Sivut

perjantai 24. elokuuta 2012

Ärrinmurrin-illasta hyvään oloon kotitreenillä :)

Tämä päivä on ollut superdieetin vaikein. Jo aamusta oli kauhean väsynyt olo ja jätin aamuaerobisen väliin ihan vaan koska tunnen kroppani ja tiesin ettei se sujuisi tällä fiiliksellä. Liikunnasta pitää kuitenkin tulla hyvä olo ja jos itsensä pakottaa johonkin silloin kun ei tunnu hyvältä, ei tuloskaan ole hyvä.

Töissä puhuttiin taas vaihteeksi aiheesta, jossain kohtaa huokailtiin siinä että kyllähän ne makeat voi jättää, mutta se Kippari-sulatejuustoviipaleet! Ja annas ollakaan. Iltapäivällä Citymarketissa käydessä mitäpä muutakaan siellä on kuin Kippari-juuston maistiaiset ja tarjous. Turhautumista kihisten istuin perheen perinteiseen perjantai-päivällispöytään kun muut söivät tortilloja ja minä jauheliha-kaali-kurkku-raejuusto -sörsseliäni. Mutta periksi ei annettu.

Illalla asetin lapsukaiset katsomaan Leijonakuningasta, lastasin treenijuomaan tarvittavat aineet keittiön pöydälle ja kietaisin latausjuoman ja banaanin huiviin ajatuksena tehdä kotitreeni. Laturin vaikutusta odotellessa lähdin hakemaan kurkkuja takapihan pieneltä kasvimaaltani. Saalis oli mahtava! 750 g avomaankurkkuja odottamassa tulevia ruokailuja, nam nam! Vaan annas olla kun tulin takaisin sisälle. Herranterttuni olivat löytäneet ja juoneet appelsiinimehuni, jota oli purkissa juuri ja juuri se määrä jonka treenin aikana juotavaan juomaan tarvittiin. Purkin pohjalla oli vajaa desi jäljellä, loput olivat lasten masuissa ja pitkin lattioita... Ei tietysti ollut maailman fiksuin veto, mutta päässä naksahti rankan päivän päälle tästä takaiskusta sen verran että lapsukaiset saivat melkoisen huutokonsertin. :( Rauhoituttuani asia juteltiin halki, lapset ymmärsivät (ainakin nyt niin miten 5- ja 3-vuotiaat nyt voivat ymmärtää) että vaikka jotain on pöydällä ja se olisi hyvää, jos se ei ole heille tarkoitettu, sitä ei oteta.

 Kotitreeni meni hyvin. Liikkeet ovat teknisesti tuttuja joten siitä sai ihan tehokkaankin, hien sai pintaan ja puuskutustakin aikaiseksi. Jättiläissarjan oppi myös melko nopeasti ulkoa, plussaa sekin ettei aikaa mennyt lappusen tavaamiseen. Keittiön lattia muotoutui treenipaikaksi oikeastaan siksi koska halusin musiikin treeniavuksi ja keittiössä oli radio ja YleX:llä sopivasti Ysärihittejä. Ah, "come on and sleep with me, come on why don't you sleep with me..." ja kaverit. 90-luvun lopulla teini-ikääni lopetellessa ja baareja kolutessa nuo biisit soivat ahkeraan. Barbie girl olisi ehkä kruunannut tämän treenin. :D Fiilis on nyt huikeasti paljon paremin kuin koko päivänä yhteensä. Saunaan vielä ja sitten hyville yöunille, eiköhän huomenna ole jo paljon parempi päivä.

Minulla oli myös tuikea ja vaativa personal trainer joka vahti tarkasti jokaisen sarjan. Tosin jonkun verran minun silmissäni tuon personal trainerin auktoriteettia syö se, että hän on kovin suloinen. Ja pehmoinen.




Saanko esitellä, karvainen personal trainerini Ella, 7-vuotias burmankissa. :)

1 kommentti:

Kommentit piristävät! :)