Sivut

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Yay for Sunday!

Sängyssä oli tänä aamuna tunkua, kun molemmat lapsemme halusivat äidin kainaloiseksi. Kyselin kellonaikaa vieressä silmiä raottelevalta mieheltä ja hämmästyin todella kun sain kuulla meidän nukkuneen puoli kymmeneen aamulla! Siis minä, joka herään yleensä kuuden-seitsemän aikaan enkä varmasti saa nukuttua enää sen jälkeen. Paitsi jos olisi aikainen työaamu, silloin kyllä nukuttaisi. Hämmentävää! Ihanaa oikeastaan, tuntui että kerrankin oli saanut kunnon yöunet.

Vuokrasimme tällä viikolla 100 m2 viljelypalstan läheltä, ja koska sää näytti sateettomalta, ei kun koko perheellä sinne laittamaan lisää syötävää kasvamaan. Molemmat lapsemme ovat tänä keväänä oppineet ajamaan pyörillä niin, että heidän kanssaan voi lähteä vähän pidemmälle pyörällä (no ei sinne kyllä matkaakaan ole kuin muutama kilometri). Vaan milläs sinne sitten tavarat kuskataan? Noh...


Voi sitä pyörän peräkärryä näinkin käyttää. Kun siellä ei kerta kukaan istu kyydissä. Puutarhamultaa ja lisää siemeniä haettiin siis matkan varrelta Kodin Terrasta.

Kaiken kaikkiaan matkaa tuli 4,5 km hiiiidaaaastaaaa polkemista lapsia komentaen liikennekasvattaen ja siinä välissä hyvää voimatreenia multasäkkejä kanniskellen, ylävartalon treeniä mullan levityksessä ja liikkuvuustreeniä jaloille kyykistellessä siementen istutuksessa. Kuka sanoi että puutarhatyöt ovat tylsää pakkopullaa? :D

Kesän aikana palstamme toivottavasti tuottaa meille omia perunoita, porkkanoita, sipuleita, avomaan kurkkuja, retiisejä, keräkaalia, maissia ja herneitä. Kotona takapihan penkki taas tuottaa perunoita, herneitä, sipuleita, valkosipuleita, kurpitsoja (huomattavasti pienemmässä mittakaavassa) sekä erilaisia salaatteja. Muu piha taas tuottaa mansikoita, raparperejä, mustia, vihreitä ja punaisia viinimarjoja. Oi satokausi. <3

Olo oli vielä jokseenkin flunssainen ja olkapää on kiukutellut vähän lisää sen jälkeen kun kipulääkekuuri loppui torstaina ja samana päivän sitä vielä käsiteltiin, joten jätin sunnuntai-perinteen BodyPumpin väliin, menin vain pilatekseen. Tunti oli erittäin nautinnollinen, vaikkakaan hengitys ei tällä kertaa soljunutkaan niin vapaasti kiitos tukkoisen nenän. Mutta olo oli hyvä koko tunnin ja paranee vain iltaa kohden.

Kotona lainasin lasten jääkaapissa säilytettävää pipi-tyynyä ja haudoin sillä olkapäätäni sillä aikaa kun iltapuuroni valmistui. Kyllä, jossain tuolla pensasmustikkaröykkiön alla on myös puuroa. Nam.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät! :)