viime yö oli taas aika vähäuninen joten ihan terässä en tuntunut olevan. Muistelin lämmöllä tänään, miten niobe kirjoitti joskus siitä miten semisti ärsytti (vaikkei saisi), se jos kuntosalin ainoa juoksumatto on varattu kävelemiseen kun juoksijoitakin olisi odottelemassa sen vapautumista. Tänään samaistuin siihen samaan tunteeseen. Yritin päästä tekemään jalkaprässiä, mutta se tuntui olevan jatkuvasti varattu. Ja siinä vaiheessa kun joku tyttönen lastasi 10 kg kiekot prässiin, otti naistenlehden ja kävi makuulle lueskelemaan samalla kun vähän koukisteli jalkojaan prässissä, alkoi jo minuakin ärsyttää. Vaikkei saisi. Koska on hyvä että ihmiset käyvät kuntosalilla ja liikkumassa ja kukin tekee oman tasonsa mukaan ja niin sen pitää olla. Mutta ihan oikeasti, jos treenatessa ehtii lukea naistenlehtiä niin pikku vinkki: et tee treeniä silloin kunnolla! Sama olisi maata vaikka sohvalla ja lukea sitä lehteä. *murinan lopetus*

Ja koska olen varteenotettava bloggaaja, pitihän sitä taas ottaa näitä ihkuja peilinkautta -kuvia. Lähinnä tällä kertaa ihan vain esitelläkseni uutta olkavarsi-koteloani. Ihkuu hei! (oikeasti se toimi hyvin, puhelinta pystyi käyttämämään muovin läpi, eikä se ollut häiriöksi treenin aikana, niin kuin aiempi vyöviritykseni on ollut)

No ristus mikä ilme. Derp. Eiks se niin mene, että jos näyttää treenin jälkeen hyvältä, ei ole treenannut kunnolla...? Menköön sen piikkiin. :P


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulutunnelmia

Toisin kuin monena vuonna ennen tätä, en ole joulun välipäiviä lomalla, vaan töissä. Huomenna pitäisi vääntyä sorvin ääreen. Tänä iltana on ollut joulun ainoa hiljainen hetki, jolloin kukaan ei pyöri jaloissa ja kumma kyllä, olen melkeinpä vallan rentoutunut. :) Tästä ehkä voidaan kiittää myös BodyBalance-tuntia iltapäivällä, Harry Potteria ja minttusuklaa-likööriä sekoitettuna lämpimään kaakaoon... Lisätään joulukuusen tuoksu ja kynttilän valo. Kyllä se toimi. :)

Omat jouluperinteeni ovat muuttuneet viime vuosina valtavasti, osaksi johtuen vakiintuneesta parisuhteesta joka jakaa joulunvieton kahden perheen kesken, osaksi mummoni sairastumisesta joka on vienyt joulunjärjestämis-vastuun seuraavalle sukupolvelle. Jotain lapsuuden jouluista on jäljellä, riisipuuro aattona klo 12 on perinne, josta ei tingitä millään. Uutta on joulupukki, jota omissa lapsuuden jouluissani ole ollut ollenkaan, mutta jostain syystä se on omien lasteni jouluun hiipinyt. Teimme mieheni kanssa taannoin tietoisen päätöksen, että omille lapsillemme emme opeta joulupukkia ollenkaan. Myöhemmin on käynyt ilmi, että ei sitä ole estääkään voinut, lapset ovat sen jostain napanneet. Siitä on tullut joulun satu, jota sitten "leikitään". Tänä vuonna roolin hoiti antaumuksella serkkuni, joka on samalla poikani kummisetä. Siitä ei ole tingitty, että lahjat tulevat sukulaisilta ja ystäviltä ja niitä myös heille meidän toimestamme annetaan. Samoin "kiltti vai tuhma" -ajattelusta ei ole puhuttu ollenkaan. Vaikka kieltämättä olen välillä tuntenut hyvinkin houkutusta joulupukilla uhkailuun, kun asiat eivät tahdo sujua. :)

Tänä vuonna joulussamme oli melkein 20 ihmistä saman katon alla, paljon hyvää ruokaa, joulupukki ja lahjaröykkiö. Omista paketeistani löytyi termospullo ja kaakaota (kiitos niobe! <3), olkavarsikotelo iPhonelle, 4 leffalippua ja lahjakortti Stadiumiin. Ja toki sitä suklaatakin vähän. Tämän lisäksi minua muistettiin pienillä ihanilla muistamisilla ennen jo joulua (kiitos Mari, molemmat Jennit ja Hannele! :) ), jotka lämmittivät kovasti.

Mies onnistui melkein suututtamaan minut hämäyksellään. Hän on mestari ostamaan kummallisia lahjoja joista ajattelee minun pitävän, syntymäpäivälahjakseni sain jostain käsittämättömästä syystä omenasorvin. Käyttökertoja tähän mennessä: 0. Yritin tsempata häntä joulua kohden ja kieltämättä hieman kauhunsekaisesti avasin pakettia. Josta paljastui joystick PC:lle. Tai siis ainakin paketti sellaiselle. Ehdin jo tuskastua ja melkein ärähdin toiselle että pidä joystickisi, kun minua kehotettiin katsomaan paketin sisälle. Josta paljastui se olkavarsikotelo ja leffaliput. :) Pyysin anteeksi tuiskahdustani, onneksi tilanne oli pelastettavissa lepyttelypusuilla. :)

Lapset saivat hirveän kasan paketteja, Angry Birds vaikutti olevan tämän joulun hitti. Erityisen paljon vaivaa oli nähnyt tätini, joka ei ollut löytänyt pojalleni sopivankokoista Angry Birds -kylpytakkia, joten osti sitten sinisen kylpytakin, ja Angry Birds -pyyhkeen, josta leikkasi possujen kuvat ja ompeli ne kylpytakkiin. :) Takin mukana tulleita possutossuja ei ole meinannut saada pojan jalasta edes yöksi.

BodyBalance-tunti tänään oli loistava paluu joulusta treenin pariin joulun jäljiltä. Tykkäsin tosi paljon uudesta ohjelmasta. Katselin jo alustavasti vuodenvaihteen jälkeistä aikataulua, miten saisin sen mahdutettua säännölliseksi osaksi treenikalenteriani. Näin hyvällä ololla on kiva lähteä tekemään pari päivää töitä ennen seuraavaa neljän päivän vapaata.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Ihanaa joulua :)

Arkihuolesi kaikki heitä
mieles nuorena nousta suo!
Armas joulu jo kutsuu meitä,
taasen muistojen suurten luo. 

Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa.
Lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa?


Ihanaa, rentouttavaa, stressiä poistavaa ja tunnelmallista joulua kaikille lukijoilleni! :)

lauantai 22. joulukuuta 2012

Uutta LesMillsiä

Operaatio kevennetään treenejä loppuvuoden ajaksi on sujunut hyvin. Vähän liiankin hyvin. Toki tässä joulunalusajalla on ollut kaikenlaista muutakin juoksua, joten ihan hirveästi ei ole ollut sitä treenirauhaakaan.

Viime viikonloppuna kävin katsomassa jotain äärettömän suloista, 5-vuotiaan tyttäreni tanssiesitystä. :) Pikkuneiti on käynyt puolitoista vuotta lastentanssissa ja rrrrakastaa tanssituntejaan. Tällä kertaa tanssiopiston joulunäytös oli sijoitettu tavaratalon tapahtumia kuvailevaksi. En varmaan koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä miten mielikuvitusrikkaita tanssinopettajat ovat, tanssiesitykset olivat aivan upeita. Pienten ryhmä oli viimeisenä, he olivat tonttuja jotka hipsivät lavalle mallinukkien joukkoon ja tanssivat heidän kanssaan. Ja veivät siinä samalla kaikkien sydämet, kun sisääntulo lavalle tapahtui lavan takaosasta, verhojen alta. :) Niin suloista. :) Tämän suloisuuden vuoksi sunnuntain perinne-Pump jäi välistä, mutta pilatekseen sentään ehdin.

LesMillsin ohjelmat ovat taas vaihtuneet, viime viikolla käytiin kokeilemassa Sh'bam. Se tuntui vähän sekavalta. Edellisestä ohjelmasta tykkäsin ihan hirveästi zombeine kaikkineen, tästä ei ensimmäisellä läpikäynnillä saanut paljon irti. Paitsi tietysti nyt hikeä. :) Toki noissa menee aina kerta tai pari, ennen kuin ohjelmasta pääsee niin jyvälle että siitä saa kaiken irti. Tällä viikolla oli tarkoitus käydä toisen kerran testaamassa, mutta tunti oli peruttu, joten eipä sitten.

Perjantaina karkasin töistä niin aikaisin kuin vain pystyin. Itseasiassa koko tämän viikon otin ahkerasti pois ylityötunteja sieltä täältä, joka kummasti helpotti stressiä. Kotimatkalla poikkesin hakemassa joulukuusen (ja allergialääkettä, koska viime jouluna huomattiin, että olen allerginen joulukuusille. Silti sellainen on saatava, koska joulu.). Tunsin taas itseni varsin hyvin varustautuneeksi kun yritin ährätä parimetristä joulukuusta autoon pukeutuneena hameeseen, sukkahousuihin ja korkokenkiin... Mutta menihän se kohtuullisen pienellä vaivalla, onneksi kuusi oli pakattu nätisti sukkapukuun.

Iltapäivällä kävin testaamassa uuden BodyPumpin, ja tykkäsin! Kumma kyllä suosikiksi nousi jälleen askelkyykky-biisi, jossa oli jokseenkin upea kehittely niihin kamaliin ihaniin hyppyihin lopussa, jotka varmistivat että jaloista otetaan todellakin kaikki irti mitä vaan voidaan saada. :) Hauikset tehdään kuulemma ensimmäisen kerran koko pumpin historiassa ilman tankoa. Itse otin 4kg käsipainot joilla sai ihan kiitettävän poltteen aikaiseksi niilläkin. Aika mielenkiintoista vaihtelua taitaisi saada hauistreeniin, jos tekisi joka toisen pumpin hauikset tangolla ja joka toisen käsipainoilla (ne pitäisi tehdä kiekoilla, mutta meidän salilla olevia kiekkoja on lähes mahdotonta pitää käsissä järkevästi).

Tänään meillä on siivottu ja leivottu. Miehen syntymäpäivä on huomenna, joten tämän vuoksi on järjestettävä vähän ekstraa vielä juuri ennen joulua. :)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

"Läski on katsojan silmässä"

Oli ihan pakko tuoda tämä Katja Ståhlin kirjoitus myös blogin puolelle. Nyökyttelin lähes koko artikkelin läpi.

Sietäisi taas muistuttaa itselleenkin, että vaatekoko sikseen, se on se sisäinen juttu joka ratkaisee. :)


lauantai 15. joulukuuta 2012

Googletuskatsaus stressin hoitoon

Melko selvää on se, että olen viime aikoina muistuttanut enemmän tai vähemmän sitä pörröistä hamsteria joka myöntää olevansa vähän stressaantunut ja ihmettelee mistä kysyjä arvasi. Periaatteessa tiedän ihan vallan hyvin miten stressiä hoidetaan, mutta käytännössä se on älyttömän vaikeaa. Päätin siis ottaa vanhan kunnon googlen ja naputin hakukenttään "stressin hoito". Siitä tulikin yllättävän viihdyttävää!

Ensimmäinen hakutulos sai suorastaan hekotuksen aikaiseksi, peilaten taannoiseen Superdieetti-kokemukseeni. "Stressaantunut? Osta tukea antavat ravintolisät!" No justiinsa näin. Linkin takaa löytyi varsin "lupaavan" oloisia pilleripaketteja, joita en todella edes harkitse hankkivani. :) Ihan äkkiseltään en usko että kivasti nimetyillä pillereillä siitä pääsee.

Seuraava hakutulos vie HUSin sivuille, joka alkaa jo olla luotettavampaa materiaalia. "Olennaisinta stressin hoidossa on se, että jossakin on tapahduttava muutos. Toivuttuaan henkilön olisi kyettävä ottamaan elämänhallinta takaisin omiin käsiinsä"
Noniin, mitähän sitä lähtisi muuttamaan ensimmäisenä? Eikun elämänhallintaa omiin käsiin vaan. Noniin, sarkasmi sikseen, tottahan se on. Mutta helpommin kirjoitettu kuin tehty.



Kolmas oli jo lupaava! "Stressin hoito ei ole koskaan ollut näin helppoa!" Lähde on niinkin luotettava kaiken totuuden lähde kuin Ilta-Sanomat. Ihan 10 vinkkiäkin! Pitää nauraa, paijata lemmikkiä, siivota, leikata ruoho, juoda appelsiinimehua, laulaa, kävellä, syödä purkkaa, harrastaa seksiä ja hengittää syvään. No siinä taitaa kyllä tulla se ratkaiseva juttu, kaikkea muuta voi tehdä mutta ei leikata ruohoa tähän aikaan vuodesta. Voi hitsi. :(

Jos nyt ihan vakavasti ajatellaan niin on tuolla ihan ajattelun aiheitakin. Tunnistan että pystyn paremmin rentoutumaan siistissä ympäristössä, mutta kuten kaikki lapsiperheelliset varmasti tietävät, se on melkoisen toivotonta pienten lasten kanssa. Sen vuoksi pidän työhuoneessani töissä paikat ojennuksessa aina. Muitakin ihan varteenotettavia juttuja tuolla on, parikin eri stressinhoitoon jollain tavalla osaaottavaa ammattilaista on suositellut tuota hengittämistä kun on tiukka tilanne. Se pitäisi muistaa.  Silti tekee mieli vähän irvistellä keltaisen lehdistön elämänhallinta-neuvoille.



Näiden jälkeen Google ohjaa erilaisten tahojen nettisivustoihin, Tohtori.fi:hin, Terveyskirjastoon ja YTHS:n sivuille. Mutta kolmen ensimmäisen hakutuloksen perusteella pitäisi siis muuttaa jotain elämässään, ottaa vähän lisäravinteita ja harrastaa seksiä. Perässä vaan, ohjeen mukaan!

Noh, olisko lukijoilla näkemyksiä stressin hoidosta ja hallinnasta? Mietin tässä, ottaisinko taas sarjan vyöhyketerapiaa, kävin vuosi sitten säännöllisestikin vyöhyketerapiassa ja siitä oli apua. 

(Kuvat tarjosi Googlen kuva-haku samalla hakusanalla.)

torstai 13. joulukuuta 2012

Unless you puke, faint or die...

Eilen oli melkoisen lennokas päivä. Töistä suoraan salille treenaamaan pt:n kanssa, sieltä lasten kerhon joulupolulle, siitä hetken levähdyksen jälkeen katsomaan Hobittia. Lapset pääsivät keskellä viikkoa äitini luo yökylään, voi sitä riemua!

Treeni alkoi suorastaan loistavasti. Lähdettiin tekemään tuttua saliohjelmaa, mutta vähän joka liikkeeseen Karo totesi "no tähän laitetaankin sitten lisää painoja". Oli aivan mahtava tunne keskittyä täysillä pelkkään tekemiseen, kun toinen tsemppasi vieressä, vahti että tekniikka pysyy kunnossa, vaihtoi painoja sarjojen välillä ja laski toistot. Huomasin ylittäneeni itseni vähän jokaisen sarjan jälkeen.Vatsoissa tehtiin vielä ekstroja, jonka ansiosta tänään tuntuu mukavaa pientä aristusta ja luulenpa että huomenna voi tehdä nauraminen suoranaisesti kipeää. Joskus ennenkin kylkien treenaaminen on pistänyt päässä vippaamaan, sivutaivutuksissa  on saattanut tuntua pyörrytystä. Tällä kertaa se sitten alkoi tosissaan häiritä. Aluksi yritettiin tehdä kylkikiertoja mutta se tuntui ilkeästi selässä. Sivutaivutuksissa alkoi ihan tosissaan huipata ja oli pakko pitää tuumaustauko. Pukuhuoneesta puolet palautusjuomasta huiviin ja taas jatkui treeni. Prässi oli ollut varattuna joten vasta loppupuolella päästiin sinne asti, siellä väänsin oikein kunnon sarjan jaloille ja sen jälkeen näkyikin tähtiä. Ja se ei lähtenytkään siitä helpottamaan, joten hetken istumisen jälkeen päätettiin jättää treeni siihen sillä kertaa. Otin vähän aikaa lukua pukuhuoneen puolella ennen kuin lähdin kotiin, loput palautusjuomasta ja vähän proteiinipatukkaa päälle auttoivat sen verran että olo alkoi kohentua.

Näkeehän sitä välillä sitä uhoamista, että tänään treenataan siihen asti kunnes kaikki oksentaa, mutta en ole kyllä itse yhtään sitä mieltä että se olisi järkevää. Lihastärinä ja tuntu että jotain tehty on parasta treenin jälkeen, mutta tarvitseeko sitä överiksi vetää kun vähemmälläkin saa tuloksia? Vaihdoimme tänään Karon kanssa vielä sähköposteja ja sieltä tuli ihanan suoraan viesti että joko syöminen, nukkuminen tai liian tiukat päivät ovat syynä siihen että taju meinasi lähteä, eli perusasioissa on jotain pielessä. Myönnän, että ihan jokaisessa osa-alueessa on parannettavaa. Syöminen on varmaankin helpointa pistää kuosiin ja se aika hyvin sitä onkin, mutta nukkuminen on välillä turhan vaikeaa ja työstäni en edes aloita... Äkkiseltään voisi ajatella että enhän minä noille mitään voi kun tilanne on mikä on, mutta kuka sitten voi? Noh, treenejä kevennän loppuvuodeksi ja nämä kaksi muuta vaativatkin sitten vähän toisenlaista käsittelyä...

Vaikka treenin loppu olikin onneton, olen silti tosi tyytyväinen treeniin ja siihen mitä sain aikaan. Tänään ihan jokaisessa treenatussa kehonosassa tuntuu jomotusta. <3 Onneksi tilaisuus revanssiin tulee vielä ja seuraavalla kerralla menee paremmin. :)

Ennen Hobittia yritin vielä hoitaa sitä rentoutumis-puolta ja kävin saunassa lojumassa kissojen kanssa sillä aikaa kun mies vei lapsia äidilleni ja hoiti asioita. Tasainen 60 asteen lämpö ilman löylynheittoja on ollut lempitapani relata niin kauan kuin meillä on sauna ollut (eli ei kovin kauaa edes), erityisesti kuopusta odottaessani lojuin siellä vähän joka ilta. Sillä jaksoi ilta-yhdeksän elokuvanäytöksen ja kolmen tunnin Hobitti-leffan. Joka kyllä oli ihan sen arvoinen, noin vinkkinä. :)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Tunnustus (ja ehkä pieni järkytys)

Liikuntakärpäsen puraisu -blogin Pia antoi mukavan tunnustuksen. :)



"Marnie kertoo sen oman hyvän olon "metsästämisestä" ja painonpudotuksestaan. Marnie liikkuu monipuolisesti  kuntosalin- ja ryhmäliikuntojen puolella. 
Pidän Marnien tavasta kirjoittaa ja pystyn hyvin samaistumaan hänen liikuntafiiliksiinsä :) Tykkään myös Marnien pohdiskelevista kirjoituksista, niitä on tosi mielenkiintoista lukea :)! Kissat on aina plussaa ;)"

Kiitos kauniista sanoistasi! :) Tämä tunnustus kuuluisi jakaa eteenpäin, mutta tein sen jo jokin aika sitten. Voisin sen antaa vaikka yhteisesti kaikille jotka jaksavat päivästä toiseen inspiroitua liikkumisesta, hyvästä olosta ja vielä kirjoittavat sen vielä blogiinkin. :)

Tämä päivä oli TODELLA väsynyt päivä, tuntui etten herännyt koko päivänä. Väsyttävän työpäivän jälkeen piti vielä lähteä valmentamaan tulevia vanhempia ja mietin oikeasti miten pystyn puhumaan sekoamatta sanoissani. Mutta jännä kyllä miten asia, josta oikeasti pitää ja osaa, se tuo energiaa. Loppujen lopuksi vedin valmennuksen hyvällä energialla ja pahemmitta ajatuskatkoitta, enkä ollut niin kuolemanväsynyt enää loppupäivästä. Nyt jäljellä on sellainen terveellinen väsymys joka toivottavasti tainnuttaa minut unten maille ihan kohta.

Ja se järkytys? Noh, jouduin tuon valmennuksen tiimoilta käymään hakemassa avaimen tuntemattomalta ihmiseltä, joka suurinpiirtein ensitöikseen kysäisi mahdanko olla raskaana. (Argh!) Sanoin että en sentään ja rouva perusteli että jos olisin ollut, en olisi saanut rasittaa itseäni portaissa. (WHAT?!) Huoh x 2. 

Ja ei. En oikeasti ole. Enkä aio ollakaan, kyllä nuo kaksi ovat enemmän kuin tarpeeksi. <3

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Sunnuntain sillisalaatti

Tämä viikko on ollut sanalla sanoen huono. Olen ylpeillyt sitä että minua ei pidä salilta pois mikään, mutta tällä viikolla olen kolmena päivänä päättänyt että tänään menen, ja aina löytänyt jonkun tekosyyn sille että ei ole tullut lähdettyä. Kieltämättä olokin on ollut huono, vähän sellainen olo että se liikkeellä oleva flunssa löytää kohta minutkin. Tämän viikon suunniteltu kolmipäiväinen työviikko muuttui viisipäiväiseksi, lauantaina perhe matkasi sukujuhliin, joten ainoa varsinainen oikea lepopäivä oli tänään. Kroppa ja mieli tuntuu huutavan että pitäisi hellittää, olen taas alkanut unohdella asioita. Luojan kiitos muistin tänään illalla että aamulla pitäisi olla pojan kanssa puheterapiassa, enkä vasta huomenna päivällä. Vielä kun aamulla muistaisi ottaa tavarat mukaan illalla olevaa valmennusta varten, joka pitäisi käydä vetämässä... :P

Sunnuntain pump&pilates jäi viikon ainoaksi treeniksi. LesMillsin ohjelmat vaihtuvat huomenna, saimme esimakua tulevasta ohjelmasta kolmen viimeisen kappaleen verran. Hartiabiisi oli karmea. Siihen olisi pitänyt ottaa reilummin painoja kuulemma suosituksen mukaan, mutta minä olin aivan tuskissani niillä kolmosen käsipainoilla... kädet tärisivät sen voimasta vielä pilateksessakin. Vatsabiisi ei ollut niin paha kuin edellisessä ohjelmassa. Parasta oli askelkyykkybiisi, joka miksattiin edellisestä ohjelmasta, Equador on vaan niin hyvä. :]

Tällä viikolla on sentään saatu jotain aikaiseksi joulun eteen, kortit on laitettu kuoriin ja odottavat postiin lähtöä, tärkeimmät lahjat ovat paketissa, osa vielä tekeillä. Lapsilla on lorukortti-joulukalenteri neljättä vuotta ja edelleen kumpaakin jaksaa hämmästyttää se miten tonttu tuo joka yö uuden kortin. ;) Lasten tarunhohtoista joulunodotusta on ihana seurata. :) Tämänpäiväisellä kauppareissulla löytyi myös niitä proteiinipatukoita joita olen pitkään jo etsinytkin, niobelta maistoin pienen palasen ja se maistuu juuri siltä mikä joulussa on parasta: piparitaikinalta.



Lauantain sukujuhlareissulla pysähdyspaikat tarjosivat oivan paikan geokätköilylle. Pysähdyspaikat tarjosivat myös tilaisuuden vilkuilla lehtihyllyä ja ostin taas kg-lehden. Sieltä löytyi - taas - ajattelemisen aihetta johon palaan myöhemmin, mutta sieltä löytyi myös tällainen mainos...


Mitä ihmettä? Laite, joka laskee kaiken päivittäisen kalorikulutuksen? Mitähän tuolla pitäisi saavuttaa? Piti vähän ihmetellä sitä tarkemmin, kg-lehden nettisivujen kautta löytyi - ihkuu! - testi, joka piti TOTTAKAI tehdä! Katsokaa ny:


Ihanata. Mitäs tykkäätte tällaisesta vehkeestä, meneekö joulun toivelahjoihin? ;)

Sillisalaattipäivityksestä on hyvä suunnata kohti parempaa seuraavaa viikkoa. Luvassa on treenit pt:n kanssa, päiväkodin joulupolku, Hobitin ensi-ilta ja kaiken kruunaamana tyttären tanssiesitys. Neiti on tonttu ja on vauhkonnut asiasta viimeisen kuukauden. :}

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Motivaatio hukassa

Tympäisee ihan huolella. Melkein kuukauden olen kirjannut kaiken syömiseni ylös Kalorilaskuriin, päivittäiset kalorit ovat vaihdelleet siinä 1500-1700 tienoilla, ehkä pikkuisen enemmän jos päivässä on ollut treeniä (ja ne kalorit tulevat lähinnä palautusjuomasta tai mahdollisesta proteiinipatukasta ennen treeniä). Sokeri ja valkoinen jauho on ollut käytännössä kokonaan pois ja ruokailu on koostunut puhtaista raaka-aineista, kasviksista ja hyvistä hiilihydraateista. Liikkuminen on ollut ohjeenmukaista n 4-5h viikossa. Toki tässä on ollut pikkujoulua ja muutama sellainen päivä jolloin syöminen ei ole ollut niin säännöllistä kuin voisi olla, mutta pääsääntöisesti olen ollut tosi tyytyväinen siihen miten olen jaksanut noudattaa ohjeita ja miten hyvin olen saanut tunnesyömisen pidettyä kurissa.

Ja tulos? +2 kiloa.

Juuri tällä hetkellä olo on että aivanv*nsama, olkoot. Pysyn tämänkokoisena kun ei kerta mikään auta. Kaverit lohduttivat että ei pitäisi katsoa sitä vaakaa vaan peiliä ja mittanauhaa. Mittanauha ei ole yhtään sen armeliaampi, se näytti samoja lukemia kuin joskus syyskuussa. En odotakaan että paino laskisi nopeasti, mutta ei sen tällä tekemisellä nyt pitäisi hyvänenaika noustakaan! Sekään ei juuri lohduta että salitreenissä huomaa kehitystä tulleen, mitä iloa on upeasta hauiksesta jos se on kaiken rasvan alla?



Stressitekijä mietityttää, koska sitä tällä hetkellä on melko paljon. Käsittääkseni se voi vaikuttaa siihen että kroppa pistää kaikin keinoin hanttiin kaikkia laihdutusyrityksiä. Loppuvuosi on töissä aina kiireinen ja tälläkin hetkellä näyttää siltä että suunnittelemani pitkän viikonlopun sijaan teen töitä kotona huomisen kansallisen vapaapäivän ja perjantaina olen normaalisti töissä ja luultavasti pitkään että saan varmasti deadlinen tehtyä.


HUOH.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Rakas joulupukki...

...jos lapset koostavat omia joululahjatoivelistojaan, saa kai äitikin?

Olen ollut tosi kiltti tänä vuonna. Oikeasti. Ainakin melkein. Ainakin olisin halunnut olla. Lahjoja olisi kuitenkin kiva saada. Niin kuin vaikka...

Better bodies jazz pants
Joku kiva blingbling-kuori iPhone4:lle

Olkavarsikotelo iPhonelle. Olisi huomattavasti kätevämpi
salilla musiikinkuunteluun kuin nykyinen viritys.





Lumene Kirkastava Tehohoito
Kanebo 38 Volymising Mascara
Sinistä Taikaa. Erityisesti jälkiruokakulhot olisivat kivoja, muita alkaa olla jo hyvin.

Kiitokset kuvista, BodyAction, Clas Ohlson, Lumene, Sensai ja Iittala.

lauantai 1. joulukuuta 2012

WHOOP WHOOP!

This the season to be jolly, indeed. Firman pikkujoulut olivat eilen. Edellisen kerran olen pikkujouluissa ollut ollessani äitiyslomalla, siitäkin on kolme vuotta, mitenkähän se aika niin lipsahti pitkäksi? Meidän talossa juhlat ovat olleet perinteisesti tasokkaat kaikin puolin, taas voi sanoa että kyllä kannatti.

Sen verran halusin itseäni hemmotella, että kävin luottokampaajallani laitattamassa hiukset. En pysty edelleenkään käsittämään sitä miten suoristusraudalla voi saada kiharat niin kätevästi. Kampaajani käyttää ainoastaan ekologisia aineita. Minua, joka olen tottunut siihen että hiukset ovat vaikeasti hallittavissa ja ilman vahvoja aineita kampaus lässähtää helposti, hämmästytti kovasti miten hiukset tuntuivat noiden aineiden jäljiltä siltä ettei ainetta olisi juuri ollenkaan, mutta silti kampaus kesti hyvänä siinä eilisessä tuulessa ja tuiverruksessakin. Harmi ettei siitä nyt tullut kuitenkaan otettua kunnollista kuvaa.

Ilta sujui hyvän ruoan, standupin, tanssimisen, karaoken ja tietysti loistavan seuran parissa erinomaisesti. Talo tarjosi drinkkilippuja joista kyllä suurin osa jäi taas käyttämättä (ei sitä päärynäsiideriä vaan jaksa lipittää loputtomiin, eikä valitettavasti tarjolla ollut mitään muitakaan minulle kelpaavia vaihtoehtoja). Pilkkuun asti mentiin, suurin osa kollegoista halusi suunnata vielä kaupunkiin mutta minua ajatus täpötäysistä baareista talvimyrskyn riehuessa ulkona ei houkutellut, joten lähdin kotiin tyytyväisenä hyvään iltaan.

Tänään on sitten päätä särkenyt vähäsen ja väsyttänyt ihan tolkuttomasti. ;) Mutta oli se sen arvoista, ehdottomasti!

Blogeissa on viime aikoina kiertänyt Alaston totuus -haaste. Suurin osa minun kuvistani tässä blogissa on meikittömiä tai lähes meikittömiä, joten minun osaltani tämä kääntyy nyt toisinpäin. Tässä puoli kolmelta yöllä kotona otettu kuva täydessä tällingissä. :)


Ja tietysti se pakollinen duckface-poseeraus.