Sivut

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kiipeän puuhun, pistelen suuhun, eiku...

Viikko on ollut jokseenkin geokätköilypainotteinen. N. 22 km pyöräilyä ja BodyPump sinne mahtui myös, mutta jostain syystä nälkä on kasvanut syödessä ja on ollut aivan pakko päästä loggaamaan lisää ja lisää kätköjä.

Maanantaina kävin itsekseni töistä pyöräillessäni, keskiviikkona meille järjestyi miehen kanssa yhteistä aikaa mennä rymyämään pusikoita ja tänään käytiin koko perheen kanssa. Loggasin kaksi tradi-kätköä, yhden multin, yhden mysteerin ja löysin yhden, jota en saanut tällaisena hukkapätkänä hyppysiini. Kaksi jäi kokonaan löytymättä tällä kerralla.

Geokätköily itsessään on siis maailmanlaajuinen harrastus, jossa käytetään hyödyksi satelliittipaikannusta. Kätköilijä piilottaa sopivan purkin johonkin sopivaan koloseen, purkissa on yleensä vähintään lokikirja ja kynä, koosta riippuen myös muuta sälää, vaihdettavia tai matkaajia. Matkaajat ovat pieniä esineitä, joihin on kiinnitetty travel bug-laatta tai geokolikko. Nämä kulkevat kätköstä kätköön, niille voi asettaa esimerkiksi päämäärän mihin ne haluaa menevän. Ensimmäinen löytämäni matkaaja oli kettu joka oli lähtenyt kolme vuotta sitten Skotlannista, seikkaillut jonkin aikaa Ruotsissa, Saksassa, Jenkeissä ja päätynyt sitten Suomeen. Pienimmät  kätköt ovat sormipariston kokoisia, isommat sitten valtavia saaveja.

Kätköt julkaistaan geocaching.com -sivustolla, älypuhelimiin saa sovelluksia jotka hakevat paikat sieltä suoraan omaan kännykkään ja niiden avulla sitten edetään. Osa kätköistä on tradeja, eli eri kokoisia peruspurkkeja. Osa taas on multi-kätköjä, eli kun löydät ensimmäisen, saat seuraavan koordinaatit. Osa on mysteereitä joiden koordinaatit saadakseen on ratkaistava jokin arvoitus. Sen lisäksi taisi olla where I go -kätköjä ja muita joista en vielä ole ihan saanut kiinni...

Se meidän perheen kokeneempi kätköilijä etsii matkaajan tietoja kätköpurkin luona. 


"Jee, löysin possu-matkaajan."


Meillä enemmän geokätköilyä harrastanut mies on piilottanut yhden kätkön ja löytänyt niitä melkein 200, itselläni on löytöjä vaivaiset 17, mutta äkkiäkös niitä saa lisää... Pakko sanoa että tätä harrastaakseen täytyy kyllä olla jonkin verran höynähtänyt, ihan oikeasti... kuka rymyää vapaaehtoisesti pitkin pusikoita ja puita tai jopa veden alla?? Hyvää kuntoliikuntaa se kyllä on, joskus tulee käveltyä/pyöräiltyä pitkiäkin matkoja, liikuttua metsässä tai jopa kiivettyä puuhun niin kuin tänään.



Hiiii-ja-hop!

Ehkä vähän lavastettu tilanne. En luottanut voimiini ja ketteryyteeni niin paljon että olisin oikeasti hakenut sen kätkön 10 m korkeudelta. Mies hoiti sen. Kävin minä varmaan kolmessa-neljässä metrissä sentään ennen kuin paniikki sai vallan. :D Pakko sanoa että jotain on naksahtanut päässä oikeaan suuntaan kun katselin puuta ja sen sijaan että olisin ajatellut "ei helkkarissa", ajattelin "on kyllä pakko kokeilla kuinka korkealle pääsee".

Yksi kätköilyn perusteista on että sen pitää tapahtua huomaamatta, niin etteivät kätköilyä tuntemattomat (eli jästit) tajua mitä tapahtuu. Lasten kanssa kätköilyssä on oma viehätyksensä, mutta välillä joutuu miettimään miten hommaan suhtautuisi kun yritetään mennä ihan hipihissukseen pitkin puskia ja lapsi rallattaa vieressä "ÄITI JOKO SINÄ LÖYSIT SEN GEOKÄTKÖN?".

Nämä eivät löytyneet geokätköstä vaan lähinnä sen ympäriltä. Joku oli tainnut löytää apajan ennen minua, kun ei enempää ollut, lapset söivät nämä parempiin suihin.

Loppuun vielä vinkeä video siitä mitä kätköily voi parhaimmillaan olla. Kyllä, tämä on Jyväskylästä.


2 kommenttia:

  1. Wau! Toi on kyllä varmasti aika mukaansa tempaava tuo kätköily! Ja tosiaan liikuntaahan siinäkin saa! :)

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan, siinä vierähtää pari tuntia iloisesti kun menee kätköltä toiselle. Liikunnan laadun ratkaisee se, meneekö autolla vai pyörällä. ;) Tuo on kyllä käsittämättömän koukuttavaa, en olisi aluksi uskonut.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät! :)