Sivut

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Näköjään kannatti narista :)

Eilen avauduin niobelle siitä, mikä ihme näitä mun treenejä vaivaa kun ei tunnu irtoavan sitten millään. Olin juuri kävellyt seitsemän kilometriä kotiin kun kävin viemässä lapset viikonloppukylään ja se oli niin takkuinen kävely että oksat pois. Viimeisen kilometrin energiat olivat aivan nollassa ja ärsytti vain kun ei tuntunut hyvältä. Yleensä en usko valitukseen, mutta tällä kertaa avautuminen tuntui tepsivän.


Kotona söin kunnon lounaan, kävin suihkussa ja pienillä päikkäreillä, illaksi oli ajatus lähteä kaverin kanssa terassille, puhe oli että lähdetään pyörällä. Melkein jo nynnyilin (torstain takkuinen pyöräily kotiin kaiveli vielä) ja meinasin soittaa kaverille että tulenkin bussilla, mutta päädyin kuitenkin hyppäämään täydessä tällingissä pyörän selkään. Ja onneksi niin! En muista koska se 8 km ajomatka kaupungille olisi sujunut niin kevyesti! Tästä ihastuneena (ja ehkä vähän kauniista kesäillasta, siideristä ja Amarillon nacho-lautasesta reipastuneena) paluumatka myöhemmin illalla meni vielä kevyemmin. Harmittaa etten muistanut laittaa Endomondoa päälle, olisin halunnut tietää kuinka nopeasti päästelin nelostien viertä menemään. :) Ah, miten hyvä fiiwis!


Mitä tästä opimme? Jos haluat päästä pyörällä kovaa, pistä päälle hame ja jalkaan korkkarit. Eiku?  


Kuva täältä


Ps. Yhteensä 10 km kävelyä ja 16 km pyöräilyä eilen. Ei pöllömpi treenipäivä kuitenkaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät! :)