Sivut

perjantai 5. lokakuuta 2012

Tikulla silmään joka vanhoja...

Noniin. Useammassakin blogissa on näkynyt kuvallisia muisteloita siitä miltä näytettiin ennen. Vankkana inhorealismin kannattajana kaivelin minäkin omia kuva-arkistojani ja päätin tehdä omasta  laihdutus-historiastani postauksen.

Melkein ainahan minä olen siis pullea ollut. Pikkulapsena ja koulun ensimmäisillä luokilla olin vielä normaalipainoinen, sen jälkeen tapahtui jotain ja olin aina se pullero. Ylioppilaskuvissa näkyy nykyisellä silmällä katsottuna vain vähän ylipainoinen tuore valkolakkinen, mutta aikuiselämä ja vakiintunut parisuhdekin taisivat tehdä tepposensa, erityisesti sen jälkeen kun perheeseen tuli auto ja joka paikkaan pyöräily jäi.

Naimisiinmenon aikoihin tein kolmivuorotyötä ja erityisen mielelläni iltoja ja öitä. Ja niistähän nyt ei vaan selviä ilman jättisäkkiä karkkia, jota sai tosi kätevästi työpaikan alakerrassa olevasta S-marketista. Annoskoot olivat isoja, tein saman määrän ruokaa kuin nyt mutta vetelimme sen yhdessä miehen kanssa kahteen pekkaan. Siis sen, mistä nyt syö neljä ihmistä ja ylikin jää. Jep jep. Oli minulla kuntosalikorttikin. Mutta ei se pelkkä kortti lompakossa laihduta.

Tuli kesä 2005. Olimme kissoinemme näyttelyssä, kuviakin piti tietysti napsia niin kuin aina. Mies oli napannut minusta kissan laatuarvostelussa tämän kuvan:


Jep... tämä kuva herätti ja huolella. Onko tuo ihan oikeasti minä? Seuraavana päivänä kaivoin sen naftaliinissa olleen kuntosalikorttini ja menin ensimmäiselle BodyPump-tunnilleni. Joka tarkoittaa että olen tainnut aloittaa BodyPump 55:sta aikanaan. Kilon painot tangon päihin ja koko tunti läpi niillä, olin pari päivää kipeä sen jälkeen. (Tosi fiksua aloittaa pumpista...) Mutta periksi ei annettu vaan uudelleen mentiin ja pikkuhiljaa niitä painojakin sieltä nostettiin.

Meni vuosi, kiloja lähti (en tiedä paljonko, koska en uskaltanut käydä vaa-alla). Melko tarkkaan vuoden ja kuukauden päästä tuosta kuvasta raskaustesti näytti plussaa. Raskaudet ja imetykset ovat osoittautuneet hyviksi laihdutuskuureiksi. Esikoisen raskaus tuotti +0,5 kg (Jep, puoli kiloa) painonlisäystä ja kuopuksen odotuksessa taisin saada kokonaista +2 kg neuvolan lähtöpainoon.


Kesällä 2007 Korkeasaaressa oli jo varsin paljon sutjakampi minä, ensimmäiseen neuvolassa punnittuun nähden -17 kg. Harmi kyllä tuo paino ei kauaa pysynyt, vaan lähti pikkuhiljaa taas nousuun.


Kesällä 2008 ystävän häissä. Hyh kun tekee pahaa. Tuossa kohtaa juuri edellisenä päivänä raskaustesti oli taas näyttänyt plussaa.


Tämä kuva on otettu lokakuussa 2011 taas kerran kissanäyttelyssä. Nämä kissanäyttelykuvat tuntuvat olevan parhaita herättäjiä. Pitäisi varmaan käydä useammin?
Lähdin treenaamaan intensiivisemmin, kävin hakemassa itselleni saliohjelman ja kyllähän niitä tuloksiakin sillä sai aikaiseksi. Lihaksia alkoi tulla vähän sinne ja tänne. Syödä en oikein osannut niin treenistä ei aina saanut parhaita tehoja irti.

 

Nämä kuvat on otettu tänä kesänä. Lokakuuhun 2011 nähden, treenistä huolimatta näissä kiloja on tullut lisää melkein 10 (Kiva, kiitos kilpirauhanen.) ja siitä oli lähdetty pikkuhiljaa tiputtelemaan. Muoto on toki muuttunut tässä, kiitos sen treenin, mutta vaaka paljasti karumman totuuden. Onneksi se pahin makkara on sulanut tuosta vyötäisiltä jo ja suunta on vain ja ainoastaan alaspäin.

Sovitaanko, että en tule enää ikinä näyttämään siltä, miltä näytin vuonna 2005?

2 kommenttia:

  1. Musta ei juuri ole kuvia vuosien varrelta. Yksi tai kaksi ehkä. Ja niitä en halua jakaa :/ Tällaista vertailua en pystyisi tekemään. Mutta siis hatunnosto! Mä olen kokoajan tiennyt, että susta kuoriutuu vielä jotain todella mahtavaa, nykyisen upeuden päälle vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä lähti yllättäen löytymään kun kävi vähän penkaisemassa. Kissanäyttelykuvat olivat "parhaita" siihen, harvoin sitä muuten asettautui tyrkylle kokovartalokuviin, siellä niitä on tullut vahingossa.

      Ja kiitos muru, niinhän sinä olet tuota tainnut sanoakin. :)

      Poista

Kommentit piristävät! :)