Sivut

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tavoitteita ja mielitekoja

Minulta on monesti kysytty, mikä tavoite minulla on Superdieetin suhteen ja tarkoitetaan yleensä sitä, montako kiloa aion pudottaa. Ihan tahallani olen jättänyt tällaisen tavoitteen määrittelemättä. Kuuden viikon ajanjakso on loppuviimein niin lyhyt aika, että jos ajattelee tsemppaavansa vain sen ajan ja sen jälkeen jatkavansa entiseen malliin, on ihan turha laittaa mitään kilotavoitteita. Sen sijaan minulla on kaksi isoa tavoitetta tälle ajanjaksolle.

Ensimmäinen on aineenvaihdunnan käynnistäminen. Aiemmin se on ollut melkoisen jumissa hölmön syömisen vuoksi ja eikä tuo hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta ole siinä erityisesti auttanut. Nyt lääkitys on olemassa ja sen säätöä katsotaan myöhemmin, se on jo osaltaan auttanut. Superdieetti taas on pistänyt sen suorastaan räjäyttänyt kehon käyntiin sillä saralla, ja siitä olen todella tyytyväinen. Aiemmin kaksi hikipisaraa BodyPumpissa vuodattaneena vuodatan nykyään hikeä litroittain.

Toinen on se, että lähtipä kiloja miten paljon tai vähän vain, ne eivät saa tulla takaisin.

Superdieetin jälkeinen aika mietityttää jo valmiiksi, mutta jonkinlainen suunnitelma minulla sille ajalle jo on. Sen muotoutumisessa auttoi No More Big Boy:n Henkka, kiitos sparrauksesta. :) Tuo mies on tehnyt ihan huikean työn oman painonsa karistamisen kanssa, mielellään ottaa vinkit vastaan sellaiselta tyypiltä jolla oikeasti on kokemusta ja näkemystä miten painoa pudotetaan paljon ja pidetään se alhaalla.

Tämä aamu alkoi aamulenkillä tyhjällä vatsalla. Koska edelleenkin kävely on tylsää, piti keksiä jonkinlainen motivaatiotekijä. On se pakko myöntää että aamukuudelta on ihanan rauhallista ja jopa kaunista käydä kävelemässä.

Matka suuntautui kiertoreittiä puutarhapalstalle. Hain sieltä loput avomaankurkut palstalta, ne olivat tämän kesän viimeiset. Perunat ja porkkanat ovat siellä vielä nostoa odottamassa, se täytyy tehdä pian. Harmi, että kummistakaan en pääse juuri nyt nautiskelemaan, onneksi nuo kurkut kyllä maistuvat enemmän kuin mielellään. Toivottavasti ensi kesä on vähän parempi sadon suhteen, tänä vuonna jäi vähän pieneksi meidän sato. "Vain" nelisen kiloa kurkkuja. Kuulostaa äkkiseltään isolta määrältä, mutta noh, ne ovat tulleet pienissä erissä ja menneet samantein, haaveeni kurkkujen säilömisestä jäivät sikseen. Paljon kyllä opittiin viljelystäkin ja ensi vuonna tehdään joitakin asioita toisin. Savimaa kaipaa päälleen kunnon multaa että siellä kasvaisi asioita paremmin. Ja ehkä ne kaipaisivat vähän parempaa säätäkin kuin mitä nyt ollaan saatu.

1134 g kurkkuja. Nam.

Pakko myöntää, että tänään mieleen hiipi myös ajatuksia siitä josko ostaisi illaksi vaikka suklaata. Muu perhe on Helsingissä ja saisin olla kotona ihan itsekseni illan. Jos semmoisen pienen patukan vain. Tai ehkä vähän irtokarkkeja. Varsinaisesti minun ei tehnyt niitä mieli, vaan ajatus siitä miten mukavaa olisi syödä suklaata oli enemmän houkutteleva, kuin varsinainen suklaa. Fitfarmin mentaalivalmentaja on tästä kirjoitttanut ja haastanut miettimään niitä tilanteita silloin kun niitä tulee vastaan. Niinpä pysähdyin, mietin ja hymähdin, en aio lipsua ihan vaan siksi kun voisi olla ehkä kivaa syödä suklaata.  Sen sijaan käväisin hakemassa tällaisia herkkuja iltapalarahkan kaveriksi (sekä huomisia ruokia varten, tuosta kyllä riittää)

Päivään mahtui myös EFBW2-treeni kuntosalilla. Tein askelkyykkykävelyn sijaan kyykkyjä smithissä, Jutan mukaan alaselälle sopivammalla tavalla. Ja kappas vaan, se oli oikeasti alaselälle mukavampaa ottaa askel eteenpäin ja vähän nojata tankoon, ja "istahtaa" alas. 

Kolmas kierros alkoi jo ottaa koville, mutta sitkeällä työllä sain sen kunnialla päätökseen ja otin sen jälkeen vähän aikaa lukua venyttelypaikalla. On se. Hyvä on treeni. Kuntosalilta pois kävellessä unohtui viimeistään kaikenlaiset haaveet mistään suklaista. Oli paljon parempi olla juuri näin ja mennä kotiin syömään ohjelman mukaista päivällis-ateriaa.








4 kommenttia:

  1. Tsemppiä, hienosti menee! Olen huomannut saman asian tuolla SD:n foorumin puolella, monet ajattelevat tätä vain kuuden viikon pätkänä, vaikka tavoitteena on aloittaa elämänmuutos. Tuoda elämään laatua - ja tietysti parempaa kuntoa :) Pointtisi olivat hienoja, samaistun niihin täysin.
    Ja nyt pois se suklaalevy, oli se kuinka pieni tahansa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaalevyjä on nähty vain unissa! Tai itseasiassa ne oli kyllä irtokarkkeja mitä eilen mätin unissani. Aamulla oli karmea olo kun ei hetkeen tiennyt oliko se unta vai todellisuutta, mutta kyllä se vaan unta oli. :D

      Poista
  2. Mä vaan halusin tuoda sulle tsemppauksia hani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuutko piiskaamaan mua salille ens viikolla? :]

      Poista

Kommentit piristävät! :)