Sivut

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kuitenkin vielä vähän superdieetistä. Ja kilpirauhasen vajaatoiminnastakin.

Superdieetin lopettamisen jälkeen olen pyöritellyt päässäni sitä, miksi minun kohdallani Superdieetti ei tuonut hehkutettua hyvää oloa, onko vika minussa vai Superdieetissä? Suurin osa foorumiteksteistä mitä SD:stä lukee on pääsääntöisesti hehkuttavaa. Tätä jatketaan! Tämä on niin upeaa! Ohjeiden mukaan perässä vaan niin unelmien kroppa on minun! Ja sitten olen minä joka piipitän että ei tää nyt ollut niin hyvä juttu. 

Kärsin vuosikausia pahasta sumuisesta väsymyksestä, muistihäiriöistä, paino nousi, hikoilu loppui kokonaan, iho kuivui, olin ylipäänsä kireä kuin viulunkieli. "Stressiä se vain on. Käy vähän lenkillä", sanoi lääkäri. Tai useampikin. Kilpirauhasarvot otettiin useaan kertaan, olin melko varma että ongelma oli siellä, mutta aina oltiin viitearvojen sisällä, joten ei lääkitystä. Viimein tänä kesänä TSH ja T4V ja TPO-ab alkoivat näyttää sellaisia lukemia, että sain kouraani Thyroxin-purkin evästyksellä "kokeillaan." Sumu alkoi hälvetä, toimintakyky palata ja kireys helpottaa, tuntui pitkästä aikaa hyvältä. 

Sitten tuli superdieetti. Lyhyesti kuvailtuna, superdieetin ruokavalio ryhmässä jossa on yli 20 kg pudotettavaa, on erittäin vähähiilihydraattinen, vähärasvainen ja vähäkalorinen. Tämän päälle tulevat rankat kuntosalitreenit ja matalasykkeiset aerobiset monta kertaa viikossa. Proteiinia syödään paljon maitorahkan, raejuuston, kananmunavalkuaisten, naudanlihan, kanan ja kalan myötä. Myös kasviksia tulee suositeltu puoli kiloa päivässä ja ehkä vähän ekstraakin, mutta nekin valitaan siitä päästä vihanneksia joissa on erittäin vähän hiilihydraatteja ja kaloreita. Myös marjoja on paljon. Rasvat otetaan omega3:ina, oliiviöljyinä ja muutamina muina hyvien rasvojen lähteinä. Jossain kohtaa kellotin päivän kalorimääräksi n. 1100 kcal ja viimeisellä viikolla se olisi ollut jo hyvän matkaa alle 1000 kcal, siis reilusti alle normaalin kulutuksen. Kaikki ruoka punnittiin, joten kyllä, olen varma noista kaloreista. :)

Melko nopeasti superdieetti alkoi tuntua päässä, alkoi väsyttää tolkuttomasti, viulunkieli alkoi kiristyä, kotona tuli rähjättyä viattomille kun olo oli kertakaikkisen surkea. Kesken treenin saattoi kropasta lähteä puhti aivan tyystin, tai vaihtoehtoisesti pyörrytti ja heikotti. Mutta periksi nyt ei tässä kukaan ole antamassa, niinpä jatketaan. Odotellaan sitä luvattua hyvää oloa. Ja syödään sitä joka aamu punnittua merisuolaa. Noh, tiedämme miten siinä loppuviimein kävi. 

Tänään lueskelin FB:n Kilpirauhasryhmän kirjoituksia, aiemmin olen ohittanut ravintokeskustelut melkein täysin, mutta nyt huomion kiinnitti yksi teksti jonka oli kirjoittanut ravintovalmentaja Anu Kauppinen: "Keskittykää oikeasti mahdollisimman ravinnerikkaaseen ruokaan. Näin esimerkiksi maksa toimii tehokkaasti ja poistaa myös kilpirauhaselle haitallisia toksiineja kehosta. Muutenkin keho kuluttaa paljon ravinteita kun kilpparin kanssa on ongelmia niin sitä suuremmalla syyllä. Riittävät kalorit huolehtivat että aineenvaihdunta pysyisi edes jotenkin käynnissä ja kilpirauhashormonit tasapainossa (siis sen vähäisen mitä niistä on jäljellä??). Älkää perkele menkö siihen kalorilankaan, paitsi jos haluatte entistä huonomman olon.

Hetkinen, mitä??

Kerroin tästä niobelle, joka linkkasi Hanna Markukselan tekstin, joka tuntui räjäyttävän tajuntani. Liian vähät hiilihydraatit voivat häiritä kilpirauhashormonin muodostumista. Hanna kirjoittaa: "Pahin turmion resepti on kalorivajeen, rankan urheilun ja tiukan hiilihydraattirajoituksen kombinaatio. Aineenvaihdunnan hidastuminen on kehon suojamekanismi nälkiintymistä vastaan. "Alakarppaus" edustaa eräänlaista pula-aikaa, jota voidaan hyödyntää laihduttamisen alkuvaiheessa, mutta jolla voidaan pitkään jatkettuna myös tuhota terveyttä. "
Kuvan tarjosi wikipedia

!!!

Omalla kohdallani soppaa hämmentää vielä vähän se, että kilpirauhasen vajaatoiminta johtuu tulehduksesta ja sen vuoksi olin jotenkin ravintopuolen sulkenut mielestäni. Koska tämähän on autoimmuunitauti, eihän tälle mitään muuta voi kun syödä joka aamu pilleri tyhjään mahaan, ei tässä ruokavaliolla ole mitään tekemistä. Eipä. Superdieetti oli yksi erittäin hyvä osoitus siitä että ruokavaliolla on väliä. Superdieetti oli juuri tuo pahin vaihtoehto minunkaltaiselleni, vajaat kalorit, niukat hiilihydraatit ja rankka treeni. 

En taida enää ihmetellä, mikä meni vikaan. :) Tämä tarina on hyvä muistutus siitä miten omaa kehoaan kannattaa kuunnella. Ja että ravitsemus vaikutaa kaikkeen. Ihan kaikkeen. 

perjantai 28. syyskuuta 2012

"Mistäs tiesit tänne tulla?"

Bloggerin tilastot ovat kiinnostavia. Työni puolesta tuijottelen jonkin verran erilaisia raportteja, ei kai tuo ihme ole että niitä tonkii sitten vapaa-ajallakin. On ollut kohtuullisen viihdyttävää seurata millaisilla hakusanoilla tänne eksytään.

Tietysti suurin osa hauista liittyy jollain tavalla superdieettiin. Yleisin niistä on ollut "Superdieetti ohjeet." No yllätys. Ei tipu. :) Uusi SD alkaa parin viikon päästä, osallistumaan sitten jos ohjeet kiinnostavat. Myös hakusanat "Jutta ja superdieetit", "Jutta gojuttago" ja "onko kukaan kokeillut superdieettiä" ovat tuoneet tänne.

Toiseksi eniten tupsahduksia blogiin on tullut varsin yllättävällä hakusanalla: "Mari Sarolahti". Löytyy myös variaatio "Mari Sarolahden perse". Myönnetään että itsellänikin meni hetki ennen kuin tajusin miksi. Vastaus löytyy täältä.

Melko paljon ihmiset ovat tulleet katsomaan tänne ac-niveltä. Jep. En ihmettele. Se oli kipiä jonkin aikaa sitten ja siitä jonkun verran narisin. Nyt se ei ole pitkään aikaan kiukutellut, jei!

Sokerina pohjalla, joku on löytänyt blogiini hakusanalla "nu**in pullukkaa" (Piti vähän sensuroida. Ihan häveliäisyys-syistä, tämä on kuitenkin perheblogi. Voitte itse päätellä. )
Todella toivon että se tyyppi ei saanut täältä sitä mitä tuli hakemaan. :D

torstai 27. syyskuuta 2012

BodyPump 83!

Vitsi miten on ollut ihana tämä olotila, kun on jaksanut tehdä asioita! Töiden jälkeen on tuntunut siltä että tässähän jaksais tehdä vaikka lasten kanssa jotain (ja on tehtykin), tai käydä ihan salillakin. Wohoo! LesMillsillä on sopivasti ohjelmanvaihtoviikot, eilen kävin testaamassa uuden Pumpin. Ehdottomasti parasta oli se voimakas olotila, että tunsi alusta asti että tämän tulee jaksamaan kunnialla loppuun asti, eikä energia lopu kesken kaiken. Olin kuukaudessa ehtinyt unohtaa miltä se tuntui, ja voi pojat se tuntui hyvältä!


Uuden ohjelman kanssa pari ekaa kertaa menee aina lähinnä totutellessa, ennen kuin se tulee enemmän tutuksi ja siitä alkaa saada enemmän tehoja irti. Nytkin tämä tuntui jotenkin vähän laimealta aluksi, noin niinkuin treeni-intomielessä. Ehkä se siitä vielä kun pääsee jyvälle?

Kyykkybiisin 8x4 kellarijoustot tekivät kohtuullisen höpöä reisille ja ihan vallan kivasti ovat tuntuneet tänäänkin. Ojentajia oli kiva tehdä taas tangolla, tuntui tehokkaalta. Ja se mitä eniten toivoin, askelkyykyissä tehdään tässäkin ohjelmassa hyppyjä! Mutta... Sash!in Equadorin jälkeen Manian & Ailan Turn the Tide oli oikeasti aika laimea.

Musiikki on yleensäkin minulle ollut merkityksellistä aina, siitä kuitenkin melkein tuli ammattikin joskus. Jos biisi on oikein hyvä, siitä saa ihan eritavalla voimaa tekemiseen kuin jonkun muun random-biisin kanssa. Tässä ohjelmassa Kelly Clarksonin Stronger toimii haukkareissa aivan loistavasti. "What doesn't kill you makes you stronger" ja lisää nostoja ylös asti!

Dieetin aikana en uskaltanut edes katsoa Combatiin päin, kun arvasin ettei sitä jaksa. Nythän sitä melkein voisi taas??

tiistai 25. syyskuuta 2012

Hyvästit superdieetille

Superdieetti oli varsin mielenkiintoinen kokeilu. Ja sellaiseksi se jäikin. Alku vaikutti lupaavalta, tuntui jopa hyvältä ja intoa oli kuin pienessä ilmapallossa. Varsin nopeasti kuitenkin kalorivaje alkoi vaikuttaa ja olo kiristyä. Mieli oli kärttyinen, kireä kuin viulunkieli ja räsähtelin kotona pienistäkin asioista. En oikein kokenut saavani apua Superdieetin forumilta, vaan siellä lähinnä epäiltiin että olin tehnyt jotain väärin. Suolan määrä, se suolan määrä. Se oli aina se joka vähintään pielessä. Vastaukset eivät mielestäni olleet kovin perustelevia, yleensä lähinnä vähän töksähteleviä. Ei tehnyt mieli kysyä oikein mitään. Viikkojen edetessä, painon pudotessa ja ruokavalion kiristyessä alkoi tulla muutakin ikävää, huimausta, heikotusta ja lopulta rytmihäiriöntapaisiakin. Laitoin välillä huvikseni päivän aikana syömäni ruoat kalorilaskuriin, viikolla 4 kaloreita tuli n. 1100 kcal päivässä. Äsken laitoin viimeisen viikon ruoat mielenkiinnosta kalorilaskuriin ja sain tulokseksi 965 kcal. Ei tuollaisella määrällä ihminen oikeasti elä ja voi hyvin, eikä varsinkaan treenaa kovaa.

Neljännen viikon jälkeen olin melkein kokonaisen viikon työreissuilla, niin että dieetin noudattaminen oli melkoisen mahdotonta. Sen viikon aikana olo koheni 100% ja tein päätöksen että tämä pelleily saa nyt riittää. Hämmästyttävää kyllä, vaikka olo oli sen viikon jälkeen turvonnut ja ällöttävä (kun en oikein treenatakaan ehtinyt), paino ei silti ollut noussut kuin kilon alimmista lukemista. Siitä oli loppuviimein helppo lähteä muokkaamaan omanlaistaan. Tänään meinasin kyyneleen tirauttaa kun keitin täysjyväpastaa ja söin samaa ruokaa perheen kanssa. Täysjyväpastaa, jauhelihakastiketta ja kasviksia.

Mukaani Superdieetistä sain aamupalan, kaurapuuroa ja raejuustoa, välipalan joka on maitorahkaa ja mehukeittoa sekä muutenkin fiksumman syömisrytmin. Tänään tunsin itseni voittajaksi kun hirrrrveässä makeanhimossa pidin pääni ja aloin valmistaa kunnon ruokaa enkä sortunut houkutuksiin. :)

Superdieetti toimii melko varmasti suurimmalla osalla terveistä ihmisistä. Niinhän se minullakin toimi, kyllä sillä paino putosi ja senttejä lähti. Mutta oliko huono olo sen arvoista? Mielestäni ei. Varma-toimintaiseksi sitä ei voi luvata, koska niitäkin esimerkkejä on joilla se ei vaan ole toiminut, painoa on saattanut tulla jopa lisää. Kuitenkin, dieetti on niin tiukka, että kun kuuden viikon rutistuksen jälkeen on edelleenkin vähän hukassa sen suhteen miten kannattaisi syödä, sitä todella nopeasti palaa takaisin vanhoihin tottumuksiin ihan vaan helpotuksesta, ja poistuneet kilot tulevat kavereiden kanssa takaisin.

Kuntomaailmasta soiteltiin tänään muussa, jäsenyyteeni liittyvässä asiassa (työnantajan tuki menossa uusiksi) ja samalla tuli puheeksi heillä tarjolla olevat personal training -paketit. Minullahan on muutenkin mahdollisuus päivittää kuntosaliohjelma jokusen kerran vuodessa ja tätä olen hyödyntänyt. Nyt huomasin sanovani "okei, mä otan sen", personal trainingille, joka tähtää painonpudotukseen. Edessä on minulle suunniteltu ruokavalio, treeniohjelma, tuttu kannustava pt ja useampia tapaamisia hänen kanssaan. Eikä se loppuviimein ollut edes kovin kallis. Tästä on jostain kumman syystä nyt paljon parempi fiilis kuin Superdieetistä. :)

torstai 20. syyskuuta 2012

Kätköilyä 1300 km välimatkalla

Jostain syystä tälle viikolle kerääntyi useampi työreissu pidemmän matkan päähän. Maanantaina käväistiin Tukholmassa päiväseltään, tiistaina olin jopa kotona ja keskiviikko-torstaina oli vuorossa Kuusamo. Tukholmaan lentäen, Kuusamoon autolla, ihan erilaiset agendat reissuilla, mutta jotain yhteistä sentään: geokätköt!

Maanantain matkaseura oli itsekin kätköistä innostunut. Helsingissä Tukholman konetta odotellessa pistimme päät yhteen yhden mysteerin ratkaisemisessa. Olin tuota tuijotellut jo aikaisemminkin, käsittämättä mistä ihmeestä lähteä edes liikkeelle. Matkaseura oli hoksaavampi ja ei siihen sitten kauaa mennyt kun koordinaattitarkastus antoi tuloksen:


En kyllä vieläkään ole tätä käynyt katsomassa, kun en ole ehtinyt olla kotonakaan...

Ruotsin päässä oli aika reippaasti aikaa ennen Helsingin koneen lähtöä, ja lentokenttien ympärillä on monesti monta kätköä. Arlanda ei ollut poikkeus... olin valmiiksi valkannut lentokentän lähettyviltä yhden sopivan kätkön, matkaaja-hotellin, johon sain pudotettua pari matkaajaa.

Näkymä kätkön läheltä

Toinen kätkö löytyi lentokentältä, seuralainen bongasi sen kätköilysovelluksesta. Ikkunattomassa neukkarissa kökötetyn päivän jälkeen oli erittäin mukava haukata happea raukkaassa ilmassa ennen kotimatkan lentoja. Viimeinen (eli päivän neljäs) lento laskeutui Tikkakoskelle klo 00.25 maanantain ja tiistain välisenä yönä, jolloin seuralainen oli sitä mieltä että nyt haetaan vielä se yksi kätkö tuosta parkkipaikan vierestä! Ei auttanut, kun esimies käskee... ;) Yhteistuumin totesimme kyllä itsemme melko hulluiksi, kun 20 h kestäneen päivän jälkeen vielä lähdetään jonkun kätkön perään pusikkoon. Vähän aikaa jaksettiin vielä rymytä pientareella kivien seassa korkokengissä, mutta se kätkö jäi löytämättä. Logeista päätellen sitä ei ollut hetkeen löytänyt kukaan muukaan, liekö jästitty...

Keskiviikkona maisemat olivat varsin toisenlaiset... 


Olimme perillä Kuusamossa vasta illalla, mutta eväs-hakureissulla hotellin läheisessä kaupassa tutustutin seuraavan työkaverin kätköilyyn ja kävin etsimässä 0-pistekätkön Kuusamosta. Kotimatkalla pysähdys oli Iisalmessa, lähin kätkö olisi ollut 90 m päässä. Pääsin siitä 25 m päähän, totesin että tämä vaatii kiipeilyä kalliolla ja jalassa jälleen korkkarit, olkoon.

Sanomattakin selvää, että tällä viikolla ei juuri ole treenattu muuten. Viikonloppuna on toivottavasti aikaa ottaa vahinko takaisin.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Päiväni superdiettaajana

Päiväni kuvina -postauksia on näkynyt yhdessä jos toisessa blogissa ja ne ovat olleet tosi mielenkiintoista luettavaa. Vaikka niissä on ihan tavallisia juttuja ja tavallisia ihmisiä, niin silti. Näiden inspiroimana, kyselyn voittaneena toive-postauksena: päiväni superdiettaajana, olkaa hyvät!

Aamu alkaa ruokien punnitsemisella. Mukaan töihin lähtee aamupala, lounas ja välipala sekä aamupalan yhteydessä otettavat lisäravinteet, eli melkoinen määrä pieniä purkkeja ja purnukoita. 

"Tasan sata!" Jos olisin ollut fiksu, olisin kasannut nämä edellisenä iltana... Yllättävän kivasti aikaa saa kulumaan puntarin kanssa pelatessa.
BTW, vaaka on 10 vuotta vanha, hankittu alunperin kissanpentujen punnitsemiseen. :)



Aamun lisäravinnearsenaali. Omega3, Burnerit, GreenTea, C-1000, Gerimax (monivitamiini). Dieetin aikana keho joutuu niin kovalle koetukselle, että tarvitaan jytymmässä määrin vitamiineja. Sen vuoksi esimerkiksi C-vitamiineja otetaan reilusti yli perinteisen suosituksen. 


Päivän eväsarsenaali. Vihreä Yliopiston apteekin kestokassi on jo vakiovaruste näiden töihinvientiin.  Varsinaisten eväiden lisäksi yhdessä purkissa on valmiiksi punnittu päivän suola-annos. Suolaksi valitsin merisuolarakeet, ihan tavallinen jodioitu ruokasuola ei kuulemma ollut paras vaihtoehto. Ruoasta suolaa saa niin vähän, että lisä on tarpeen (vaikka ruoka pitää kuulemma maustaa hyvin). Olosta huomaa, jos suolaa ei ole tullut tarpeeksi, minua ainakin alkaa pyörryttää herkästi. Jos suolarakeita ei saa upotettua ruokaan, napsin niitä veden kanssa päivän mittaan vähän niin kuin vitamiineinä.

Jaahas, onko sitä höyhenet ojennuksessa niin että kehtaa uloskin lähteä?

Töissä. Minulla on ollut jo pitkään tapa syödä aamupala töissä samalla kun tarkistelen sähköpostit. Aamupala koostuu rahkasta, mehukeitosta, marjoista, soijalesitiinirakeista ja leseistä.  

Lounasta. Töissä tuntuu lounastunnin tullen unohuvan ruoka-annoksen kuvaus, niinpä annoksesta ei ole kuvaa... valmistuksesta sentään on. Lautaselle lisätään vielä raejuustoa.


Välipala vähän ennen töistä lähtöä, että jaksaa tehdä salitreenin kunnolla. Vaihtoehtoisesti välipalaksi voisi syödä purkillisen rahkaa ja marjoja, sekä nuo cashew-pähkinät. 

Töiden jälkeen salille. EFBW 2 vuorossa tänään. 



Näissä kuvissa menossa toinen sarja ja hauikset vuorossa. Nousee nousee. (Tarkkasilmäiset huomasivat, että edellisen kuvan kyltti osoittaa eri paikkaan kuin missä kuvat on otettu. En siis muistanut ottaa haluamiani kuvia saman päivän aikana...)



Kotona odottavat lapsoset ja päivällinen. Superdieetin myötä ruoanlaitto on tullut ihan eri tavalla tavaksi kuin aikaisemminkin. Tottakai lapsiperheessä on laitettu lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä, mutta omien työeväitteni suhteen en ole ollut niin tarkka. Jos ei ole jaksanut vääntää salaattia, olen hakenut sen alakerran lounasravintolasta tai sitten syönyt siellä listalta lounaan. Lounasravintolan ruoka ei petä koskaan - sen satsin jälkeen on aina hirveä makeanhimo. 
Nykyään sitten huolehdin siitä, että minulle löytyy sopivaa evästä seuraavaksi päiväksi ja mielellään vielä iltapäiväksikin. Monesti teen ruokaa seuraavaksi päiväksi myöhään illalla. 400 g jauhelihapaketista saa kätevästi neljä komean kokoista jauhelihapihviä. Mukaan raejuustoa, kananmunanvalkuaisia ja oman maan sipulia. Ja mausteita. Paljon mausteita. Uunissa kypsäksi. Kylkeen kaikenlaista vihreää. Nam. 


Iltatouhuja.

Kun lapset ovat nukkumassa, äiti... no niin, arvatkaa vaan. :) Iltapalaksi vielä purkillinen maitorahkaa, mustikoita ja vehnäleseitä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

...and that's who I am

Monessa blogissa näyttää olevan kuvakollaasi andthatswhoiam.tumblr.com:sta, tää olikin yllättävän koukuttavaa! Olkaa hyvä:












lauantai 15. syyskuuta 2012

Tankkausta

Huomenta!

Nautin parhaillani lauantai-aamun rauhasta. Perhe on mökillä ja niin minäkin - mutta eri mökillä. Olin jo kauan sitten sopinut kahden pitkäaikaisimman ystäväni kanssa että lähdemme viettämään yhteistä mökkiviikonloppua keskenämme. Ilman puolisoita tai lapsia, mukana hyvää ruokaa, leffoja ja pelejä. Tulimme eilen ja lähdemme vasta sunnuntaina, tavoite on levätä, nukkua ja noh.. nauttia noista edellämainituista. Sanotaanko näin, että yhteinen kauppareissukin oli jo erittäin nautinnollinen kun olemme kaikki tottuneet käymään kaupassa niin että koko ajan vahditaan jälkikasvua, ja "Ei, ei osteta nyt. Eikun laita se takaisin. Ei osteta, ei ole karkkipäivä. Tule nyt. Katso eteesi." (Sitä paitsi minua hiveli jo valmiiksi ne kaikenväriset salaattiaineet mitä kärrystä löytyi.) Tänä viikonloppuna on diettiin merkitty luvallinen tankkauspäivä, jolloin syödään paljon ja erityisesti niitä hiilihydraatteja joita on tähän asti ollut aika minimaalinen määrä.

Tämä viikko on mennyt tosi vähillä energioilla ja se on näkynyt mm. siinä ettei ole jaksanut juuri liikkua. Keskiviikkona kävimme nioben kanssa salilla vetämässä tehokkaat rääkit (kiitos taas! <3), torstaina kävin pyöräilemässä mutta siihen se jääkin. Huomenna onneksi sunnuntain perinne pump&pilates -yhdistelmä.

Superdieetin suhteen on ollut pakko miettiä asioita uusiksi. Kuten jo sanoin, olo on ollut tosi huono viime aikoina ja mukaan kuvioon alkoi tulla myös rytmihäiriö-oireita ja pyörrytystä. Laitoin päivän ruoat kalorilaskuriin ja sain tulokseksi vain 1100 kcal ja risat. Sissos. Oli pakko miettiä miten oikeasti jatkaisi. Tätä oloa en sietänyt eikä tuntunut kauhean terveelliseltäkään sinnitellä vain ohjeiden mukaan. Palasin noudattamaan jossain määrin viikon 1 ruokavaliota eli käytännössä lisäsin aamuuni kaurapuuron, se jo helpotti oloa. Enkä todella laske tuota miksikään lipsuiluksi, se oli tarkasti harkittu päätös olla noudattamatta niitä ohjeita mitä annettiin. Ensi viikolla tiukentuisi taas, naudanliha on jäämässä pois, ja vihannesten määrää karsitaan. Lisäksi treenijuomasta jää pois tuoremehu. Samaan aikaan treenejä tiukennettiin (melkein olisin vähän toivonut että olisi tullut muutakin vaihtelua treeniohjelmaan kuin pelkkä toistojen ja sarjojen määrän vaihtuminen.) En ole ihan varma miten nyt oikeasti teen tämän kanssa, koska ei tunnu järkevältä noudattaa annettuja lappuja, olkoonkin että ihan takuuvarmasti ne toimivat, mutta jos oma olo ei niitä kestä niin mitä hyötyä on parista lähteneestä kilosta jos koko ajan tykytyttää ja pyörryttää? Ehkä noudatan sitä 1. viikon ruokavaliota? Ja odotan kovasti millaiset ohjeet tulee Superdieetin jälkeiseen aikaan. Näillä näkymin en ole jatkamassa Extraan.

Jos jotain voi sanoa oppineensa, niin Superdieetin jälkeiseen aikaan vien ehdottomasti ateriarytmin ja ruoka-annosten koon sekä puhtaat raaka-aineet. On ollut oikeasti kivaa se, miten ei ole tarvinnut haikailla suklaan tai roskaruoan perään. Ja toisaalta taas se on ollut loistavaa, että kun ei missään kohtaa ole tullut vedettyä älytöntä ähkyä tai lipsuttu ruodusta, ei ole tarvinnut kärsiä morkkiksista. Yllättynyt olen ollut siitä, miten helppoa on ollut ruodussa pysyminen, mitään lipsumisia ei ole tullut, vaan on ollut aika luontevaakin kieltäytyä tarjotuista herkuista. Vatsan turvotusta en myöskään kaipaa tippaakaan.

Viikonlopun tankkauksesta johtuen päivitin mitat jo perjantaina, koska maanantain lukemat ovat taatusti vertailukelvottomia. Vaa-an mukaan pudotusta on tullut yhteensä 5,2 kg neljän viikon aikana ja senttejä on lähtenyt sekä rinnoista, vyötäröstä että lantiosta 6 cm kustakin. Ja reisistä 4 cm. Ei voi olla tyytymätön tähän tulokseen. :)

Ensi viikko onkin jännä, maanantai työmatkalla Tukholmassa ja keskiviikko-torstai Kuusamossa. Pistää pientä lisähaastetta diettaukseen...

maanantai 10. syyskuuta 2012

Superdieetin viikko 3


2 x EFBW kotitreeni
1 x EFBW 2
1 x BodyPump
1 x Sh'bam
1 x Pilates
2 tuntia geokätköilyä (sis. useampi kilometri kävelyä metsässä ja tiellä viiden kätkön perässä)
yht. 7,5 h

Senttejä vyötäröltä -1 cm (yht -3 cm), lantiosta -2 cm (yht. -5 cm), rinnanympärys -2,5 cm (yht. -5 cm)

Paino - 1,5 kg
yhteensä -4,6 kg


Väittävät että alkaa näkyäkin jo. :]

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Sunnuntaina...

Alunperin oli tarkoitus, että tekisin viikonloppuna rästitöitä, joita ei viikon aikana ehtinyt töissä tekemään. Sunnuntai-aamun koittaessa kuitenkin totesin että työt eivät tekemällä lopu ja viikonloppu on kuitenkin viikonloppu.

Tänä sunnuntaina siis...

Vedetään jalkaan villasukat 
(jopas ne lörpöttävät kantapäästä, mokoma lanka ei pidä muotoaan millään valmiissa työssä)

 Juodaan Pepsi Maxia pöllö-mukista ja saatellaan loppuun neuletyö, joka on pari viikkoa odotellut viimeistä hihan pyöriötä, ennen kuin se on valmis. 

Pelataan ehkä vähän prinsessa-pelejä ja Nalle Puh-pelejä, ja hiihdetään Hessun kanssa kilpaa

Ja löhötään lemppari-nojatuolissa kunnes illan BodyPump ja Pilates kutsuvat.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Sh'Bam! Ja tunnustuksia.

Jipii! Kuntomaailmaan on saatu myös Les Millsin Sh'bam. Kurjan olon keskellä tuntui sopivalta aloittaa perjantain viikonloppu kokeilemalla tätä tanssillista tuntia. Omat odotukseni olivat varsin suuret tätä tuntia kohtaan. Enkä pettynyt. :)


En ole ihan varma monesko Sh'bam siellä vedettiin, mutta väittäisin että se ei ollut tuo 9. Ehkä se oli miksaus? Oli tarkoitus kysyä tätä ohjaajalta, mutta unohdin siinä tunnin lopussa. LesMillsin ohjelmanvaihtoviikot ovat nurkan takana muutenkin, kohta vaihtuu taas ohjelma vähän jokaisella vakitunnillani.

Monesti olen tainnutkin sanoa, että tanssilliset tunnit ovat omiaan minulle, nautin ihan hirveästi naisellisesta heilumisesta ja musiikkiin eläytymisestä. Monet jättävät tanssilliset tunnit väliin siksi koska ajattelevat näyttävänsä jotenkin hölmöiltä, mutta oikeasti ei pitäisi ollenkaan miettiä miltä itse näyttää vaan nauttia siitä miltä tuntuu. Tuollakin tunnilla osa oli selkeästi tanssinut ennenkin ja osa oli jäykempää, mutta yhtäkaikki kaikki tekivät oman tasonsa mukaan. Kaikilla tuntui olevan kivaa ja hiki virtasi. Tunnin kesto oli vain 45 minuuttia, joten alusta asti pystyy vetämään melkolailla täysillä, kun ei tarvitse säästellä voimia pidempään treeniin. Tunnilla oli vaikutteita salsasta, discosta, jazzista ja streetistä. Jossain kohtaa tuntui että tällaista koreografiaa voisi katsella jossain Broadway-musikaalissa. Pääsääntöisesti koreografiat olivat tosi helppoja, toki olen ollut vastaavilla tunneilla aika paljon aikaisemminkin, monet askelkuviot olivat jo valmiiksi tuttuja. Jossain kohtaa meinasin olla jalkojeni kanssa solmussa, mutta äkkiä sitä pääsi taas kärryille.

Fiilis oli hyvä tunnin jälkeen. Mietinkin siinä, että juuri tällaista liikunnan pitääkin olla. Sellaista, että siitä nauttii, että tuntuu hyvältä tehdä sitä ja olo on hyvä jälkeenkinpäin. Toki kaikkiin treeneihin pätee se, että jos näytät söpöltä tunnin jälkeen, et treenannut tarpeeksi kovaa. En näyttänyt erityisen söpöltä läpimärkine paitoineni ja hiestä kihartuneine sekaisine hiuksineni. ;)

Sykemittarin lukemat sanoivat seuraavaa: 
472 kcal
HR max 164, avg 134

***
Devis oli jättänyt omassa blogissaan minulle tämän tunnustuksen. 

"Hyvän olon metsästäjä Marnie tuli tutuksi Niobiumin kautta. Marnien terve tapa suhtautua liikuntaan, laihduttamiseen ja kokonaisvaltaiseen, kestävään elämäntapamuutokseen on asia, jota ihannoin. "

Ihana perustelu, kiitos! 

Tunnustuksien idea on myös laittaa ne eteenpäin:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. 
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Tunnustukset menevät:

1. Niobiumia - Hyvän ystäväni blogi, jonka määrätietoista työtä tavoitteiden eteen ihailen. Blogi on monipuolinen ja nioben tekstejä on helppo ja mukava lukea.

2. No More Big Boy - työkaverin blogi. Blogissa seurataan ison miehen pienenemistä, olen ollut todella otettu Henkan asenteesta ja siitä miten sitkeää työtä hän on tehnyt painonpudotuksen eteen.

3. 365 days with Jenni - uusi blogituttavuus, johon tutustuin superdieetin kautta. Jennin blogi on paitsi mielenkiintoinen, myös visuaalisesti kaunis.

4. Tavoitteena fit, hyvästi fat - myöskin uusi blogituttavuus superdieetin kautta. Merryn tavoitteet siintävät kisalavoissa. Kieltämättä se aihe kiehtoo itseänikin, niinpä ammennan paljon inspiraatiota Merryn kirjoituksista ja blogin kuvista.

5. Hearts & Minds - erittäin mielenkiintoinen blogi, joka on sekoitus opintoja, lifestyleä ja kuntoiluharrastusta. Vanhana SPR-aktiivina on annettava tämä tunnustus erityisesti Nälkäpäivä -postauksen vuoksi. :) 

Omaan blogiinikin on näköjään tullut lisää lukijoita, tervetuloa! :) Omat postaukseni ovat viime aikoina olleet melko superdieetti-painotteisia, mielelläni kirjoittaisin jostain muustakin... Pistän pienen gallupin tuonne reunaan, mistä aiheista haluaisitte lukea?

torstai 6. syyskuuta 2012

Matalalentoa


Turnausväsymystä ilmoilla. Koko viikko on mennyt enemmän tai vähemmän huonotuulisena, ja sekös ärsyttää eniten minua itseäni. En oikein saa edes kiinni mistä nyt tällä hetkellä eniten kiikastaa, ehkä se on kaiken yhteissumma mikä nyt on meneillään.

Ruokailu sujuu omalla painollaan, pakkaan aamuisin arsenaalin tarvittavia eväitä isoon kassiin ja syön ne aikataulussa vuorollaan, sen kummempia miettimättä. Ruoka on polttoainetta, eikä juuri muuta. Mielitekoja ei edelleenkään ole, enkä lipsu Bullin antamista ohjeista. (No okei. Söin tänään porkkanaa ruoan joukossa. Soosoo.) Vaaka näyttää että neljä kiloa kavereineen on lähtenyt (juu, käyn joka päivä vaa-alla, hyi minua), peili kertoo että jotain on tapahtunut ja sormukset meinaavat sujahdella sormista pois kun turvotusta ei juuri ole. Hehkutus-hypetyksen mukaan minulla pitäisi olla nyt ihan hirveän hyvä ja energinen fiilis, ja tän kaiken pitäisi olla mahtavaa ja upeeta ja parasta ikinä.

No ei ole.

Olen väsynyt, nuupahtanut ja energiaton. Mikään ei oikein huvita. Aerobiset ovat jääneet tältä viikolta kokonaan pois kun aamulla voimia on riittänyt lähinnä vaatteiden riipimiseen päälle ja töihin lähtöön. Lihaskuntotreeneissä on energia loppunut kesken, vaikka syönnit ja lisäravinteet on tehty ohjeen mukaan. Kyllä, se vesi ja suolakin. Alkuviikosta tajusin että hommahan on lipsahtanut ketoosin puolelle, joka ei ennenkään ole minulle ollut erityisen sopiva tila.

Ja kiitos, en erityisemmin kaipaa nyt "tsemppiä"-huuteluita tai asenne-keskusteluja. Luovuttamassa en ole. Lähinnä olisi kiva saada tietää kauanko tätä olotilaa pitää sietää?

maanantai 3. syyskuuta 2012

Superdieetin viikko 2

2 x kävelylenkki
3 x pyöräily, yhteensä 21 km
1 x EFBW kotitreeni
1 x EFBW 2
1 x BodyPump
1 x Pilates
Tunti geokätköilyä (aka pusikkorymyntää ja kävelyä ympäriinsä, autossa istumista ei laskettu)
yht. 7,5 h

Senttejä vyötäröltä -2 cm, lanteilta -3 cm, rinnasta -2 cm.

+- 0 kg edelliseen viikkoon nähden, yhteensä - 3,1 kg

Huoh. 365dayswithjenni-blogin Jenni oli löytänyt paljonpuhuvan kuvan, nappaan sen röyhkeästi itselleni:

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Sykemittarin lukemia

Tällä viikolla otin jokaiseen treeniin mukaan sykemittarin, lähinnä kiinnosti tietää miten paljon oikeasti kulutusta tulee näissä Extra Fat Burning Workouteissa, mitä ohjelman mukaan tehdään. Lähin vertailu tulee nyt oikeastaan keskiviikkona tehdylle treeni 2:lle jonka tein kuntosalilla ja äsken käydylle BodyPumpille.

EFBW 2:
1h 6min (sis. 15 min pyöräilyä alussa ja 10 min venyttelyt lopussa)
494 kcal, 50% fat
HR max 157, avg 121

BodyPump
1h
496 kcal, 50% fat
HR max 164, avg 129

EFBW kotitreeni:
30 min
193 kcal, 55% fat
HR max 143, avg 113

Melko tasaista kahden ensimmäisen välillä, etten sanois. Salilla tehtävä EFBW-treeni on todella tehokas, kun sen tekee oikeasti kunnolla, kunnon painoilla eikä löysäile sarjojen välissä. Ensi viikosta alkaen kierroksia tulee näköjään neljä, aiemman kolmen sijasta. Onneksi niobe lupasi lähteä taas tsemppariksi salille, taidan tarvita sitä... Kotitreenit menevät hyvinä ja tehokkaina välipaloina. Treeni on nopea, mutta hien siinäkin hyvin saa päälle. Tällä viikolla tein kotitreenin vielä niin, että kävin ensin pyöräilemässä 30 min ja tein heti perään lihaskunnon. Toimi. :)

BodyPump taas on ollut rakkauteni jo monta vuotta. Se oli SE ryhmäliikuntatunti joka aikanaan minut enemmän koukutti salilla käymään, ensimmäisen tunnin olen käynyt muistaakseni 2005. Ihan ensimmäisillä kerroilla mentiin pelkillä ykkösillä tangon päissä, niin huonossa kunnossa silloin olin. Nykyisessä ohjelmassa pienimmät painot taitavat olla hauiksissa, 4,5 kg/pääty. No okei, olkapäät teen ihan nynnykäsipainoilla, mutta se nyt johtuu tuosta olkapääongelmasta, joka kyllä viime aikoina ei ole enää itsestään muistuttanut ollenkaan. En vaan hirveästi viitsi sitä revitellä, ettei hermostu uudelleen. 
Siinä missä viime viikolla energiataso lopahti selkäbiisin jälkeen pumpissa, tällä kertaa jaksoin normaaliin tapaan loppuun asti, niillä painoilla millä ennenkin. Tänään kiinnitin vielä ekstra-huomiota syvien vatsalihasten aktivointiin selkäbiisissä, koska alaselkä on kiukutellut viime aikoina. Ja sehän auttoi, ei minkäänlaista kiputuntemusta! Vaan miten muistaisi jaksaa pitää sen hyvän työasennon myös töissä...? *viheltelyä* Mutta mitä tästä taas opimme? Tekniikka, se tekniikka... sen pitää olla kunnossa jotta saadaan tuloksia.




Päivän kevennys. Tykkään hirveästi hoovereista, enemmän kuin perus-vatsalihaksista. Ne ovat tehokkaita ja niissä on sopivasti haastetta, kehittymisenkin niissä huomaa selkeämmin kuin vaikka nyt perusnostoissa. Pumpissa niitä on perinteisesti ollut aika paljon, nykyisessä ohjelmassa en jaksa olla koko aikaa ylhäällä vaan teen suurimman osan polvet maassa. Loppuasennon yritän ehtiä ottaa kunnolla.

Tänään sitten ihan vatsalihasbiisin lopussa yritin kauhean topakasti ottaa kunnon asennon ja pitää loppuajan tiukassa hooverissa. Ihan en saanut edes varpaita kunnolla lattiaan kun kengät luuuuuuistivat hiestä liukkaalla lattialla niin että löysin itseni rähmältäni matolta. :D
Huomenna alkaa viikko kolme Superdieettiä, virallisia lukemia sitten aamulla. Nyt saunaan. :)

lauantai 1. syyskuuta 2012

Fitness-kisoissa

Fitness Expon karsintakilpailu järjestettiin tänään Jyväskylässä. Työkaveri mietti alkuviikosta puoliääneen, että häntä vähän kiinnostaisi mutta lähtisköhän kukaan. Ennen kuin tajusin, livautin että no kyllähän minä nyt lähden! Miesten classic bodybuilding ei meitä niin kiinnostanut, menimme paikalle vasta iltapäiväksi katsomaan naisten bikini fitness- ja bodyfitness-kisoja.



Herrantähden ne naiset olivat upeita! Mikä määrä itsekuria ja määrätietoisuutta uhkui lavalla, monessa eri kokoonpanossa. Ensimmäisten kävellessä lavalle minulta loksahti suu auki, ja en tainnut saada sitä takaisin kiinni ennen kuin lähdimme pois kisoista. Työkaveri totesi että hänelle tuli äkillinen tarve mennä salille, minä taas totesin että en taida enää koskaan tarvita suklaata. Ikinä. Kieltämättä jonkinlaista motivaatiota menossa olevaa dieettiä kohtaan tämä vain nostatti, kun näki millaisia tuloksia voi olla saavutettavissa omalla määrätietoisella työllä.

Vilahtelihan siellä tv:stä tuttujakin. Useampi sellainen joka oli mukana Jutta ja superdieetit -sarjassa, sekä tietysti itse Jutta vilaukselta. Bull istui myös ihan vähän matkan päässä minusta. Ja uskalsinko mennä moikkaamaan? No en tietenkään. :P

Käväisimme vielä kotimatkalla loggaamassa yhden kätkön lähistöltä. Tämä oli seuralaiselle ensimmäinen, pitkään oli puhuttu siitä että hänkin haluaisi tätä kokeilla, mutta ei vielä onnistunut yhtään löytämään.
Illalla käytiin miehen kanssa vielä kolmella kätköllä pitkin poikin Jyväskylää. Oltaisiin varmaan käyty useammallakin, mutta viimeisen pusikkorymynnän jälkeen kaksi pikkuruista punkkia käveli miehen kädellä... tuo raukka on punkkien suosiossa ja saanut siitä tuta jo pari kertaa tänä kesänä. Häneltä loppui aarteenetsinnän mielenkiinto siihen ja lähdettiin kotiin tarkistamaan lymyääkö niitä muuallakin. Yäh.