Sivut

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Sairastupaa ja geokätköjä

Tämän viikonlopun - sen kesäloman viimeisen - piti olla lapsivapaa, niin että lapset ovat mummolassa ja mies muualla ja minä ylhäässä yksinäisyydessäni kotona, vapaana tekemään ihan mitä huvittaa. Piti. Kunnes tytär kehitti eilen illalla itselleen kuumeen. Ja mies hoippui kotiin illalla niinikään kuumeisena.

Eihän siinä auttanut yksityiset itkupotkuraivarit tai kyyneleet tai ylipäänsä mikään. Lapset jäivät kotiin ja mies sänkyyn, minä murjotin ja neuloin, kun en kerta muutakaan voinut. Äitini kävi sen verran istumassa meillä, että pääsin käymään kaupassa ja videovuokraamossa. Herkkuruoan, lastenohjelmien ja karkkipäivän namujen jälkeen alkoi olo tuntua itsestäkin vähän paremmalta, mies oli sen verran tokeentunut melkein 20 h uniensa jälkeen että jaksoi jäädä hetkeksi istumaan lasten kanssa ja minä häivyin omien sanojeni mukaan "ulos".

Tämän tien varrella on geokätkö.

Otin pyöräni, iPhonen ja lähdin etsimään läheisiä geokätköjä. Ihan rauhassa polkien, leudosta kesä-illan ilmasta nauttien. Loppukin siitä inhottavasta möykystä joka oli sisälle paisunut sen jälkeen kun tajusin että lapsivapaa on peruttu, suli pois. Ensimmäinen geokätkö oli tosi helppo, sen verran olen miehen kanssa kätköjen etsimistä vierestä seurannut, että minullekin on jonkinlainen geokätkösilmä kehittynyt. Toista jouduin ryteiköstä vähän penkomaan (No okei okei, soitin kotiin miehelle ja kysyin missä se oikein on. Ei se suostunut kunnolla spoilaamaan, hmpf.), mutta löytyi sekin sitten, ilman että putosin järveen. Viimeisen löysin puolivahingossa.


Ensimmäisen geokätkön löydettyäni n. viikko sitten mietin että tämä ei niin ole minulle tämä laji. Olen niin mutkat suoriksi -tyyppinen ja melko malttamatonkin. Kätköily vaatii kuitenkin jonkin verran malttia ja keskittymistä pieniin yksityiskohtiin, joista kumpikaan ei ole vahvuuteni. Nyt olen ajatellut että ehkä jatkan tätä ihan sinnilläkin, koska haluan kuitenkin oppia keskittymään paremmin ja olemaan vähemmän malttamaton, geokätköily opettaa kumpaakin mukavasti.

Kilometrejä pyörällä tuli n. viisi ja aikaa kulutin tunnin. Kotiin päästyä olo oli rentoutunut ja rauhoittunut. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät! :)