Sivut

tiistai 29. toukokuuta 2012

Sykevyöärsytys ja löytö!

Sykemittarini, Polarin F6 alkaa olla jo vuosia nähnyt, taisin ostaa sen joskus vuonna 2005 serkultani joka silloin oli kesätöissä paikallisessa Intersportissa. Se on toiminut näihin päiviin oikein hienosti, paristoja nyt on joskus vaihdeltu, mutta muuten ei ole sanottavaa vikaa ollut. Nyt sykevyö on alkanut temppuilla, kello ei enää löydä sykettä, vaikuttaisi siltä että vyö vetelee viimeisiään. Mutta ans olla, tuo T31 on niitä vöitä joihin ei vaihdeta pattereita vaan siinä joutuu vaihtamaan koko vyön.

Olen käynyt kysymässä näitä parista liikkeestä, mutta kumma kyllä urheiluliikkeet myyvät vain sykemittarisettejä, ei erikseen vöitä ollenkaan? Viime viikonloppuna sitten haahuilin läheisessä Prismassa, mietintänä mihin käyttäisin saamani S-ryhmän lahjakortin kun huomasin, että sielläpä myydän vöitä erikseen. Ongelmaksi muodostui se, että en mistään löytänyt varmuutta siitä, toimisivatko siellä myynnissä olevat kaksi erilaista vyötä oman mittari-vanhukseni kanssa. Kääntelin pakkauksia aikani, yritin tulkita Polarin tuote-esitettä, viimeisenä oljenkortena otin iPhonen ja yritin selata netistä olisivatko ne yhteensopivia. Vyöt oli pakko jättää kauppaan, kun mistään varmuutta ei oikein tullut. Kotona jatkoin etsintää ja sain miehenikin innostumaan tutkimisesta. Muutama muukin oli kysynyt keskustelupalstoilla ihan samaa asiaa, mutta kukaan ei ollut heille siihen vastannut. Tulimme loppuviimein siihen tulokseen että ei, tuohon sykemittariin käyvät vain T31-vyöt ja joku tietty Wearlink -vyö, joka kumpikaan Primassa myynnissä (Wearlink with Bluetooth ja Wearlink W.I.N.D) olevista ei ollut.

Olen siis edelleen ilman sykevyötä ja ilman sykemittaria. Välillä jo mietin, pitäisikö uusia koko vehje, mutta toisaalta joku pieni ääni huutelee tilin pohjalta että rahoille olisi muutakin käyttöä, kun itse sykemittari on edelleen erinomaisen toimiva. Ehkä tilaan sykevyön sitten jostain päin internettiä, kun ei sitä tunnu kaupoista saavan. Ärsytys.

Mutta ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin. Haahuiluni jatkui urheiluvaateosastolle, josta löytyi -50% rekki. Ja siellä, kuin tarjottimella olivat aivan minun kokoiseni, ihanat Raiskin violetit jumppahousut! Suhtauduin näihin kuin lottovoittoon, sillä minun kokoiseni on äärimmäisen vaikea löytää hyviä jumppavaatteita. Tai jos löytyy, ne ovat säkkejä tai rumia. Tai makkarankuoria. Vaan nämä, nämä ovat ihanat! <3

(Pahoittelen karmeaa peilinkautta otettua kuvaa. Minulla ei sattunut olemaan kotona kuvausapulaista että olisin saanut siedettävän kuvan ja innoissani se oli pakko ottaa HETI.)

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Sunnuntai-illan parhautta

Minulle on puolivahingossa tullut tavaksi käydä sunnuntaisin vähintään BodyPumpissa, usein myös pilateksessa sen perään. Suurin syy (sen lisäksi että aika sopii hyvin) on erinomaisen hyvässä ohjaajassa, jonka tunneilla on aina mahtava fiilis.  :)

Ensimmäisellä LesMillsin BodyPump -tunnilla olen käynyt vuonna 2005, välillä enemmän, välillä vähemmän. Nykyisellään vakiintunut on se kerta viikkoon sunnuntaisin. Aluksi se oli lähinnä kätevä tapa tehdä lihaskuntoa, kun salilla käynti ei oikein ollut mieleistä, enkä oikein osannut tehdä siellä mitään ohjelman puutteessa. Nykyään salitreeni tukee aika hyvin Pumpissa käymistä, ja toisinpäin. Ohjatulla tunnilla sitä vaan saa itsestään vähän enemmän irti, eikä tule kiusausta skipata sarjoja kuten joskus salilla saattaa käydä *hups*

Ohjelma 81 vetelee viimeisiään, ja kuten edellisellä viikolla oli luvattu, tänään päästiin kokeilemaan osia uudesta ohjelmasta, kun neljä ensimmäistä biisiä tehtiin ohjelmaa 82. Ohjaaja sanoi että LesMillsillä olisi onnistuttu tekemään uudenlainen ohjelma, ja jännä juttu, niin todellakin olivat. Pelkkä alkulämmittely oli ihan erilainen kuin mihin on näinä vuosina tottunut! Ihan sai vallan keskittyä, että pysyi mukana. Harmi kyllä jouduin himmailemaan myös painojen kanssa. Vasen olkapää on kiukutellut viime aikoina jostain syystä. Lähinnä se oireilee öisin, päivisin se lähinnä tuntuu oudolta. Lääkäri määräsi siihen kipulääkekuurin ja fysioterapeutti paikallisti ongelman kiertäjiin, lääkäri sanoi ettei sitä saisi nyt jumpata ja fysioterapeutti totesi että ei tarvitse säästellä kun tekniikka on oikea. Eh? Noh, päätin tällä kertaa sitten tosiaan yrittää tehdä järjellä, pistin painot minimiin ja jätin kiertäjiä kiusaavat liikkeet tekemättä.

Ohjelman 82 biisilista näytti löytyvän LesMillsin sivuilta, whii! Ihan vähän naurattaa jo ajatuksena ojentajien biisi "Bad case of loving you" ja askelkyykkyjen "Equador"...

Pumpin jälkeen jäin rauhoittumaan pilatekseen. Yllätys kyllä, olkapään kannalta pahimmat liikkeet tehtiin pilateksessa. Pumpissa ei tuntunut miltään, mutta kylkimakuulta käden ja ylävartalon kierto, se tuntui TODELLA ilkeältä. Kylki-hoover oli vasemmalla puolella aivan nou nou. Ohjaajan kanssa katsottiin näille sitten eriävät liikkeet.

Paras oivallus tällä tunnilla oli se, että nykyään ei tarvitse enää niin paljon keskittyä hengittämiseen. Aivan ensimmäiset pilates-tunnit menivät aluksi vain siihen keskittymiseen, että osaan tehdä hengityksen oikein. Nyt osasin hengittää melkeinpä automaattisesti liikkeiden mukana pilates-hengitystä ja pystyin keskittymään muuhun kuin siihen että menikö se nyt ulos vai sisäänpäin ja oliko ne lantionpohjanlihakset nyt rentona vai ei...


lauantai 26. toukokuuta 2012

Iltalenkillä pyörän selässä


Asun onnekseni kuvankauniissa kaupungissa, jossa riittää hyviä lenkkimaastoja ja -reittejä. Niihin myös panostetaan. Ajatus tänään oli polkaista vielä illansuussa järven ympäri niin että pysähdyn välillä kuvaamaan. Ajatus oli tosiaan varsin kaunis, mutta käytännössä... noh ainoa käyttökelpoinen kuva oli tuo minkä nappasin asfalttiin maalatusta reittiohjeesta. :D Jostain syystä iPhoneni Instagram-sovellus ei halunnut tallentaa niitä ihania koivukäytäviä, laakeita järvimaisemia ja joutsenpariskuntia, joten ei sitten! Pitäköön tunkkinsa. Oli kieltämättä muutenkin vähän tympeää nousta välillä pyörän selästä ja kaivella puhelin vyöltä kuvausta varten, mutta Endomondo vakuutteli ettei aikaa kuitenkaan käytännössä mennyt juuri enempää kuin normaalistikaan. Olis ne kuvat silti ollut kiva saada tännekin.

Viime vuonna yritin innostua juoksemisesta ja jonkin verran innostuinkin. Huhtikuussa aloitetun harjoittelun tuloksena sain kasvatettua juoksumatkaa 200 metristä melkein kahteen kilometriin kesän aikana. Kuitenkin se tuntui olevan niin kovin takkuista, hitaasti tuloksia tuovaa lyllerrystä että tänä vuonna en ole edes yrittänyt juosta vielä. Pyörällä pystyn vetämään kepoisesti haluamiani pitkäkestoisia matalan sykkeen lenkkejä, joita en koskaan tullut juosseeksi/kävelleeksi. En vaan pääse sen yli, että kävely on tylsää. Juoksussa on jostain syystä ihan erilaista mielenkiintoa. Pyörän selässä olen kuluttanut tässä kuussa reippaat 60 kilometriä. Huvikseni tekaisin itselleni tavoitteen kesälle, että pyöräilisin 500 kilometriä. En tiedä yhtään onko se nyt sitten paljon vai vähän, mutta kokeillaan. Meinasin ensi viikolla kokeilla työmatkapyöräilyä, suuntaansa tästä tulee n. 16 km (ainakin autolla, voi olla vähän enemmän pyörällä), joten edestakaisin ajeltuna siitä tulee päivälle varsin hyvä kilometrimäärä.

En minä sitä juoksua ole unohtanut. Jostain syystä mielessä kutkuttelee ajatus siitä että joskus osallistuisi juoksutapahtumaan, ihan jopa maratonillekin. Mutta sen aika ei ole vielä.

Tältä näytti tämän illan lenkki, kilometreja tuli n. 14. Järvi täytyy osata kiertää tuulensuunnan mukaisesti oikeinpäin. Jos yrität tulla nelostien vartta tuulta vastaan, se on TUSKAA (ja kieltämättä myös hyvä treeni).


Lenkin päälle, lasten nukkuessa on melkoisen nautinnollista istua riipputuolissa parvekkeella läppärin kanssa, kuunnella lintujen laulua ja kirjoitella tuoretta blogia.

Alku

Hei ja tervetuloa blogiini. :)

Ajatus liikuntablogista on kärkkynyt jo pitkään mielessä, ja ystäväni Niobe on siihen tainnut vähän usuttaakin, mutta toistaiseksi se on ollut vain ajatusasteella. Sitten eilen, illansuussa tekemälläni pyörälenkillä mietin miten kiva olisi tallentaa tällaiset hetket johonkin näkyville ja lopullinen päätös blogin aloittamisesta sai sinettinsä. Mutta koska pelkän liikuntablogin pitäminen olisi melko yksipuolista, yritän kirjoittaa laajemmin hyvän olon etsinnästä, saavuttamisesta ja ylläpidosta. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on välillä kiireisen työn ja pienten lasten kanssa haastavaa, mutta toivottavasti tämä blogi auttaa minua muistamaan sen tärkeyden.

Ilokseni voin todeta, että nykyään en enää edes yritä mennä "nyt ei ehdi koska sitä tätä ja tuota" -tekosyiden taakse kun pitäisi lähteä liikkumaan, pääsääntöisesti pääsen liikkeelle aika hyvin. Olen aika pitkälti UKK:n linjalla siitä, että kaikki syyt jotka estävät meitä (terveitä) liikkumasta, ovat tekosyitä. :)

Ruokavalion osalta olen varsin etsikkoasteella. Olen elämässäni kokeillut vähän kaikenlaista, mutta aina tunnun silti valahtavan takaisin huonoihin tottumuksiin. Sen suhteen työ jatkuu. Tästä blogista ei silti ole tulossa laihdutusblogia, en oikein usko laihduttamiseen. Tuloksia saisi nopeasti kitudieetillä, mutta liian monta kertaa olen päässyt sen toteamaan, että ne tulevat korkojen kera sitten takaisin. Pysyvämpi ratkaisu on hakusessa.