Sivut

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kuin tilauksesta: lisää HeiaHeiasta

Vähän hymyilytti eilisen postaukseni jälkeen, kun Helsingin Sanomissa oli tänään Pekka Pekkalan kolumni "Heia Heia! Nostin peffani sohvalta!" Se löytyy täältä.

Näkökulma oli suorastaan herkullinen! Se, että sinne voi merkitä mitä kummallismpia aktiviteetteja voi aivan todellakin auttaa itsensä huijaamisessa mitä parhaimmalla tavalla. "Jee jee, nousin portaat ja imuroin, nyt voi syödä suklaata kun on liikuttukin!" Tämä lieveilmiö oli nähtävissä myös työpaikkani liikuntakilpailussa, jossa kerättiin suorituksia HeiaHeiaan ja tietyn määrän liikkuneet ovat olleet mukana arvonnoissa. On tuntunut vähän pöljältä kun toisen suoritteet ovat koostuneet shoppailusta, moottoripyöräilystä ja silityksestä kun itse merkkaa sinne lähinnä ryhmäliikuntaa, salitreenejä ja lenkkejä. Vielä hölmömmältä on tuntunut jos henkilö sitten kehuu liikkuvansa joka päivä.

Toki oma osuutensa on suomalaisella syyllistämis-syyllistymis -kulttuurillakin. Nykyään on alettu ymmärtää ettei se "jos et liiku tarpeeksi olet huono ihminen" -viestintä toimi jos oikeasti halutaan saada ihmiset liikkeelle. Sen sijaan on pyritty antamaan ihmisille keinoja lisätä arkiliikuntaa ja irvokas lopputulos (joskin ehkä vain ääri-ilmiö?) on sitten nähtävissä tässä.

Toinen tämän kaltaisten palveluiden mukanaan tuoma mielenkiintoinen ilmiö on treenien jakaminen sosiaaliseen mediaan. Oliko treeniä oikeasti olemassa, jos sitä ei julkaise Facebookissa?

Omalta kohdaltani, omassa projektissani oloni parantamiseksi paras oivallus on ollut tämä, joka löytyi Facebookin "Fit is the new skinny" -ryhmästä kuin tilauksesta tänään:


Käytän itse HeiaHeiaa edelleenkin hyvällä omatunnolla, olen käyttänyt jo yli vuoden. HeiaHeialla ON ollut merkittävä osa siinä miten olen saanut liikunnasta pysyvän osan arkeani. Siellä on tietty viikkotavoite jota kohti pyrin joka viikko. Aluksi se oli vaikeampaa, nykyään mietin että voisin nostaa määrää että saisin lisää tuloksia aikaiseksi. Merkitsen sinne ne treenit jotka koen treenejä olevan, en siis imurointeja, portaiden nousuja, silityksiä tai shoppailua. Sen sijaan 8 km hyötyliikuntapyöräilyn kaupunkiin tai tunnin aktiivisen huhkimisen puutarhapalstalla, ne kyllä merkkaan. Ja tänään merkkasin 45 min salitreenin, enkä jaa sitä Facebookiin. :) Ne joita minun treenini kiinnostavat, voivat käydä lukemassa sen täältä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

HeiaHeia

Työpaikan kevätliikuntakampanja (joka oli siis suurimmaksi osaksi kesällä) vetelee viimeisiä päiviään. Tulin kurkanneeksi oman tilastoni HeiaHeiasta ja kyllähän se oikeastaan aika positiivisesti yllätti. Tarkastelussa on tähän mennessä kulunut vuosi, ja vaikka joskus on huonommin liikuttuja viikkoja, sairasteluja (joita en kyllä kaikkia ole merkinnyt), käyrä on kuitenkin koko ajan tasaisesti noussut ja pysynyt paremmalla tasolla.

Hyvä minä! *taputtaa itseään olalle*

(Klikkaamalla isommaksi)

P.S En muuten todella merkkaile sinne siivouksia sun muita, ne ovat huijausta. HeiaHeiaan on merkitty vain oikeasti tehdyt treenit. :)

Näköjään kannatti narista :)

Eilen avauduin niobelle siitä, mikä ihme näitä mun treenejä vaivaa kun ei tunnu irtoavan sitten millään. Olin juuri kävellyt seitsemän kilometriä kotiin kun kävin viemässä lapset viikonloppukylään ja se oli niin takkuinen kävely että oksat pois. Viimeisen kilometrin energiat olivat aivan nollassa ja ärsytti vain kun ei tuntunut hyvältä. Yleensä en usko valitukseen, mutta tällä kertaa avautuminen tuntui tepsivän.


Kotona söin kunnon lounaan, kävin suihkussa ja pienillä päikkäreillä, illaksi oli ajatus lähteä kaverin kanssa terassille, puhe oli että lähdetään pyörällä. Melkein jo nynnyilin (torstain takkuinen pyöräily kotiin kaiveli vielä) ja meinasin soittaa kaverille että tulenkin bussilla, mutta päädyin kuitenkin hyppäämään täydessä tällingissä pyörän selkään. Ja onneksi niin! En muista koska se 8 km ajomatka kaupungille olisi sujunut niin kevyesti! Tästä ihastuneena (ja ehkä vähän kauniista kesäillasta, siideristä ja Amarillon nacho-lautasesta reipastuneena) paluumatka myöhemmin illalla meni vielä kevyemmin. Harmittaa etten muistanut laittaa Endomondoa päälle, olisin halunnut tietää kuinka nopeasti päästelin nelostien viertä menemään. :) Ah, miten hyvä fiiwis!


Mitä tästä opimme? Jos haluat päästä pyörällä kovaa, pistä päälle hame ja jalkaan korkkarit. Eiku?  


Kuva täältä


Ps. Yhteensä 10 km kävelyä ja 16 km pyöräilyä eilen. Ei pöllömpi treenipäivä kuitenkaan...

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Työmatkapyöräily - uhka vai mahdollisuus?

Ei, tämä ei ole minun pyöräni. :) Tämä on mökiltä löytynyt, n. 50 vuotta vanha isotätini Jopo, joka kuulemma joskus vielä kunnostetaan ajokuntoiseksi.

Muistaakseni täälläkin olen pariin otteeseen uhannut että tässä kesällä pyöräilisin työmatkojani. Matkaa tulee pikkuisen rapiat 15 km, eli kun sen vetäisi mennen tullen niin ei paljon muuta tarvitsisi tehdä. Mutta ne aamulähdöt, oi ja voi. Pariin kertaan tällä viikollakin päätin jo että huomenna! Huomenna mä niin pyöräilen töihin. Ihan varmaan niin.

Noh, eilen aamulla sitten kävi niin, että muu perhe tarvitsi autoa päivällä. Ei kun pyörä auton perälle aamulla, mukavammat kamppeet, kengät ja kypärä mukaan reppuun ja tiukka päätös polkea kotiin. Fiilis oli oikein hyvä vielä siinä vaiheessa kun työpaikan pihasta polkaisin matkaan, mutta heti ensimmäisen ylämäen jälkeen alkoi takuta.



Ihan järjettömän tahmainen 15 km! Suurimmaksi ongelmaksi muodostui särkevä alaselkä, joka ei meinannut kestää satulassa istumista, sekä puutuvat ranteet. En oikeastaan käsitä mitä tapahtui, tämä ei todella ollut ensimmäinen kerta pyörän päällä tänä kesänä, viereisen järven ympäriajo on suurinpiirtein sama kilometreiltään eikä siellä ole tullut vastaavia ongelmia. (No ehkä joskus jotain puutumista käsissä, jos rehellisiä ollaan.) Loppumatkasta voihkin jo välillä ääneen ja toivoin vain että koti olisi edes vähän lähempänä.

Onko ongelma pyörässä (n. 12 v vanha uskollinen maastopyöräni), ajoasennossa (yritän pitää samanlaisena kuin spinningissä) vai ajajassa ylipäänsä? Hulluinta oli se, että kotona vähän aikaa istuttuani ja palautusjuomaa siemailtuani, alkoi tuntua siltä että hyväähän se teki, uudestaan! Tänään on alaselkää särkenyt siihen malliin että tietää sen ärsyyntyneen eilisestä. :(

Ärsytystäni lisäsi se, että kun yritin keskustella asiasta tuttujen kanssa, törmäsin taas kerran siihen samaan vanhaan, johon olen törmännyt ennenkin. Ensimmäinen oletus on, että kun kerta olet ylipainoinen, tuskinpa sitä liikuntaa niin paljon harrastat ja kuntosi on ihan varmasti huono. Nyt polkemaan vaan, kyllä se kunto siitä kohenee ja olo paranee! Siinä ei auta vaikka miten yrität selittää että ei mun kunto mitenkään älyttömän huono ole, melkeinpä päin vastain... Pakko myöntää että otti niin paljon päähän että pari kyyneltäkin piti vuodattaa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Gymstick!

Töissä on keväästä asti ollut liikuntakisa, jossa kerätään liikuntasuorituksia HeiaHeiaan. Pitkin matkaa on ollut mahdollista voittaa erilaisia palkintoja, suurimpina niistä Wii-konsoleita ja iPadeja kun tietty tuntimäärä on saatu täyteen. Pienempiä palkintoja on voinut saada esimerkiksi toisten kannustamisesta, kuten itselleni kävi. Tänään töihin lomalta palatessani, työhuoneessa oli odottelemassa Gymstick -paketti. :)


Gymstick on suomalainen tuote, monesti olen sellaista hypistellyt mutta koska mieluummin käyn salilla ja ryhmäliikuntatunneilla kuin jumppaan kotona, se on saanut jäädä hyllyyn.

Gymstickistä kerrotaan valmistajan sivuilla näin:
Gymstick on kaikille sopiva yksinkertaisen tehokas kuntoiluväline, jolla voit tehdä satoja tehokkaita lihaskunto –ja venyttelyliikkeitä. Gymstickin etuna on mm. se, että voit säätää vastusta helposti myös liikkeen aikana. Voit tehdä myös tehokkaita tasapaino- ja urheilulajikohtaisia harjoitusliikkeitä. Gymstick sopii erinomaisesti myös kuntoutukseen. Gymstick on voittanut useita palkintoja ympäri maailmaa parhaana kotikuntoiluvälineenä!

Sininen Gymstick on keskinkertainen vastukseltaan.

Paketista löytyi myös DVD jossa on kolme eri ohjelmaa ja ohjekirja.

Olihan se käytävä kokeilemassa! Yksi Gymstickin eduista on, että se on kohtuullisen näppärä kuljettaa mukana ja treenata oikeastaan missä vain. Sisällä lapset pörräsivät sen verran innokkaana vieressä, että vein kokeiluni pihalle. Medium-keppi tuntui olevan ihan ok, vähän mietin että olisiko musta, se seuraava vaihtoehto kuitenkin minulle ollut parempi, kun on tuota pumpissa ja salilla tullut käytyä... mutta ehkä tuota täytyy kokeilla ihan tosissaan vielä. Vastuksen lisääminen onnistuu tuossa simppelisti rullaamalla kuminauhoja vähän enemmän kepin ympärille, vaikka kesken suorituksen.

 Gymstick paikoillaan, mutta onks tukka hyvin?

Ja pyyyyyyystysoutua! Kyynärpäät johtaa liikettä!

Lihaskuntoa ja tasapainoa. Vinkeä liike.

Voisin kuvitella, että tällä saa hyvän treenin aikaiseksi niinä aikoina kun ei syystä tai toisesta pääse salille treenaamaan. Usutan kokeilemaan! Onko joku käynyt ohjatulla gymstick-tunnilla?

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Sairastupaa ja geokätköjä

Tämän viikonlopun - sen kesäloman viimeisen - piti olla lapsivapaa, niin että lapset ovat mummolassa ja mies muualla ja minä ylhäässä yksinäisyydessäni kotona, vapaana tekemään ihan mitä huvittaa. Piti. Kunnes tytär kehitti eilen illalla itselleen kuumeen. Ja mies hoippui kotiin illalla niinikään kuumeisena.

Eihän siinä auttanut yksityiset itkupotkuraivarit tai kyyneleet tai ylipäänsä mikään. Lapset jäivät kotiin ja mies sänkyyn, minä murjotin ja neuloin, kun en kerta muutakaan voinut. Äitini kävi sen verran istumassa meillä, että pääsin käymään kaupassa ja videovuokraamossa. Herkkuruoan, lastenohjelmien ja karkkipäivän namujen jälkeen alkoi olo tuntua itsestäkin vähän paremmalta, mies oli sen verran tokeentunut melkein 20 h uniensa jälkeen että jaksoi jäädä hetkeksi istumaan lasten kanssa ja minä häivyin omien sanojeni mukaan "ulos".

Tämän tien varrella on geokätkö.

Otin pyöräni, iPhonen ja lähdin etsimään läheisiä geokätköjä. Ihan rauhassa polkien, leudosta kesä-illan ilmasta nauttien. Loppukin siitä inhottavasta möykystä joka oli sisälle paisunut sen jälkeen kun tajusin että lapsivapaa on peruttu, suli pois. Ensimmäinen geokätkö oli tosi helppo, sen verran olen miehen kanssa kätköjen etsimistä vierestä seurannut, että minullekin on jonkinlainen geokätkösilmä kehittynyt. Toista jouduin ryteiköstä vähän penkomaan (No okei okei, soitin kotiin miehelle ja kysyin missä se oikein on. Ei se suostunut kunnolla spoilaamaan, hmpf.), mutta löytyi sekin sitten, ilman että putosin järveen. Viimeisen löysin puolivahingossa.


Ensimmäisen geokätkön löydettyäni n. viikko sitten mietin että tämä ei niin ole minulle tämä laji. Olen niin mutkat suoriksi -tyyppinen ja melko malttamatonkin. Kätköily vaatii kuitenkin jonkin verran malttia ja keskittymistä pieniin yksityiskohtiin, joista kumpikaan ei ole vahvuuteni. Nyt olen ajatellut että ehkä jatkan tätä ihan sinnilläkin, koska haluan kuitenkin oppia keskittymään paremmin ja olemaan vähemmän malttamaton, geokätköily opettaa kumpaakin mukavasti.

Kilometrejä pyörällä tuli n. viisi ja aikaa kulutin tunnin. Kotiin päästyä olo oli rentoutunut ja rauhoittunut. :)

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Viimeinen lomapäivä

Viimeinen varsinainen lomapäivä piti sisällään ajelun ystävien luo maaseudulle, hyvää ruokaa, muurinpohjalettuja, hiekkalaatikkoleikkejä, uintia lastenrannassa ja junarataleikkejä. Ja trampoliinilla hyppimistä. :)


torstai 19. heinäkuuta 2012

Ärh, rikki on

Jospa taas vähän valittaisin olkapäästäni? Sehän on ollut jossain määrin rikki jonkin aikaa, aluksi siinä oli lähinnä Tunne, joka ei ollut ihan oikea. Kävin lääkärissä, sain kipulääkkeitä ja fysioterapiaa, jotka auttoivatkin. Jumppailin sitä kotona kuminauhalla kiltisti, niin kuin oli käsketty. Liikunnan harrastamista ei varsinaisesti kielletty, joskin oli järkevää välttää sellaisia liikkeitä jotka saattaisivat tietentahtoen sitä ärsyttää. Jossain vaiheessa riemuitsin jo, että täähän tuntuu ihan normaalilta, jipii! Ja sitten se tapahtui taas Jotain, jonka jälkeen sitä on särkenyt ihan oikeasti. Enää siinä ei ole vaan epämääräistä tunnetta vaan se särkee ihan oikeasti. Hereillä ollessa se ei niin haittaa, jos jokin tekeminen häiritsee, oikaisen ryhtiä ja laitan olkapään oikeaan asentoon, se auttaa. Mutta nukkuessa. Kipu on ehdottomasti pahin kyljellään ollessa, joka sattumoisin sitten on se asento jossa nukun. Kun takana oli useampi huonosti nukuttu yö, oli pakko nöyrtyä uudelleen lääkäriin.

Nyt kun kipu oli selkeämpää, se paikallistettiin selkeämmin AC-niveleen (kuvassa acromioclavicular joint). Eli se pikkuinen nivel solisluun ja lapaluun välissä.

Kuva täältä

Ja sitten se minkä jo tiesinkin, kun on yliliikkuvat nivelet ja jos tekee pikkuisen väärässä asennossa asioita, tuo ärtyy helposti. Hoitona lähinnä oikeat työskentelyasennot, kipulääkkeet ja fysioterapia. Molempia siis lisää. Ja sitä kuminauhajumppaa.

Sen verran pitää itseään kehua, että kuitenkin aika hyvin ilmeisesti osaan nykyään pitää olkapääni kurissa treenatessa. niobe houkutteli eilen käymään pumpissa ja se meni täysin ilman kipua jälleen, vaikka pitkin päivää oli tuntunut ikäviä vihlaisuja. Toki laitoin oleellisiin biiseihin vähän kevyemmin painoa ja korvasin olka-biisissä osan liikkeistä toisenlaisilla, mutta jos pienikään tuntemus tuntui, sain sen asennon korjauksella poistettua heti. Eikä kipu ole tänään ollut oleellisesti pahempi kuin eilen ennen pumpia.

Koska niobe houkutteli minut pumpiin, minä houkuttelin hänet sen jälkeen salaatille. Tarkoitus oli käydä Submarinessa, mutta päädyimme Foodiin. Heidän kana-caesar -salaattinsa oli iso ja herkullinen!

(Tässä kohdassa pitäisi olla siitä kuva. Meinasin jo alkaa syödä sitä kun niobe kiljaisi "Mitä! Etkö sä ota siitä kuvaa, sehän pitää blogata!" Tätä seurasi spontaani repeäminen ja iPhonen esiinkaivelu. Näköjään sitten kuitenkin olen onnistunut poistamaan oman kuvani ja sieltä löytyi kuva vain nioben halloumi-salaatista. Noh, saatte käyttää mielikuvitustanne, se oli iso ja herkullinen silti. ;) )


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Viikon liikunnat

Hyvää sunnuntaita! Keli on kummallinen, välillä paistaa aurinko, välillä sataa, ei oikein tiedä voisiko sitä lähteä pihalle vai ei. Niinpä lapset katsovat eilen vuokrattua elokuvaa ja minä surffaan tylsänä netissä ja toivon että mies tulee ajoissa reissuiltansa, että pääsisin illalla BodyPumpiin ja pilatekseen. Katselin tämän viikon liikuntoja HeiaHeiasta ja sieltä katsottuna ehditty on.

Viime sunnuntaina kävin niinkään pumpissa ja pilateksessa. Se nyt ei varsinaisesti ole tämän viikon liikuntaa, mutta nostin painoja joten voisin merkitä ylös  nykyiset painot. Pää tuntuu olevan nykyään niin hatara etten tahdo aina muistaa millaisilla painoilla teen ja vähän liian monta kertaa totean pumpissa biisin jälkeen että olishan tuota enemmänkin mennyt.

Lämmittely 5 kg/pääty
Kyykyt 9,5 kg/pääty (voi lisätä!)
Rinta 5 kg/pääty (voi lisätä!)
Selkä 7,5 kg/pääty
Ojentajat 5 kg levypaino ja 4 kg käsipaino
Hauikset 3,5 kg 
Askelkyykky 7,5 kg/pääty
Olat 2 kg käsipainot (edelleen varon olkapäätä)

Olkapää tuntui oikein hyvältä ja uskaltauduin tekemään ojentajien dipit kunnolla, eikä penkillä istuen. Tuttu ohjaaja mulkaisi edestä sitä, mutta se itseasiassa tuntui ihan hyvältä! Olkapää ei sanonut siitä yhtään mitään, lähinnä tuntui siltä että ojentajat saivat kunnon treenin. Mutta - tämän sanottuani on sanottava että olkapää on tuon jälkeen kipuillut enemmän tai vähemmän koko viikon... minusta se kyllä alkoi pilateksessa (siellä on yksi liike jonka kanssa on oltava oikeasti tarkkana) eikä niinkään pumpissa, mutta mistä sitä nyt tietää mistä se oikeasti hermostui, vai hermostuiko kokonaisuudesta.

Maanantaina oli parikin eri mahdollisuutta käydä Zumbassa, ensimmäisen missasin mutta toiseen pääsin. Välillä on ihan kiva käydä uusien ohjaajien tunneilla, jokainen kun pitää vähän omanlaisensa. Tämä Zumba-tunti oli minusta aika helppo, vaikka sykkeen saikin mukavasti koholle. Hauska yksityiskohta tunnilta oli, kun yhteen biisiin oli otettu combat-vaikutteita. :)

Keskiviikkona oli vuorossa BodyCombat, johon tällä kertaa yritin tankata oikein ja menin sinne mielestäni hyvässä vireessä, enkä aloittanut liian rankasti. Silti tuntui että puhti loppuu, eikä tuntia pystynyt tekemään niin hyvin kuin olisi halunnut. Tunnin jälkeen katselin sykkeitä, Polar väitti maksimisykkeeksi 205 O_O. Kaverit olivat tunnin jälkeen mittaria ihmetellessä kyllä sitä mieltä että varmaankin joku fiba mittarissa, mutta... noh en tiedä. Keskisyke oli 140 eli matalampi kuin aiemmin on ollut, kalorikulutukseksi oli laskettu 605.

Olen alkanut tykätä Combatista todella, on ihanaa kun saa räiskiä ja potkia ja riehua, mutta silti vähän alkaa tuntua siltä että tällä hetkellä tunti on liian rankka. Pitää miettiä kannattaisiko siitä kuitenkin pitää taukoa.

Torstaina sain tarpeekseni sateesta ja seinille hyppivistä tenavista, lähdimme läheiseen kylpylään pulikoimaan. Siellä vierähtikin mukavasti muutama tunti. Huomaan että osaan edelleenkin seistä käsilläni vedessä ja heittää kuperkeikkoja. :D Illalla pelasimme lasten kanssa Xbox Kinectillä Disney Adventures peliä vaikka kuinka pitkään. Pelissä sai lentää Peter Panin kanssa, lasketella Hessun kanssa ja olla lumisotaa lumihirviöiden kanssa. Ja varmaan paljon muutakin, mitä emme ole vielä siitä löytäneet. Kun tarpeeksi kauan oli viskonut lumipalloja hirviöitä kohti, alkoi oikeasti olla jo hiki!

Mies lähti viikonlopuksi Sotahuutoon ja kaikki luotto-lapsenvahditkin tuntuivat olevan kaupungista pois, mutta mieli teki silti salille. Kysyin lapsilta (5 v ja 3 v), mahtaisivatko malttaa olla kuntosalin leikkihuoneessa sen aikaa kun äiti treenaa. JOOOO!, kuulemma. Yrittänyttä ei laiteta. Treenikamat kassiin ja menoksi. Lapset valloittivat leikkihuoneen, lähdin itse lämmittelemään ja mietin mistä lähtisin liikeelle, kun ensimmäisen kerran toinen lapsista roikkui ovella. Ja siitä se ralli sitten alkoikin, sain tehtyä häthätää selän, jalkaprässin ja lyhyen treenin rinnalle kun rallaus ja "ÄITIIIII ÄITIIIIII"-huutelu kävi niin voimakkaaksi että päätin armahtaa kaikki ja viedä herranterttuni pois salilta. Jos jotain hyvää haetaan, sykettä se ainakin kasvatti kun vähän joka välissä kävin juoksemassa leikkihuoneen ovella...

Tänään lähdimme lasten kanssa pyöräilemään. Tai siis isompi meni omalla pyörällään ja pienempi tuli minun kyytiini pyörän peräkärryyn. Kävimme kurkkimassa puutarhapalstan (joka olisi todellakin rikkaruohonjen kitkemisen tarpeessa) ja kiipeilemässä uimarannan kiipeilytelineessä. Paluumatkalla korkkasin geokätkö-neitsyyden. :) Mies on niiden perässä juossut jo pari vuotta ja olen hengaillut mukana, mutta en varsinaisesti itse etsinyt kätköjä. Hyvän säväyksen teki se, kun vihdoin ongin purkin puun uumenista, tyttäreni kiljui "LÖYSITKÖ SINÄ SEN GEOKÄTKÖN?!" ja ihmisiä kulki ohi. Se siitä harrastuksen huomaamattomuudesta... 

Pump alkaisi kahden tunnin päästä ja miehestä ei kuulu mitään, luultavasti en siis tänään pääse liikkumaan. Huoh. Onneksi huomenna on taas mahdollisuus.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Pullukan kehonkuva

Tällä viikolla olen katsellut itseäni peilistä eri tilanteissa, välillä tuntien syvää itseinhoa - miten minä voin näyttää tuolta? Toisessa tilanteessa taas katsoin että hei, tuohan ei näytä ollenkaan pahalta! Ja näillä tilanteilla on ollut eroa päivä. Mitä hittoa?

Kuva täältä


Noh, enhän minä mikään naistenlehtien kansikuvatyttö ole, en ole koskaan ollut. Vaatteet on aina etsitty isojen tyttöjen osastolta, joskus on ollut sekin tilanne että se mikä mahtuu päälle, ostetaan. Viis siitä miltä se näyttää. Kovin mielelläni en ole kuviin suostunut, en halua nähdä miltä näytän, koska mielestäni en ole ollenkaan sen näköinen mikä kuvassa näkyy.

Sen jälkeen kun löysin liikunnan joskus vuosia sitten, olen onnistunut saamaan kroppaani lihasten myötä uudenlaista muotoa joka tekee peiliin katsomisen mukavammaksi, eikä vähiten siitä syystä että tietää saaneensa muutokset aikaan ihan itse. Kun on huomannut että kova työ kannattaa ja tuo tuloksia, on ollut helpompi oppia pitämään omasta kropastaan. Omalla kohdallani myös raskaudet ja imetykset opettivat minua pitämään enemmän kropastani, se ei ehkä ole järin kaunis, mutta toimii niin kuin pitää.

Silti sitä joskus löytää itsensä tuijottelemassa peiliin ja miettimästä, miten olisi kiva kun taikaiskusta ylimääräistä lähtisi tuolta ja tuolta ja alta kuoriutuisi upean näköinen fitness-mimmi. Vaan kun se ei ole onnistunut, oikeastaan millään järki- tai taikakeinollakaan. Pelkkä liikunnan lisäys ei riitä, syömisen kanssa taistelen edelleen. Mutta vaikka kuinka söisin fiksusti, sekään ei tunnu riittävän. Itseasiassa viimeisen puolen vuoden aikana, vaikka kuinka olen tsempannut syömisenkin kanssa, kiloja on tullut vain lisää, liikaa. Eräs vanha haamuraja on rikkoutunut ja tahto olisi kova päästä taas sen alle. Lisäksi olen aika kyllästynyt siihen että välillä mennessäni uuden ohjaajan ryhmäliikuntatunnille, ohjaaja kysyy "onko ensikertalaisia?" ja yleensä tuijottaa minua näin kysyessään. Luultavasti tekevät niin tiedostamattaan, mutta onhan se nyt odotettavampaa että se pullero ei ole liikoja ryhmäliikuntaa harrastanut. Vaikka oikeasti olen. Ja kuntokin on ihan kohtuullisen hyvä, pulleroksi. :)

Kuva täältä


Työpaikalla tämä aihe on vakioaihe lounaskeskusteluissa. Olemme yhdessä todenneet, että olipa vartalo millainen tahansa, aina siitä löytyy jotain sellaista jonka haluaisi muuttaa. Mielellään heti. Totesin jossain näistä keskusteluista että yleinen ajattelumalli tuntuu olevan että jos olet hoikka, olet saanut sen lahjana eikä sinun ole tarvinnut tehdä sen eteen mitään. Jos taas olet ylipainoinen, se on sinun omaa syytäsi. Näinhän se ei ole. Onneksi nykyään aletaan ymmärtää myös sitä, ettei ylipainoisuus aina automaattisesti tarkoita sitä että syö huonosti ja elää sohvaperunana, sille voi olla monta syytä.

Nyt vaikuttaisi sille, että omalle painonnousulleni, uupumukselle ja sille miksi treeni ei tahdo aina kulkea + usealle muulle oireelle on löytymässä syy. Hoidettavissa oleva syy. Palaan siihen myöhemmin kun asiat selviävät lisää, mutta voinette uskoa että on helpottavaa tietää että syy siihen etten tahdo saada elämääni järjestykseen onkin jossain muussa kuin siinä että on vaan lihava, tyhmä ja laiska. Olen jo pitkään kulkenut lääkärissä puhumassa oireistani ja viimeisin (erikoislääkäri) määritteli sen jotenkin niin että olen ylipainoinen ja minun pitäisi yrittää kovemmin, ja että joidenkin pitää vaan syödä vähemmän kuin toisten ja minä olen niitä joiden pitää syödä vähemmän. Noh, nämä kommentit saivat aikaan lähinnä sen, että jonkin aikaa sen jälkeen tunsin huonoa omaatuntoa joka ikisestä suupalasta minkä suuhuni laitoin. Älytöntä, koska ihmisen pitää syödä elääkseen. Suomalainen syyllistysmentaliteetti elää vahvassa, vaikka valonpilkahduksia onkin.

Vaikka syy olisikin tiedossa, tiedostan vahvasti myös sen että olen itse vastuussa olostani ja niinpä olen luvannut itselleni ottaa seuraavan askeleen kohti hyvää olo. Viime aikoina olen lukenut paljon Hanna Markukselan (terveisiä vaan vanhalle lukion luokkakaverille!), Varpu Tavin ja Patrik Borgin tekstejä ja pitänyt paljon heidän ajatuksistaan. Yksi sieltä poimimani oivallus oli, että ei kannata muuttaa kaikkea kerralla, vaan pala tai siis askel kerrallaan. Ensimmäinen askeleeni otin vuoden alussa kun päätin pyrkiä siihen että saisin ylläpidettyä liikuntaharrastusta niin että treeniä tulisi vähintään 4 tuntia viikossa. Aiemminkin liikuin kyllä mutta se oli hyvin epäsäännöllistä, puuskittaista eikä kovin tavoitteellista. Tämä on nyt hanskassa ja toteutuu pääsääntöisesti hyvin. Seuraava askel on se, että pyrin syömään puoli kiloa kasviksia, juureksia, hedelmiä tai marjoja päivässä.

Viimeinen kuva on yksi lemppareistani, eletty elämä saa näkyä vartalossa. Ja koska tässä minun kropassani ei elä kukaan muu kuin minä, voisin mieluusti opetella pitämään itsestäni oikeasti, ilman satunnaisia "yök" -peiliinkatsomisia. Tämä kuva on omistettu myös ystävälleni niobelle, joka taannoin tuskaili vähän samanlaista asiaa. Mitäs me tiikeriemot, niinkerta!




perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kesäretki Tukholmaan

Viisi-vuotias tyttäreni on kinunnut koko alkukesän, että haluaisi laivalle. Laivaretkiä on tehty muutamia aiemmin ja ne ovat selkeästi olleet varsinaisia elämyksiä lapsille, onneksi siihen avautui taas mahdollisuus isommalla porukalla. Mukana oli meidän perheemme lisäksi mieheni vanhemmat ja siskonlapset, päivä Tukholmassa -retken kohteeksi oli valittu Gröna Lund. Matkaan lähdettiin tämän viikon maanantaina, Tukholmassa oltiin tiistai ja kotiin saavuttiin keskiviikkona. Sen jälkeen koko viikko on mennytkin elpyessä...


Tukholmassa sää suosi, sain kummalliset rusketusraidat (laukun hihna meni rinnan päältä...), lapsilla oli loputtoman hauskaa keskenään, nälkään syötiin suunnattomat jäätelöannokset ja kaikki retken osallistujat kiukuttelivat vuorotellen, kuka mistäkin syystä (noh, johtuisko siitä kuumuudesta, liian vähäisestä juomisesta ja kunnon ruoan puutteesta? ;).


Gröna Lund laivalta nähtynä


Mieheni harrastaa geokätköilyä, joten melkein joka reissulla on jossain kätköllä poikettava. Välillä se ärsyttää minua suunnattomasti, koska olen aika huono matkustaja. Haluaisin päästä pisteestä a pisteeseen b nopeasti ja ilman turhia keskeytyksiä. Tälläkin kertaa se yksi kätkö oli nyt pakko päästä loggaamaan. Koko päivän kävelyn jälkeen ne kiviportaat, jotka meidän piti kiivetä kätkölle päästäksemme menivät täysin treenistä. :P Mutta näköalat taisivat olla reissun komeimmat, kätkö oli Korkealla.



Tiistai-iltana näkymä hytin ikkunasta oli tällainen:

iPhonella otettu kuva ei tee oikeutta, tuossa maisemassa silmä lepäsi. Meren ja taivaan raja oli hämärtynyt ja horisontissa näkyi täysikuu. Lapset oli juuri saatu nukahtamaan, tähän näkyyn oli itsekin hyvä rauhoittua.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Hyötyliikuntaa

Kävimme tänään touhuamassa puutarhapalstalla. Alunperin ajattelin että tänään pitäisi käydä salilla, mitta kun tarpeeksi oli raahattu vettä kasveille, kuokittu rikkaruohoja ja yleisesti säädetty, alkoi tuntua ettei tässä mitään salitreeniä tarvita. Siinä rikkaruohoja kitkiessä alkoi asento muistuttaa jotain tuttua...

Puutarhurointi oli hyvä lopettaa uintireissuun läheisellä uimarannalla :)

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kesäaamu

Mikä voisi olla parempaa, kuin aloittaa kesäinen sunnuntai-aamu nukkumalla pidempään ja nautiskella sitten aamiaista auringonpaisteessa parvekkeella? :)