Sivut

maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi 2012 paketissa

Näin vuoden viimeisenä päivänä on hyvä luoda katsaus menneeseen treenivuoteen. HeiaHeia on siinä hyvä apuri, olen merkinnyt jokaisen treenin sinne. :)

Salilla tehtävien treenien top 5 vuonna 2012 oli:
1. BodyPump 46 kertaa
2. Kuntosali 41 kertaa
3. Pilates 21 kertaa
4. BodyCombat 11 kertaa
5. BodyBalance 10 kertaa

Näiden lisäksi sieltä löytyi vaihteleva määrä pyöräilyä, lenkkeilyä, Sh'bamia ja Zumbaa, jotain irtonaisia ryhmäliikunta-kokeiluita. Kaikenkaikkiaan treenejä tuli 220 kertaa ja 197 tuntia. Verrokkina vuosi 2011, jolloin treenejä tuli 113 kertaa ja 82 tuntia. Oho! Melkoinen nosto viime vuoteen nähden!

Determination.


Ensi vuodelle lupaan:

1. Lisätä aerobista harjoittelua.
2. Myös sitä lenkillä käyntiä, jota välttelen.
3. Pitää yllä yhtä hyvän fiiliksen kuin tänäkin vuonna



Mitä lupauksia sinä teet, vai teetkö mitään?

Ja tottakai, näin vuoden viimeisinä hetkinä:
Haluan toivottaa jokaiselle lukijalleni hirmuisen hyvää, hyvän olon täytteistä vuotta 2013! Olkoon se kaikkea sitä mitä toivot! :)

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Talven taikaa

Pakkasten vähän hellitettyä, meilläkin saatiin koko perhe ulos pulkkamäkitarkoituksessa. Oikeastaan kyllä enemmän rattikelkka-tarkoituksessa, kun sellainen löytyi joulupaketista. Onneksi melkein takapihalla on mainio pulkkamäki! Äitikin pääsi kokeilemaan niin pulkkaa kuin rattikelkkaakin, molempien lasten kanssa. Vauhti oli huimaa, nauratti ja hirvitti yhtä aikaa, ja kaikki olimme laskujen jälkeen hyväntuulisia ja yltä päältä lumessa.



Pulkkamäen jläkeen käytettiin hetkinen lumilinnan tekoon etupihalle. Tai ainakin nyt perustojen tekoon. Lunta ei ihan ollut tarpeeksi seiniin. Joulukuusen tyvestä katkaistut oksat pääsivät koristamaan linnan tulevia seiniä. Siitä tulee hieno, sitten kun se on joskus valmis (Ja ei, siitä ei tehdä luolaa ja muutenkin siitä tulee sellainen ettei se sorru. Pikkupojan kuolema juuri ennen joulua kouraisi syvältä.)

Illalla nautiskelin BodyPumpista. Alan tykätä tuosta ohjelmasta, vaikkakin tuntuu että se on helpompi kuin edellinen ohjelma oli. Mikä tarkoittanee sitä, että aika lisätä painoja? ;) Salilla oli nähtävissä uudenvuoden lupauksia, tunti oli tupattu täyteen ihmisillä jotka eivät tavallisesti käy sunnuntai-pumpissa. Huoh, kuinkakohan pitkälle alkuvuoteen salit taas pullistelevat. Tämä tarkoitti myöskin sitä, että siinä vaiheessa kun itse keräsin tavaroita, minulle oli jäänyt vaihtoehdoiksi joko 1,5 kg tai 5 kg käsipainot, eikä kumpikaan vaihtoehto houkutellut. Onneksi satuin saamaan sellaiset levypainot joita pystyi pitämään käsissäkin, sekä kokoa 5 kg että 2,5 kg, se pelasti jo paljon. Ojentajissa sain vielä apua naapurista ja sieltä 4 kg käsipainon lainaan. Tuossa uudessa ohjelmassa on se mielenkiintoisuus, että jos teet hauiksen välillä tangolla ja välillä käsipainoilla, saa erilaisen treenin, joka tuo tietysti vaihtelua. Myös askelkyykyissä on mahdollista käyttää tankoa niskan takana jolloin treeni kohdistuu enemmän pakaroihin, tai sitten levypainoa jolloin treeni kohdistuu enemmän etureisiin. Tästäkin tulee hyvää vaihtelua. :)

Kohta käyn tekemässä itselleni ihanan, lämpimän minttukaakaon ja fiilistelen, ettei huomenna tarvitse mennä töihin. Heti kun lapsoset nukahtavat... 

perjantai 28. joulukuuta 2012

Luotetuimmat kauneudenhoito-tuotteet

Kävin eilen salireissun yhteydessä ostamassa uuden ripsivärin. Kanebo 38 volymizing, johon olen luottanut nyt vuoden verran. Aivan ihana ripsiväri, joka ei varise, karise tai töhrää. Jouduin hetken käyttämään Lumenen ripsiväriä tässä välissä ja tuntui että minulla oli aina mustat silmänaluset sen jäljiltä. Mietin tuossa, että aika monen kauneudenhoito-tuotteen osalta olen urautunut ja jäänyt ostamaan sitä samaa. Toisaalta, miksi vaihtaa toimivaa toiseen, jos se on kerta hyvä?

Ja siitäpä idea postaukseen, joita olen muissakin blogeissa joskus nähnyt:

6 kauneudenhoitotuotetta, joita ilman en tule toimeen


Kanebo Sensai 38 volymizing -ripsiväri ja Max Factorin Facefinity Compact Foundation. 
Paljon muuta ei tarvita aamulla. Paitsi ehkä vähän kulmakynää.


Lumenen Kiinteyttävä Pikakaunistaja.
Tällä on äärimmäisen huvittava nimi, mutta kyllä se taitaa asiansa ajaa. Toimii tosi kivasti seerumina kosteusvoiteen alla.


Osis+ Thrill kuituvaha
Tätä ilman en oikeasti tule toimeen. Voin olla mielelläni meikittä, mutta jos hiukset ovat huonosti, kaikki on huonosti. Saan tällä hiukset pysymään pöyheänä.


Less is More Flower Whip
Tämä kihara-aine on ollut aiemminkin esillä blogissani, tulkoon se tässä uusiksi. Vasta tämän aineen myötä olen saanut vähän vaihtelua kampauksiin, tällä saa hauskat kiharat. Pieni määrä ainetta ja vähän föönausta, toimii. Suurin osa tämän tuotteen raaka-aineista ovat luomusertifioituja raaka-aineita.


Let me be moisture mist
Kostetuttava hoitosuihke hiuksille. Tätä käytän harvemmin itselleni, mutta suihkutan sitä joka päivä tyttäreni hiuksiin. Siksi se saa erityismaininnan myös minun suosikkituotteenani. 5-vuotiaalla tyttöselläni on pitkät ja vaaleat kutrit, jotka takkuuntuvat helposti ja joiden harjaaminen on välillä melko tuskaista erityisharjasta huolimatta. Tämä auttaa hiusten harjaamisessa, poistaa sähköisyyttä ja mikä parasta (lapsen mielestä siis), antaa pienen omenaisen tuoksun hiuksille. 

Edelleen olen etsikkoinen kosteusvoiteiden suhteen. Pitäisi ostaa taas uudet päivä- ja yövoiteet, enkä ole ihan varma mitä ostaisin. Suosituksia?

torstai 27. joulukuuta 2012

Salia (ja ehkä vähän murinaa)

Ihan kuin ei olisi joulutaukoa ollutkaan, tuumin kun tänään suuntasin töihin aamulla. Onneksi tämä työviikko on vain kaksipäiväinen ja huomisen jälkeen on taas neljä päivää vapaata (pidän maanantaina ylityötunteja pois). Töistä hilpaisin salille, kun kerran tilaisuus oli. Lapset olivat mummolassa leikkimässä serkkujen kanssa, joten minulla ei ollut kiirettä kotiin. No okei, ehkä vähän kävin Stadiumissa ennen salilla käyntiä, enkä muuten ollut ainoa... karmea ale-ryysis. Löysin sieltä itselleni uuden treenitopin, trikoopaidan ja Niken treeniliivit, sekä juomapullon jonka jätin onnistuneesti kassalle. Myyjä pakkasi ostokseni, mutta unohti laittaa pullon kassiin, enkä minäkään sitä huomannut kun touhusin lompakkoni kanssa. Nyt en tiedä jaksanko lähteä sitä enää kinuamaankaan sieltä, vai tunnustanko hävinneeni 2,50 e lahjakortistani. Josta on vielä yli puolet jäljellä näidenkin ostosten jälkeen!

Treeni... kulki se. Kevensin jonkin verran, en riuhtonut niin isoilla painoilla kuin olisin voinut ja se tuntui ihan hyvältä ratkaisulta. Sain sillä vähän paremmin tuntumaa aikaiseksi ja jaksoin paremmin, viime yö oli taas aika vähäuninen joten ihan terässä en tuntunut olevan. Muistelin lämmöllä tänään, miten niobe kirjoitti joskus siitä miten semisti ärsytti (vaikkei saisi), se jos kuntosalin ainoa juoksumatto on varattu kävelemiseen kun juoksijoitakin olisi odottelemassa sen vapautumista. Tänään samaistuin siihen samaan tunteeseen. Yritin päästä tekemään jalkaprässiä, mutta se tuntui olevan jatkuvasti varattu. Ja siinä vaiheessa kun joku tyttönen lastasi 10 kg kiekot prässiin, otti naistenlehden ja kävi makuulle lueskelemaan samalla kun vähän koukisteli jalkojaan prässissä, alkoi jo minuakin ärsyttää. Vaikkei saisi. Koska on hyvä että ihmiset käyvät kuntosalilla ja liikkumassa ja kukin tekee oman tasonsa mukaan ja niin sen pitää olla. Mutta ihan oikeasti, jos treenatessa ehtii lukea naistenlehtiä niin pikku vinkki: et tee treeniä silloin kunnolla! Sama olisi maata vaikka sohvalla ja lukea sitä lehteä. *murinan lopetus*

Ja koska olen varteenotettava bloggaaja, pitihän sitä taas ottaa näitä ihkuja peilinkautta -kuvia. Lähinnä tällä kertaa ihan vain esitelläkseni uutta olkavarsi-koteloani. Ihkuu hei! (oikeasti se toimi hyvin, puhelinta pystyi käyttämämään muovin läpi, eikä se ollut häiriöksi treenin aikana, niin kuin aiempi vyöviritykseni on ollut)

No ristus mikä ilme. Derp. Eiks se niin mene, että jos näyttää treenin jälkeen hyvältä, ei ole treenannut kunnolla...? Menköön sen piikkiin. :P


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulutunnelmia

Toisin kuin monena vuonna ennen tätä, en ole joulun välipäiviä lomalla, vaan töissä. Huomenna pitäisi vääntyä sorvin ääreen. Tänä iltana on ollut joulun ainoa hiljainen hetki, jolloin kukaan ei pyöri jaloissa ja kumma kyllä, olen melkeinpä vallan rentoutunut. :) Tästä ehkä voidaan kiittää myös BodyBalance-tuntia iltapäivällä, Harry Potteria ja minttusuklaa-likööriä sekoitettuna lämpimään kaakaoon... Lisätään joulukuusen tuoksu ja kynttilän valo. Kyllä se toimi. :)

Omat jouluperinteeni ovat muuttuneet viime vuosina valtavasti, osaksi johtuen vakiintuneesta parisuhteesta joka jakaa joulunvieton kahden perheen kesken, osaksi mummoni sairastumisesta joka on vienyt joulunjärjestämis-vastuun seuraavalle sukupolvelle. Jotain lapsuuden jouluista on jäljellä, riisipuuro aattona klo 12 on perinne, josta ei tingitä millään. Uutta on joulupukki, jota omissa lapsuuden jouluissani ole ollut ollenkaan, mutta jostain syystä se on omien lasteni jouluun hiipinyt. Teimme mieheni kanssa taannoin tietoisen päätöksen, että omille lapsillemme emme opeta joulupukkia ollenkaan. Myöhemmin on käynyt ilmi, että ei sitä ole estääkään voinut, lapset ovat sen jostain napanneet. Siitä on tullut joulun satu, jota sitten "leikitään". Tänä vuonna roolin hoiti antaumuksella serkkuni, joka on samalla poikani kummisetä. Siitä ei ole tingitty, että lahjat tulevat sukulaisilta ja ystäviltä ja niitä myös heille meidän toimestamme annetaan. Samoin "kiltti vai tuhma" -ajattelusta ei ole puhuttu ollenkaan. Vaikka kieltämättä olen välillä tuntenut hyvinkin houkutusta joulupukilla uhkailuun, kun asiat eivät tahdo sujua. :)

Tänä vuonna joulussamme oli melkein 20 ihmistä saman katon alla, paljon hyvää ruokaa, joulupukki ja lahjaröykkiö. Omista paketeistani löytyi termospullo ja kaakaota (kiitos niobe! <3), olkavarsikotelo iPhonelle, 4 leffalippua ja lahjakortti Stadiumiin. Ja toki sitä suklaatakin vähän. Tämän lisäksi minua muistettiin pienillä ihanilla muistamisilla ennen jo joulua (kiitos Mari, molemmat Jennit ja Hannele! :) ), jotka lämmittivät kovasti.

Mies onnistui melkein suututtamaan minut hämäyksellään. Hän on mestari ostamaan kummallisia lahjoja joista ajattelee minun pitävän, syntymäpäivälahjakseni sain jostain käsittämättömästä syystä omenasorvin. Käyttökertoja tähän mennessä: 0. Yritin tsempata häntä joulua kohden ja kieltämättä hieman kauhunsekaisesti avasin pakettia. Josta paljastui joystick PC:lle. Tai siis ainakin paketti sellaiselle. Ehdin jo tuskastua ja melkein ärähdin toiselle että pidä joystickisi, kun minua kehotettiin katsomaan paketin sisälle. Josta paljastui se olkavarsikotelo ja leffaliput. :) Pyysin anteeksi tuiskahdustani, onneksi tilanne oli pelastettavissa lepyttelypusuilla. :)

Lapset saivat hirveän kasan paketteja, Angry Birds vaikutti olevan tämän joulun hitti. Erityisen paljon vaivaa oli nähnyt tätini, joka ei ollut löytänyt pojalleni sopivankokoista Angry Birds -kylpytakkia, joten osti sitten sinisen kylpytakin, ja Angry Birds -pyyhkeen, josta leikkasi possujen kuvat ja ompeli ne kylpytakkiin. :) Takin mukana tulleita possutossuja ei ole meinannut saada pojan jalasta edes yöksi.

BodyBalance-tunti tänään oli loistava paluu joulusta treenin pariin joulun jäljiltä. Tykkäsin tosi paljon uudesta ohjelmasta. Katselin jo alustavasti vuodenvaihteen jälkeistä aikataulua, miten saisin sen mahdutettua säännölliseksi osaksi treenikalenteriani. Näin hyvällä ololla on kiva lähteä tekemään pari päivää töitä ennen seuraavaa neljän päivän vapaata.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Ihanaa joulua :)

Arkihuolesi kaikki heitä
mieles nuorena nousta suo!
Armas joulu jo kutsuu meitä,
taasen muistojen suurten luo. 

Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa.
Lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa?


Ihanaa, rentouttavaa, stressiä poistavaa ja tunnelmallista joulua kaikille lukijoilleni! :)

lauantai 22. joulukuuta 2012

Uutta LesMillsiä

Operaatio kevennetään treenejä loppuvuoden ajaksi on sujunut hyvin. Vähän liiankin hyvin. Toki tässä joulunalusajalla on ollut kaikenlaista muutakin juoksua, joten ihan hirveästi ei ole ollut sitä treenirauhaakaan.

Viime viikonloppuna kävin katsomassa jotain äärettömän suloista, 5-vuotiaan tyttäreni tanssiesitystä. :) Pikkuneiti on käynyt puolitoista vuotta lastentanssissa ja rrrrakastaa tanssituntejaan. Tällä kertaa tanssiopiston joulunäytös oli sijoitettu tavaratalon tapahtumia kuvailevaksi. En varmaan koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä miten mielikuvitusrikkaita tanssinopettajat ovat, tanssiesitykset olivat aivan upeita. Pienten ryhmä oli viimeisenä, he olivat tonttuja jotka hipsivät lavalle mallinukkien joukkoon ja tanssivat heidän kanssaan. Ja veivät siinä samalla kaikkien sydämet, kun sisääntulo lavalle tapahtui lavan takaosasta, verhojen alta. :) Niin suloista. :) Tämän suloisuuden vuoksi sunnuntain perinne-Pump jäi välistä, mutta pilatekseen sentään ehdin.

LesMillsin ohjelmat ovat taas vaihtuneet, viime viikolla käytiin kokeilemassa Sh'bam. Se tuntui vähän sekavalta. Edellisestä ohjelmasta tykkäsin ihan hirveästi zombeine kaikkineen, tästä ei ensimmäisellä läpikäynnillä saanut paljon irti. Paitsi tietysti nyt hikeä. :) Toki noissa menee aina kerta tai pari, ennen kuin ohjelmasta pääsee niin jyvälle että siitä saa kaiken irti. Tällä viikolla oli tarkoitus käydä toisen kerran testaamassa, mutta tunti oli peruttu, joten eipä sitten.

Perjantaina karkasin töistä niin aikaisin kuin vain pystyin. Itseasiassa koko tämän viikon otin ahkerasti pois ylityötunteja sieltä täältä, joka kummasti helpotti stressiä. Kotimatkalla poikkesin hakemassa joulukuusen (ja allergialääkettä, koska viime jouluna huomattiin, että olen allerginen joulukuusille. Silti sellainen on saatava, koska joulu.). Tunsin taas itseni varsin hyvin varustautuneeksi kun yritin ährätä parimetristä joulukuusta autoon pukeutuneena hameeseen, sukkahousuihin ja korkokenkiin... Mutta menihän se kohtuullisen pienellä vaivalla, onneksi kuusi oli pakattu nätisti sukkapukuun.

Iltapäivällä kävin testaamassa uuden BodyPumpin, ja tykkäsin! Kumma kyllä suosikiksi nousi jälleen askelkyykky-biisi, jossa oli jokseenkin upea kehittely niihin kamaliin ihaniin hyppyihin lopussa, jotka varmistivat että jaloista otetaan todellakin kaikki irti mitä vaan voidaan saada. :) Hauikset tehdään kuulemma ensimmäisen kerran koko pumpin historiassa ilman tankoa. Itse otin 4kg käsipainot joilla sai ihan kiitettävän poltteen aikaiseksi niilläkin. Aika mielenkiintoista vaihtelua taitaisi saada hauistreeniin, jos tekisi joka toisen pumpin hauikset tangolla ja joka toisen käsipainoilla (ne pitäisi tehdä kiekoilla, mutta meidän salilla olevia kiekkoja on lähes mahdotonta pitää käsissä järkevästi).

Tänään meillä on siivottu ja leivottu. Miehen syntymäpäivä on huomenna, joten tämän vuoksi on järjestettävä vähän ekstraa vielä juuri ennen joulua. :)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

"Läski on katsojan silmässä"

Oli ihan pakko tuoda tämä Katja Ståhlin kirjoitus myös blogin puolelle. Nyökyttelin lähes koko artikkelin läpi.

Sietäisi taas muistuttaa itselleenkin, että vaatekoko sikseen, se on se sisäinen juttu joka ratkaisee. :)


lauantai 15. joulukuuta 2012

Googletuskatsaus stressin hoitoon

Melko selvää on se, että olen viime aikoina muistuttanut enemmän tai vähemmän sitä pörröistä hamsteria joka myöntää olevansa vähän stressaantunut ja ihmettelee mistä kysyjä arvasi. Periaatteessa tiedän ihan vallan hyvin miten stressiä hoidetaan, mutta käytännössä se on älyttömän vaikeaa. Päätin siis ottaa vanhan kunnon googlen ja naputin hakukenttään "stressin hoito". Siitä tulikin yllättävän viihdyttävää!

Ensimmäinen hakutulos sai suorastaan hekotuksen aikaiseksi, peilaten taannoiseen Superdieetti-kokemukseeni. "Stressaantunut? Osta tukea antavat ravintolisät!" No justiinsa näin. Linkin takaa löytyi varsin "lupaavan" oloisia pilleripaketteja, joita en todella edes harkitse hankkivani. :) Ihan äkkiseltään en usko että kivasti nimetyillä pillereillä siitä pääsee.

Seuraava hakutulos vie HUSin sivuille, joka alkaa jo olla luotettavampaa materiaalia. "Olennaisinta stressin hoidossa on se, että jossakin on tapahduttava muutos. Toivuttuaan henkilön olisi kyettävä ottamaan elämänhallinta takaisin omiin käsiinsä"
Noniin, mitähän sitä lähtisi muuttamaan ensimmäisenä? Eikun elämänhallintaa omiin käsiin vaan. Noniin, sarkasmi sikseen, tottahan se on. Mutta helpommin kirjoitettu kuin tehty.



Kolmas oli jo lupaava! "Stressin hoito ei ole koskaan ollut näin helppoa!" Lähde on niinkin luotettava kaiken totuuden lähde kuin Ilta-Sanomat. Ihan 10 vinkkiäkin! Pitää nauraa, paijata lemmikkiä, siivota, leikata ruoho, juoda appelsiinimehua, laulaa, kävellä, syödä purkkaa, harrastaa seksiä ja hengittää syvään. No siinä taitaa kyllä tulla se ratkaiseva juttu, kaikkea muuta voi tehdä mutta ei leikata ruohoa tähän aikaan vuodesta. Voi hitsi. :(

Jos nyt ihan vakavasti ajatellaan niin on tuolla ihan ajattelun aiheitakin. Tunnistan että pystyn paremmin rentoutumaan siistissä ympäristössä, mutta kuten kaikki lapsiperheelliset varmasti tietävät, se on melkoisen toivotonta pienten lasten kanssa. Sen vuoksi pidän työhuoneessani töissä paikat ojennuksessa aina. Muitakin ihan varteenotettavia juttuja tuolla on, parikin eri stressinhoitoon jollain tavalla osaaottavaa ammattilaista on suositellut tuota hengittämistä kun on tiukka tilanne. Se pitäisi muistaa.  Silti tekee mieli vähän irvistellä keltaisen lehdistön elämänhallinta-neuvoille.



Näiden jälkeen Google ohjaa erilaisten tahojen nettisivustoihin, Tohtori.fi:hin, Terveyskirjastoon ja YTHS:n sivuille. Mutta kolmen ensimmäisen hakutuloksen perusteella pitäisi siis muuttaa jotain elämässään, ottaa vähän lisäravinteita ja harrastaa seksiä. Perässä vaan, ohjeen mukaan!

Noh, olisko lukijoilla näkemyksiä stressin hoidosta ja hallinnasta? Mietin tässä, ottaisinko taas sarjan vyöhyketerapiaa, kävin vuosi sitten säännöllisestikin vyöhyketerapiassa ja siitä oli apua. 

(Kuvat tarjosi Googlen kuva-haku samalla hakusanalla.)

torstai 13. joulukuuta 2012

Unless you puke, faint or die...

Eilen oli melkoisen lennokas päivä. Töistä suoraan salille treenaamaan pt:n kanssa, sieltä lasten kerhon joulupolulle, siitä hetken levähdyksen jälkeen katsomaan Hobittia. Lapset pääsivät keskellä viikkoa äitini luo yökylään, voi sitä riemua!

Treeni alkoi suorastaan loistavasti. Lähdettiin tekemään tuttua saliohjelmaa, mutta vähän joka liikkeeseen Karo totesi "no tähän laitetaankin sitten lisää painoja". Oli aivan mahtava tunne keskittyä täysillä pelkkään tekemiseen, kun toinen tsemppasi vieressä, vahti että tekniikka pysyy kunnossa, vaihtoi painoja sarjojen välillä ja laski toistot. Huomasin ylittäneeni itseni vähän jokaisen sarjan jälkeen.Vatsoissa tehtiin vielä ekstroja, jonka ansiosta tänään tuntuu mukavaa pientä aristusta ja luulenpa että huomenna voi tehdä nauraminen suoranaisesti kipeää. Joskus ennenkin kylkien treenaaminen on pistänyt päässä vippaamaan, sivutaivutuksissa  on saattanut tuntua pyörrytystä. Tällä kertaa se sitten alkoi tosissaan häiritä. Aluksi yritettiin tehdä kylkikiertoja mutta se tuntui ilkeästi selässä. Sivutaivutuksissa alkoi ihan tosissaan huipata ja oli pakko pitää tuumaustauko. Pukuhuoneesta puolet palautusjuomasta huiviin ja taas jatkui treeni. Prässi oli ollut varattuna joten vasta loppupuolella päästiin sinne asti, siellä väänsin oikein kunnon sarjan jaloille ja sen jälkeen näkyikin tähtiä. Ja se ei lähtenytkään siitä helpottamaan, joten hetken istumisen jälkeen päätettiin jättää treeni siihen sillä kertaa. Otin vähän aikaa lukua pukuhuoneen puolella ennen kuin lähdin kotiin, loput palautusjuomasta ja vähän proteiinipatukkaa päälle auttoivat sen verran että olo alkoi kohentua.

Näkeehän sitä välillä sitä uhoamista, että tänään treenataan siihen asti kunnes kaikki oksentaa, mutta en ole kyllä itse yhtään sitä mieltä että se olisi järkevää. Lihastärinä ja tuntu että jotain tehty on parasta treenin jälkeen, mutta tarvitseeko sitä överiksi vetää kun vähemmälläkin saa tuloksia? Vaihdoimme tänään Karon kanssa vielä sähköposteja ja sieltä tuli ihanan suoraan viesti että joko syöminen, nukkuminen tai liian tiukat päivät ovat syynä siihen että taju meinasi lähteä, eli perusasioissa on jotain pielessä. Myönnän, että ihan jokaisessa osa-alueessa on parannettavaa. Syöminen on varmaankin helpointa pistää kuosiin ja se aika hyvin sitä onkin, mutta nukkuminen on välillä turhan vaikeaa ja työstäni en edes aloita... Äkkiseltään voisi ajatella että enhän minä noille mitään voi kun tilanne on mikä on, mutta kuka sitten voi? Noh, treenejä kevennän loppuvuodeksi ja nämä kaksi muuta vaativatkin sitten vähän toisenlaista käsittelyä...

Vaikka treenin loppu olikin onneton, olen silti tosi tyytyväinen treeniin ja siihen mitä sain aikaan. Tänään ihan jokaisessa treenatussa kehonosassa tuntuu jomotusta. <3 Onneksi tilaisuus revanssiin tulee vielä ja seuraavalla kerralla menee paremmin. :)

Ennen Hobittia yritin vielä hoitaa sitä rentoutumis-puolta ja kävin saunassa lojumassa kissojen kanssa sillä aikaa kun mies vei lapsia äidilleni ja hoiti asioita. Tasainen 60 asteen lämpö ilman löylynheittoja on ollut lempitapani relata niin kauan kuin meillä on sauna ollut (eli ei kovin kauaa edes), erityisesti kuopusta odottaessani lojuin siellä vähän joka ilta. Sillä jaksoi ilta-yhdeksän elokuvanäytöksen ja kolmen tunnin Hobitti-leffan. Joka kyllä oli ihan sen arvoinen, noin vinkkinä. :)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Tunnustus (ja ehkä pieni järkytys)

Liikuntakärpäsen puraisu -blogin Pia antoi mukavan tunnustuksen. :)



"Marnie kertoo sen oman hyvän olon "metsästämisestä" ja painonpudotuksestaan. Marnie liikkuu monipuolisesti  kuntosalin- ja ryhmäliikuntojen puolella. 
Pidän Marnien tavasta kirjoittaa ja pystyn hyvin samaistumaan hänen liikuntafiiliksiinsä :) Tykkään myös Marnien pohdiskelevista kirjoituksista, niitä on tosi mielenkiintoista lukea :)! Kissat on aina plussaa ;)"

Kiitos kauniista sanoistasi! :) Tämä tunnustus kuuluisi jakaa eteenpäin, mutta tein sen jo jokin aika sitten. Voisin sen antaa vaikka yhteisesti kaikille jotka jaksavat päivästä toiseen inspiroitua liikkumisesta, hyvästä olosta ja vielä kirjoittavat sen vielä blogiinkin. :)

Tämä päivä oli TODELLA väsynyt päivä, tuntui etten herännyt koko päivänä. Väsyttävän työpäivän jälkeen piti vielä lähteä valmentamaan tulevia vanhempia ja mietin oikeasti miten pystyn puhumaan sekoamatta sanoissani. Mutta jännä kyllä miten asia, josta oikeasti pitää ja osaa, se tuo energiaa. Loppujen lopuksi vedin valmennuksen hyvällä energialla ja pahemmitta ajatuskatkoitta, enkä ollut niin kuolemanväsynyt enää loppupäivästä. Nyt jäljellä on sellainen terveellinen väsymys joka toivottavasti tainnuttaa minut unten maille ihan kohta.

Ja se järkytys? Noh, jouduin tuon valmennuksen tiimoilta käymään hakemassa avaimen tuntemattomalta ihmiseltä, joka suurinpiirtein ensitöikseen kysäisi mahdanko olla raskaana. (Argh!) Sanoin että en sentään ja rouva perusteli että jos olisin ollut, en olisi saanut rasittaa itseäni portaissa. (WHAT?!) Huoh x 2. 

Ja ei. En oikeasti ole. Enkä aio ollakaan, kyllä nuo kaksi ovat enemmän kuin tarpeeksi. <3

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Sunnuntain sillisalaatti

Tämä viikko on ollut sanalla sanoen huono. Olen ylpeillyt sitä että minua ei pidä salilta pois mikään, mutta tällä viikolla olen kolmena päivänä päättänyt että tänään menen, ja aina löytänyt jonkun tekosyyn sille että ei ole tullut lähdettyä. Kieltämättä olokin on ollut huono, vähän sellainen olo että se liikkeellä oleva flunssa löytää kohta minutkin. Tämän viikon suunniteltu kolmipäiväinen työviikko muuttui viisipäiväiseksi, lauantaina perhe matkasi sukujuhliin, joten ainoa varsinainen oikea lepopäivä oli tänään. Kroppa ja mieli tuntuu huutavan että pitäisi hellittää, olen taas alkanut unohdella asioita. Luojan kiitos muistin tänään illalla että aamulla pitäisi olla pojan kanssa puheterapiassa, enkä vasta huomenna päivällä. Vielä kun aamulla muistaisi ottaa tavarat mukaan illalla olevaa valmennusta varten, joka pitäisi käydä vetämässä... :P

Sunnuntain pump&pilates jäi viikon ainoaksi treeniksi. LesMillsin ohjelmat vaihtuvat huomenna, saimme esimakua tulevasta ohjelmasta kolmen viimeisen kappaleen verran. Hartiabiisi oli karmea. Siihen olisi pitänyt ottaa reilummin painoja kuulemma suosituksen mukaan, mutta minä olin aivan tuskissani niillä kolmosen käsipainoilla... kädet tärisivät sen voimasta vielä pilateksessakin. Vatsabiisi ei ollut niin paha kuin edellisessä ohjelmassa. Parasta oli askelkyykkybiisi, joka miksattiin edellisestä ohjelmasta, Equador on vaan niin hyvä. :]

Tällä viikolla on sentään saatu jotain aikaiseksi joulun eteen, kortit on laitettu kuoriin ja odottavat postiin lähtöä, tärkeimmät lahjat ovat paketissa, osa vielä tekeillä. Lapsilla on lorukortti-joulukalenteri neljättä vuotta ja edelleen kumpaakin jaksaa hämmästyttää se miten tonttu tuo joka yö uuden kortin. ;) Lasten tarunhohtoista joulunodotusta on ihana seurata. :) Tämänpäiväisellä kauppareissulla löytyi myös niitä proteiinipatukoita joita olen pitkään jo etsinytkin, niobelta maistoin pienen palasen ja se maistuu juuri siltä mikä joulussa on parasta: piparitaikinalta.



Lauantain sukujuhlareissulla pysähdyspaikat tarjosivat oivan paikan geokätköilylle. Pysähdyspaikat tarjosivat myös tilaisuuden vilkuilla lehtihyllyä ja ostin taas kg-lehden. Sieltä löytyi - taas - ajattelemisen aihetta johon palaan myöhemmin, mutta sieltä löytyi myös tällainen mainos...


Mitä ihmettä? Laite, joka laskee kaiken päivittäisen kalorikulutuksen? Mitähän tuolla pitäisi saavuttaa? Piti vähän ihmetellä sitä tarkemmin, kg-lehden nettisivujen kautta löytyi - ihkuu! - testi, joka piti TOTTAKAI tehdä! Katsokaa ny:


Ihanata. Mitäs tykkäätte tällaisesta vehkeestä, meneekö joulun toivelahjoihin? ;)

Sillisalaattipäivityksestä on hyvä suunnata kohti parempaa seuraavaa viikkoa. Luvassa on treenit pt:n kanssa, päiväkodin joulupolku, Hobitin ensi-ilta ja kaiken kruunaamana tyttären tanssiesitys. Neiti on tonttu ja on vauhkonnut asiasta viimeisen kuukauden. :}

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Motivaatio hukassa

Tympäisee ihan huolella. Melkein kuukauden olen kirjannut kaiken syömiseni ylös Kalorilaskuriin, päivittäiset kalorit ovat vaihdelleet siinä 1500-1700 tienoilla, ehkä pikkuisen enemmän jos päivässä on ollut treeniä (ja ne kalorit tulevat lähinnä palautusjuomasta tai mahdollisesta proteiinipatukasta ennen treeniä). Sokeri ja valkoinen jauho on ollut käytännössä kokonaan pois ja ruokailu on koostunut puhtaista raaka-aineista, kasviksista ja hyvistä hiilihydraateista. Liikkuminen on ollut ohjeenmukaista n 4-5h viikossa. Toki tässä on ollut pikkujoulua ja muutama sellainen päivä jolloin syöminen ei ole ollut niin säännöllistä kuin voisi olla, mutta pääsääntöisesti olen ollut tosi tyytyväinen siihen miten olen jaksanut noudattaa ohjeita ja miten hyvin olen saanut tunnesyömisen pidettyä kurissa.

Ja tulos? +2 kiloa.

Juuri tällä hetkellä olo on että aivanv*nsama, olkoot. Pysyn tämänkokoisena kun ei kerta mikään auta. Kaverit lohduttivat että ei pitäisi katsoa sitä vaakaa vaan peiliä ja mittanauhaa. Mittanauha ei ole yhtään sen armeliaampi, se näytti samoja lukemia kuin joskus syyskuussa. En odotakaan että paino laskisi nopeasti, mutta ei sen tällä tekemisellä nyt pitäisi hyvänenaika noustakaan! Sekään ei juuri lohduta että salitreenissä huomaa kehitystä tulleen, mitä iloa on upeasta hauiksesta jos se on kaiken rasvan alla?



Stressitekijä mietityttää, koska sitä tällä hetkellä on melko paljon. Käsittääkseni se voi vaikuttaa siihen että kroppa pistää kaikin keinoin hanttiin kaikkia laihdutusyrityksiä. Loppuvuosi on töissä aina kiireinen ja tälläkin hetkellä näyttää siltä että suunnittelemani pitkän viikonlopun sijaan teen töitä kotona huomisen kansallisen vapaapäivän ja perjantaina olen normaalisti töissä ja luultavasti pitkään että saan varmasti deadlinen tehtyä.


HUOH.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Rakas joulupukki...

...jos lapset koostavat omia joululahjatoivelistojaan, saa kai äitikin?

Olen ollut tosi kiltti tänä vuonna. Oikeasti. Ainakin melkein. Ainakin olisin halunnut olla. Lahjoja olisi kuitenkin kiva saada. Niin kuin vaikka...

Better bodies jazz pants
Joku kiva blingbling-kuori iPhone4:lle

Olkavarsikotelo iPhonelle. Olisi huomattavasti kätevämpi
salilla musiikinkuunteluun kuin nykyinen viritys.





Lumene Kirkastava Tehohoito
Kanebo 38 Volymising Mascara
Sinistä Taikaa. Erityisesti jälkiruokakulhot olisivat kivoja, muita alkaa olla jo hyvin.

Kiitokset kuvista, BodyAction, Clas Ohlson, Lumene, Sensai ja Iittala.

lauantai 1. joulukuuta 2012

WHOOP WHOOP!

This the season to be jolly, indeed. Firman pikkujoulut olivat eilen. Edellisen kerran olen pikkujouluissa ollut ollessani äitiyslomalla, siitäkin on kolme vuotta, mitenkähän se aika niin lipsahti pitkäksi? Meidän talossa juhlat ovat olleet perinteisesti tasokkaat kaikin puolin, taas voi sanoa että kyllä kannatti.

Sen verran halusin itseäni hemmotella, että kävin luottokampaajallani laitattamassa hiukset. En pysty edelleenkään käsittämään sitä miten suoristusraudalla voi saada kiharat niin kätevästi. Kampaajani käyttää ainoastaan ekologisia aineita. Minua, joka olen tottunut siihen että hiukset ovat vaikeasti hallittavissa ja ilman vahvoja aineita kampaus lässähtää helposti, hämmästytti kovasti miten hiukset tuntuivat noiden aineiden jäljiltä siltä ettei ainetta olisi juuri ollenkaan, mutta silti kampaus kesti hyvänä siinä eilisessä tuulessa ja tuiverruksessakin. Harmi ettei siitä nyt tullut kuitenkaan otettua kunnollista kuvaa.

Ilta sujui hyvän ruoan, standupin, tanssimisen, karaoken ja tietysti loistavan seuran parissa erinomaisesti. Talo tarjosi drinkkilippuja joista kyllä suurin osa jäi taas käyttämättä (ei sitä päärynäsiideriä vaan jaksa lipittää loputtomiin, eikä valitettavasti tarjolla ollut mitään muitakaan minulle kelpaavia vaihtoehtoja). Pilkkuun asti mentiin, suurin osa kollegoista halusi suunnata vielä kaupunkiin mutta minua ajatus täpötäysistä baareista talvimyrskyn riehuessa ulkona ei houkutellut, joten lähdin kotiin tyytyväisenä hyvään iltaan.

Tänään on sitten päätä särkenyt vähäsen ja väsyttänyt ihan tolkuttomasti. ;) Mutta oli se sen arvoista, ehdottomasti!

Blogeissa on viime aikoina kiertänyt Alaston totuus -haaste. Suurin osa minun kuvistani tässä blogissa on meikittömiä tai lähes meikittömiä, joten minun osaltani tämä kääntyy nyt toisinpäin. Tässä puoli kolmelta yöllä kotona otettu kuva täydessä tällingissä. :)


Ja tietysti se pakollinen duckface-poseeraus.

torstai 29. marraskuuta 2012

Lisää habaa!

Pumpin voitokas "tehdään hauikset vitosilla" -tahti jatkui sunnuntaina, kun eikä paluuta vanhaan siis taida olla. Toivottavasti kohta vaihtuva ohjelma ei anna aihetta pyörtää sanoja...

Tänään illalla kirmasin salille treenaamaan lisää sitä habaa yhdessä nioben kanssa. Kyllä se treeni vaan on mukavampaa kun on seuraa. :) Päivä oli ollut sen laatuinen että oikeastaan ei huvittanut hirveästi, joka tarkoittaa sitä että silloin pitää mennä. Jos niobe ei olisi ollut mukana, en taatusti olisi saanut niin hyvää treeniä tehtyä. :) Hyvänä esimerkkinä pystypunnerrukset, tein totutusti kutosilla, kun niobe kaiveli esille kasit ja sanoi että seuraava sarja tehdään näillä. Ja tehtiin.

Keskittynyttä hauis-treeniä. Silmäpusseilla. En sillai kauheasti viitsi salille pakkeloida...
Pakollinen peilinkauttasalillaitseotettuposeeraus. Jokainen varteenotettava treeni-bloggaaja ottaa näitä, eikö? ;)

perjantai 23. marraskuuta 2012

TADAA!

Mitä saadaan kun yhdistetään rankka työviikko, sopivasti treeniä, ripaus yllytyshulluutta, tsemppaus kaverilta ja rutkasti asennetta?

Tavoite täytettyä!

BodyPumpin painot tänään:
Lämmittely 5 kg/pääty
Kyykyt 11 kg/pääty
Rinta 6 kg/pääty
Selkä 7,5 kg/pääty
Ojentajat 5 kg/pääty
Hauis 5 kg/pääty !!!
Askelkyykyt 6 kg/pääty
Olkapäät 3,5 kg /pääty ja 3 kg käsipainot

JEEE! Hauisbiisi meni vitosilla! Kyllä hymyilytti biisin aikana ja sen jälkeen. Melkoinen voittaja-fiilis näinkin pienestä. :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kun lapset ovat poissa, äiti on salilla

Lapset pakkasivat aamulla tärkeimmät lelut reppuun ja lähtivät isovanhempien kanssa kylpylään. Minulle avautui harvinainen mahdollisuus käydä salilla ihan rauhassa, kelloon katsomatta. Perheen, työn ja treenin yhdistäminen on aina vähän sellaista kelloon vilkuilua, kun ei haluaisi olla yhtään kauempaa pois lasten luota kuin on pakko, mutta haluaa kuitenkin ottaa aikaa omalle hyvinvoinnilleen.

Eilen menin poikkeuksellisesti Pumpin sijasta Combatiin, joten tänään oli vuorostaan sitten salipäivä. Olin ajatellut että menen testaamaan Functional trainingin, mutta en ehtinyt siihen. Seuraava suunnitelma oli, että käyn ensin vähän salilla, sen jälkeen Sh'bamissa mutta en ehtinyt oikein siihenkään, joten päätin tehdä saliohjelman kunnolla ja ajan kanssa.

Väsytti, koko päivä oli mennyt tiukassa työstössä työkavereiden kanssa, ei oikeastaan olisi edes huvittanut, mutta tilaisuus oli liian hyvä ohitettavaksi. Semisti ärsytti myöskin melko täysi kuntosali. Mutta kun vauhtiin pääsi, unohtui väsymys ja ärsytys. Nautin niiiiin kovasti siitä että saan liikkeet tuntumaan kunnolla ja oikeissa lihaksissa. Ja tietysti siitä että taas sai ottaa vähän isompia painoja kuin edellisellä kerralla. :)

(Weheartit)
Ennen salille suuntaamista maleksimme hetken työkaverin kanssa keskikaupungilla, mm. karkkikaupassa tuli käytyä. Teki NIIN hirveästi mieli ottaa itsellekin pussi ja kauha ja mättää menemään. Kun olisi lapsivapaa ilta tiedossa ja kaikkea. Mutta ei, pysyin tiukkana. Ostin evääksi täytetyn Reissumiehen (Loistavia! Mutta ristus niissä onkin paljon kaloreita, huomasin vasta nyt kun merkkailen syömisiäni kalorilaskuriin.) ja söin sen ennen treeniä. Koska tunnen itseni ja tiesin että ne suklaanamit jäisivät kaivelemaan, ostin kotiin proteiinipatukan, paloittelin sen ja söin palaset nautiskellen hienolta lautaselta samalla kun katselin hömppää telkkarista. Kätevää itsensähuijausta, eikö?


Nyt voi hetken keskittyä katsomaan hömppäsarjoja telkkarista, kun ei tarvitse valvoa lasten iltarallia. Tässähän saattaa vaikka rentoutua?!

Viikon nelikenttä

Positive events:
- Kalorilaskuriin merkittyjen ruokien ansiosta olen pystynyt suunnittelemaan syömiseni paremmin ja siinä sivussa on tipahtanut melkein 1,5 kiloa.
- Kohtuullinen treeniviikko. Kerran salilla, kerran BodyPumpissa, kerran Sh'bamissa ja kerran BodyCombatissa. Ja pikkusiskon muutossa, siinä oli jonkinlainen treeni siinäkin.


Negative events:
- Katselin Combatissa taas peiliin ja tunsin itseni varsinaiseksi norsuksi. Huoh.
- Kalorilaskurin käyttö on tuonut esiin tympeitä itserankaisuksikin kutsuttavia lieveilmiöitä joita yritän torjua parhaani mukaan.
- Vähän harmitti jättää pilates väliin, eli ei kehonhuoltoa tällä viikolla.
- Nesteiden poistuminen kehosta aiheuttaa ärsyttävää vessajuoksua öisin

Focus foward:
- Kalorilaskuri on hyvä. Jatkamme sitä. Ja saamme toivottavasti tuloksia lisää.
- Appivanhemmat vievät lapset kylpylälomalle alkuviikoksi, joka tarkoittaa sitä että ensi viikolla reeeeeeenataaaaan!

Risks:
- Ei ajatella riskejä. Hyvä pössis, eteenpäin!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Sykemittaripohdintaa

Aina välillä innostun kaivelemaan sykemittarini esille ja otan sen treeneihin mukaan. Perjantaina päätin pitkästä aikaa katsoa mitä mittari sanoisi BodyPumpista. Päästiin kyykkybiisin loppuun kun Polarini jämähti niille sijoilleen, eikä mitannut enää sen jälkeen mitään. Jouduin buuttaamaan koko laitoksen (painamalla kaikkia nappeja yhtäaikaa pohjassa ja sen jälkeen OK-nappia), että sain sen taas toimintaan.

Onhan se jo vanhakin. Ostettu 2005. Se mittaa sykkeen, kertoo kalorikulutuksen, mutta siihenpä se oikeastaan jääkin. Sen lisäksi sen ranneosa on kovaa ja paksua muovia ja tuntuu melko inhottavalta ranteessa. Sykevyöstä puhumattakaan, kyllä se nyt toimii, mutta välillä sen on vaikeaa löytää sykettä.  Kavereilla on hienoja laitoksia, jotka mittaavat kaikennäköisten asioiden lisäksi myös liikuttua matkaa. Vähänkö se olisi kätevää. Onhan minulla toki sitä varten iPhonessa Endomondo, mutta aika harvoin sitä tulee laitettua päälle... Jotkut mittarit antavat kuulemma vallan palautettakin.



Noh.

Menin sitten Polarin sivuille ihmettelemään, mitä uutta heillä olisi tarjolla. Siellä oli oikein suosittelukone, jossa pystyi ruksailemaan eri harrastusvaihtoehtoja. Valitsin kävelyn, kuntosalin, ryhmäliikunnan ja pyöräilyn ja painoin hakua. "Sorry, no match", se sanoi.  No kiva, kiitti.

Pyöräilyn kun nappasi pois, alkoi tulla tuloksiakin. Mutta en silti oikein keksi, minkälainen olisi hyvä. Tai mitä edes haluaisin koko vehkeeltä. Toisaalta tämänhetkinenkin on riittävä, mutta jos kerta voisi saada jotain lisäherkkujakin niin mikäs siinä.

Help! Mitä sykemittaria suosittelet, ja miksi? Plussaa siitä, jos hinta ei ole ihan älytön. Max 100-150 e.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Hyvä treeni, parempi mieli

Tänään olen erityisen iloinen siitä, että huolimatta hirveästä koko päivän kestäneestä sumuisesta väsymyksestä, lähdin kuin lähdinkin iltamyöhällä vielä salille tekemään treenin yläkropalle ja perään Sh'bam-tunnille. Nyt on hyvä fiiwis ja sumukin on hälvennyt.


tiistai 13. marraskuuta 2012

Laskelmointia ja tunnesyömistä

13.11.2012
Ravitsemusanalyysi antoi ajattelemisen aihetta. Perusasiat (hiilihydraattien, proteiinien ja rasvan suhde sekä vitamiinien ja hivenaineiden saanti) tuntuivat olevan melko hyvin kunnossa, suurin ongelma on oikeastaan se jatkuva lipsuilu hyvän ruokavalion ulkopuolelle, lähinnä tunnesyöppöys haittaa hoikistumista. Sitten kun kerran lipsuu, lipsuu uudelleen ja pahemmin ja siinä sitä taas oltiinkin. See: Överit.

Kalorilaskuri.fi on kuulemma hyvä palvelu, joten olen nyt kaksi päivää merkinnyt syömiseni sinne. Kiloklubia olen käyttänyt joskus aiemmin, mutta se tuntuu olevan tosi vaikea miellyttää (perhanan palleroita on vaikea saada tasapainoon ja kaikkia vihreiksi) ja loppujen lopuksi ei kuitenkaan anna kaikkea tietoa mitä haluaisin. Kalorilaskuri on kahden päivän kokemuksella helpompi käyttää, joustavampi ja antaa monipuolisemmin tietoa. Muutaman euron siitä köyhtyy, mutta loppujenlopuksi hinta on aika kohtuullinen.

Kalorilaskuri auttaa miettimään mitä syödä, varsinkin kun sen yhdistää kehonkoostumusmittausten antamaan aineenvaihdunnan tasoon. Mutta se ei kyllä auta siihen tunnesyömiseen. Sen suhteen olen vieläkin aika kuutamolla. Patrik Borg kirjoitti aiheesta mielenkiintoisen artikkelin Kiloklubin puolella. Pikaisella lukemisella eniten tekemistä on kohdassa 4. Jos sitä pohtii, on melkein vähän vaarallistakin tarkkailla ja laittaa ylös syömisiään, liian helposti ainakin itse sorrun siihen että jätän jotain syömättä jotta saisin tilastot näyttämään paremmalta ja se taas johtaa... noniin. Ks. artikkelin kohta 4.

Tätä pitänee kai pyöritellä vielä.

(Ps. Kirjoittelin bloggauksen alun pilkkopimeässä lastenhuoneessa odottaessani että lapset nukahtavat. Olen lopen kyllästynyt jokailtaiseen ralliin kun pitäisi nukkua, joten äiti vahtii nyt nukahtamista niin kauan kun taas oppivat että iltalaulun jälkeen ei rallata. Yläasteen konekirjoitustunnit osoittivat taas hyödyllisyytensä, kun ei tarvinnut pimeässä nähdä näppistä ollenkaan. :D )



sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Olipa hirween, hirwweeeen hyvä viikonloppu!

Töistä on päässyt kertymään ylitöitä sen verran, että alkoi olla jo pieniä paineita pitää niitä pois. Tällä viikolla olin pois kotoa töiden merkeissä kolme yötä ja kotona huomasi miten lapsilla oli jo ikävä, ei ollut vaikea miettiä jäisikö perjantaina kotiin saldovapaille ja pitää lapset tiiviisti kainalossa. :) Hengailtiin yöpaidoissa puolille päivin, syötiin hyvää ruokaa ja katseltiin lastenohjelmia, mikä sen parempaa?

Sen verran piti suunnata salille, että sai otettua kiinni menetettyjä treenejä viikolta. Tiistaina kävin siellä Combatissa Vaasassa, mutta keskiviikko-ilta meni työkavereiden kanssa seurusteluun ja punaviinin ääressä maailmanparannukseen vielä illalla. Tuli parempi maailma, oikeasti tuli. Torstaina matkustettiin illalla kotiin, olin niin puhki ettei puhettakaan mistään treeneistä. Perjantaina siis pumpiin. Sali oli aivan täyteen ammuttu, ilmeisesti perjantai klo 16.30 on useammankin mielestä paras aika treenata. Yhtään ainutta tankoa ei ollut telineissä kun tunti alkoi, ja koska itse hain välineitä hölmössä järjestyksessä, jäin ilman ykkösiä. Muutamaan biisiin lainasin vieruskavereilta, mutta osassa oli sitten vaan pakko tehdä Päätöksiä ja pärjätä ilman ykkösiä. Perjantain pumpin tähtihetki oli se, kun huomasin hikipisaran valuvan pitkin selkää. Sitä ei ole usein koskaan tapahtunut! Mulla ehkä kuitenkin on aineenvaihdunta?!

Tämän hetkiset pumpin painot:
Lämmittely 5 kg/pääty
Kyykky 11 kg/pääty
Rinta 6 kg/pääty (kohta vois lisätä)
Selkä 7,5 kg/pääty (tähän tuli ex-tempore 1,5 kg lisää päätyä kohden ja kappas, hyvin meni!)
Ojentaja 5 kg/pääty
Hauis 4,5 kg/pääty (se puolen kilon lisäys per pää tuntuu utopistiselta...)
Askelkyykyt 6 kg/pääty
Olkapäät 3 kg käsipainot ja tangossa 3,5 kg/pääty

Satuin penkaisemaan vanhaa blogia ja löysin sieltä pump-painot vuodelta 2006, ohjelman ollessa 58. Liikuttavaa. :)
Lämmittely: 2½ kg per pääty
Kyykyt: 6 kg per pääty
Rinta: 3½ kg per pääty
Selkä: 3½ kg per pääty
Ojentajat: 2½ kg per pääty
Hauis: 2½ kg per pääty
Askelkyykyissä ei painoja
Olat: 1½ kg käsipainot


On sitä sentään aika paljon pidemmälle tultu. :) Tuossa kohtaa olin pumpannut vajaan vuoden.
Lauantaina oli luvassa luksusta. Pitkään ja hartaasti suunniteltu ajanvietto nioben, Jferin ja Marin kanssa, jossa ehdittiin muuttaa mieltä noin miljoonaan kertaan aktiviteeteista ja ruokailusta, ennen varsinaista toteutusta. Ainoa, joka ei tainnut muuttua alkuperäiseen suunnitelmaan oli uiminen. :) Kaivoimme kävelysauvat naftaliinista ja suuntasimme yhden geokätkön (nro 50 minulle!) kautta Laajavuoren lenkkipoluille. Luulot otettiin pois heti alkuun, se mäki hyppyrimäen juurelle on aika tappava ja oli pakko myöntää ettei kunto kestänyt per yhtään sitä. Puolivälissä pieni lepuutus ja taas mentiin ylös vaan, onneksi oli ne sauvat... Laajavuoren huipulla palkitsivat näkymät. Joille kuva ei juuri tee oikeutta.

Laskeutuminen pienten (tai vähän isompienkin, hups) mutkien kautta olikin sitten vain mukavaa. Tahti oli reipas mutta sopiva ja fiilis aivan loistava. Aikaa meni rapiat tunti ja kilometreja kertyi melkein kuusi. Sen lisäksi huomasin hikoilleeni kahdesta pariasta läpi, kun kylpylään asti pääsin. Marnie 2 - aineenvaihdunta 0! Jos joku ihmettelee tätä hikisyys-intoiluani, vielä keväällä hien vuodattaminen oli äärimmäisen harvinaista, kiitos huonosti toimivan kilpirauhasen. Nyt kun siihen on saatu lääkitys ja tehty vähän muitakin temppuja, johan on alkanut hiki virrata. Joskus huonommin, joskus paremmin. Jokainen hikipisara on plussaa!

Lenkin jälkeen siis kylpylään. Laajavuoren kylpylä oli harmillisen täynnä, mutta kyllä sieltä porealtaista sen verran tilaa löytyi, että lojumaan pääsi. Neljästä osallistujasta kolme oli äitejä, joten meistä oli ihan luksusta pelkästään se, ettei ketään tarvinnut vahtia, eikä tarvinnut vilkaistakaan lastenaltaaseen päin. Saunassakin sai istahtaa vähän kauemmin kuin minuutin. Kylpylästä suunnattiin kiinalaista syömään, jokainen veti ihan kunnioitettavan ähkyn puffetista. :D

Ihanan rentouttava iltapäivä/ilta, liikuntaa, rentoutumista ja hyvää ruokaa juuri sopivassa suhteessa, ja erinomaisen hyvässä seurassa. Kiitos osallisille, uudestaan! <3

Sunnuntai-aamuna meillä nukuttiin pitkään, koristeltiin isänpäiväkakku ja syötiin aamupalaksi täytekakkua (joo, tosi fiksua, mutta kerrankos sitä). Jalat tuntuivat vähän tukkoisilta perjantain pumpin ja eilisen vuorikiipeilyn jäljiltä, mutta pumpiin suuntasin kuitenkin. Ja onneksi meninkin, kyllä se vaan joka kerta palkitsee. Pilateksessa sitten tuntuikin joissain liikkeissä reisissä niin, etten tahtonyt pystyä tekemään. Ehkä huomenna ei kannata urheilla combatiin  vaan antaa jaloille hetken rauhan. :) Huomenna käyn vihdoin kuuntelemassa, mitä pt oli mieltä ruokapäiväkirjastani ja millaista ruokavaliota minulle suosittelee. Juuri nyt olen taas niin syvällä siinä ärsytyksessä omaa ulkomuotoani kohtaan, että motivaatio hoikistumiselle on suhteellisen korkealla. Huoh.

Mutta silti! Hirween hyvä viikonloppu! Ja viikon treenimäärät kipusivat neljään treenipäivään, yhteensä n. viiteen tuntiin.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Nenäpäivä

Hyvää Nenäpäivää! Meillä katsotaan Nenäpäivä-lähetystä koko perheen voimin, kuten monena vuonna aikaisemminkin.

Nenäpäivä kerää varoja maailman köyhimmissä oloissa elävien lasten hyväksi ja yllyttää suomalaisia hauskaan varainkeräykseen. Nenäpäivä järjestetään kerran vuodessa loka-marraskuun aikana. Kolmen viikon kampanja huipentuu Yle TV2:n Nenäpäivä-show’hun, jossa mukana on Suomen kirkkaimpia tähtiä. Tänä vuonna Nenäpäivää vietetään perjantaina 9.11.Nenäpäivä 2011 keräsi noin 2,2 miljoonaa euroa. Suomalaisten avulla tuhannet lapset pääsevät kouluun, saavat suojaa hiv-tartunnalta tai nukkuvat yönsä turvassa malariaverkon alla. 



Haastan kaikki blogini lukijat osallistumaan keräykseen sopivaksi katsomallaan summalla. :)

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

BodyCombatia vieraissa

Ehkä vielä vuosi sitten olisin työmatkallakin viettänyt iltani luuhaten jossain kaupungilla tai vaihtoehtoisesti maaten hotellihuoneessa. Nykyisin taitaisin tulla hulluksi ja hyppiä pitkin hotellihuoneen seiniä. Onneksi on se vierailijakortti jolla pääsee salille. :)

Tälläkin kertaa suuntasin Vaasassa Lady Linelle, tällä kertaa Combatiin. Hyvin onnistui Combat täällä pohojammaallakin, noissa lisenssitunneissa on se hyvä puoli että ne eivät petä koskaan. Tietää mitä saa, kun tunnille astelee. Ehdottoman parhautta olivat ne salin discovalot, joilla ohjaaja vielä pelasi niin että joka biisiin oli vähän erilainen valaistus. Totesin välittömästi tunnin jälkeen fb:n puolella että nyt on saatava meillekin discopallot ja välkkyvalot!

Combatissa oli hyvä fiilis ja tyytyväisenä huomasin että jaksan nykyisin sen tunnin aina vaan paremmin ja paremmin. Ei se nyt kevyttä ole, mutta kuolokaan ei ole korjaamassa ja tunnin jälkeen olo on loistava. Tänäänkin teki vähän mieli salille, mutta iltapäivällä ja illalla oli kaikenlaista ohjelmaa ja en ehtinyt. Kotona sitten.

Huomenna vielä työpäivä ja sen jälkeen junalla takaisin kotiin. Lapsia on ikävä. Ei silti pidä unohtaa yhtä työmatkailun parhaista puolista. Hotelliaamiaista.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Laihduttamisesta, kehonkuvasta ja häpeästä

Ostin eilen junamatkan lukemiseksi kaksi hyvinvointiaiheista lehteä. Me Naiset Sportia olen lukenut aiemminkin, mutta kg-lehti oli minulle uusi. Tämä lehti näyttäisi keskittyvän lähes yksinomaan painonpudotukseen, ostin sen lähinnä koska kannen perusteella siinä näytti olevan mielenkiintoista luettavaa. Yksi kiinnostavista artikkeleista oli "Häpeä estää hoikistumasta". 

Lehti ei pettänyt, sieltä löytyi erittäin paljon ajattelemisen aihetta, suurimmat kolahdukset tulivat juurikin tuota häpeä-aihetta käsittelevästä artikkelista. Pohjana siihen oli käytetty  Hannele Harjusen Jyväskylän yliopistossa tarkistettua väitöskirjaa, jonka aiheena oli suomalaisten naisten kokemuksia lihavuudesta. Artikkelin on kirjoittanut Kyösti Niemelä, ja löytyy siis kg-lehdestä #5/loka-marraskuu.

Itsessäni olen huomannut kovinkin monijakoisia ajatuksia suhtautumisessani omaan vartalooni. Toisaalta minua inhottaa peilikuva, erityisesti silloin on pala kurkussa jos vieressä on atleettinen ja hoikka ihminen, oma olo on kuin virtahevolle. Toisaalta taas, ryhmäliikuntatunneilla hakeudun ylpeästi eturiviin, ihailen peilissä vilahtelevaa ojentajaa ja ihan omalla työllä muodostettua yläkroppaa, tai keikutan pebaa reilusti tanssillisilla tunneilla ja nautin siitä. Salilla tai BodyPumpissa ota välillä ylpeästi isommat painot, välillä taas tunnen itseni huijariksi. Miten minunkokoiseni voi tehdä näin isoilla painoilla tätä kun vieressä hoikempi nainen tekee puolet pienemmillä? Monesti ärsyttää lukea laihdutusblogeja, kun toiset saavat senttejä ja kiloja hienosti pois, ja minä vain jumitan pääsemättä eteenpäin. Yhteistä näille kaikille on jonkinoloinen häpeä. Joko sen olemassaolo, tai sitten sen tietoinen työntäminen taka-alalle.

"Ihminen peilaa minuuttaan jatkuvasti muihin. Häpeä syntyykin nimenomaan siitä, miten koemme toisten suhtautuvan meihin. Jos uskoo ihmisten esimerkiksi ajattelevan, että "sinulla ei ole itsekuria", seurauksena on ahdistus. -- Negatiivinen minäkuva ja häpeä kaatavat bensaa toistensa liekkeihin. Jos ihminen suhtautuu itseensä kielteisesti, hän näkee muut helposti tuomitsevina."

Niinpä. Tiedätte varmaan sen vitsin ranskalaisesta, saksalaisesta ja suomalaisesta jotka löytävät norsun ja kukin kohtaa tilanteen eri tavoilla? Saksalainen miettii, miten norsusta saisi eniten tuottoa, ranskalainen miettii, miten sen parhaiten laittaisi ruoaksi ja suomalainen miettii, mitähän tuo norsu minusta ajattelee. Tätä samaa kuvaa ruokkii oma rakas mediammekin. Hymähtelin taannoin keltaisen lehdistön repimiä otsikoita presidenttiparin vierailusta Norjassa, jossa päiviteltiin miten Norjassa ei keskitytä olennaiseen, niinkuin siihen miten rouva Haukio pukeutuu. Jatkuvasti saamme nähdä "LUE MITÄ MEISTÄ PUHUTAAN VENÄJÄLLÄ!" -otsikoita. Se ajattelutapa on niin perisuomalainen ja niin kieroutunut. Ei pitäisi olla mitään väliä sillä, mitä toiset meistä ajattelevat. Tärkeämpää olisi kohdella kaikkia kunnioittavasti ja arvostavasti.

Tunnistan aivan täysin tuon negatiivisen minäkuvan ja häpeän ilkeän noidankehän, jossa kissa jahtaa omaa häntäänsä saamatta sitä koskaan kiinni. Kuinkahan monta kertaa olen itsekin kuullut niitä kommentteja, jotka kaikessa hyväätarkoittavuudessaankin ovat sisältäneet sen piiloviestin, että olisin jollain tapaa parempi, jos olisin laiha. Monta. "Häpeä saa toimintakyvyttömäksi, mikä tekee siitä vaikeasti työstettävän ongelman." Ei siis ihme, että häpeää poteva ei meinaa saada laihdutettua tai ei koe muuten kehittyvänsä. Syyllisyyttä tunteva ihminen jättää seuraavalla kerralla toisen annoksen herkkuja ottamatta, kun taas häpeää poteva kokee itsensä niin arvottomaksi, että alkaa vetää kaksin käsin lisää kun on niin huono ja arvoton. Tunnistan. Ja tunnustan.

Samalla voin todeta, että vahvuuteni häpeän voittamisessa on se, että näen itsessäni paljon hyvää. Ylimääräisistä kiloista huolimatta olen ylpeä siitä mitä olen lihaskuntoharjoittelulla saanut aikaan, yritän jatkossakin keskittyä enemmän näihin puoliin ja työntää häpeän taka-alalle entistä useammin. Ensi viikolla pääsen vihdoin pt:n kanssa juttelemaan ravitsemuksesta, toivottavasti sen jälkeen pystyn paremmin hallitsemaan myös tätä älytöntä syömistä, joka ei ole tällä hetkellä balanssissa. Ehkä sieltä silloin tulee myös niitä tuloksia?

Tunnistatko itseäsi näistä ajatuksista?

maanantai 5. marraskuuta 2012

Viikko 44 nelikenttänä

Positive events:
+ Erittäin hyvä treeniviikko! Maanantaina BodyCombat, keskiviikkona Sh'bam, perjantaina olin klo 6.30 salilla tekemässä saliohjelmaa, sunnuntaina perinteinen BodyPump ja pilates, joita edelsi 20 min lämpöjä kuntopyörällä
+ Ihania uutisia lähipiiristä

Negative events:
- Loppuviikon huonot uutiset yhdistettynä PMS:ään syöksivät hallitsemattomaan mässäilyyn viikonloppuna.
- Töissä on kiirettä, joten olin tosi väsynyt, sekään ei auttanut syömisen hallinnassa.

Focus foward:
- Odotettavissa mukava työviikko reissussa.
- Ehkä pari geokätköäkin :)

Risks:
- Kolmen päivän työreissu ei varsinaisesti auta syömisten pitämisessä kurissa.
- Treenikamat ovat mukana, mutta haasteeksi voi muodostua aikataulu työpäivien jälkeen


Tämä viikko on käynnistynyt vähintäänkin ristiriitaisissa merkeissä. Kollega loihe lausumaan ääneen että olen laihtunut (ei tunnu siltä, yök tätä turvotusta, mutta kiitos <3 ), yksi kiperä geokätkö antautui (kiitos Jferille avusta!) ja mukavaa työreissuakin pukkaa. Toisaalta taas sitten todistin miten taajamajunassa voi kätevästi käyttää junan eteistä vessana. Iyyy.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Överit

Kirjoittelin pari viikkoa sitten ruokapäiväkirjaa trainerille, siihen piti kirjata myös se, millainen mieliala oli kyseisellä hetkellä. Niiden päivien aikana ei ollut mitään erityistä väsymystä tai v*tutustakaan, joten huomasi hyvin sen miten pystyi syömään fiksusti. En tosin tarvitse ruokapäiväkirjaa huomatakseni että oma syömiseni menee erittäin vahvasti mielialan mukaan. Sen on huomannut erityisen selvästi tällä viikolla.

Tämä viikko on tuonut mukanaan ihania, hyviä uutisia, mutta myöskin erittäin synkkiä huonoja uutisia. Keskiviikkona ensimmäisten huonojen uutisten jälkeen huomasi oikein hyvin miten kotiin tullessa väsyneenä olisi kiskonut vaikka millä mitalla kaikkea pas...köh siis turhaa suuhunsa. Kun tänään sitten, pitkän ja väsyttävän viikon viimeisenä työpäivänä tuli vielä huonompia uutisia, kävin kotimatkalla kaupassa, lastasin kärryn täyteen herkkuja ja vedin ihan rehelliset överit. Ja miten siinä sitten kävi? Edelleen ottaa päähän, väsyttää kahta kauheammin ja henkisen huonon olon lisäksi nyt on myös fyysisesti huono olo.

Kyllä kannatti. Stana.

Kuvan tarjosi google

maanantai 29. lokakuuta 2012

Hullu, hullumpi, BodyCombat

Minulla on Combatiin jokseenkin viha-rakkaus -suhde. Keväällä ja kesällä kävin useammankin kerran mutta syksyllä se jäi kokonaan. Combat on sen verran rankka laji etten olisi sitä jaksanut Superdieetillä ollessani (tosin silloin nyt ei meinannut jaksaa paljon muutakaan), nyt ei vaan ole tullut käytyä. Paitsi tänään sitten.

Totesin tunnin jälkeen, että "Hei minä olen Marnie, ja minulla on aineenvaihdunta!". Suorastaan valuin hikeä, sitä tippui pisaroina pitkin mattoa vatsabiisissä. Ja tämä on oikeasti aika harvinaista, kun aineenvaihdunta on Tanita-mittauksen mukaan näin kolmekymppisenä viisikymppisen tasolla... Hämmästyttävää kyllä, en meinannut kovin pahasti kuolla sinne tunnille, vaikka joka ikinen kerta kun tunnille menen, hoen itselleni että olen ihan hullu kun tällaiseen lähden vapaaehtoisesti. Oikeasti luulin että vielä olisi pari rankinta biisiä jäljellä kun vetäjä komensikin lenkille ja mattoja hakemaan. Melkoinen voittaja-fiilis!

Kokeilin viikonloppuna Zumba toningia, eli käytännössä zumbaa käsipainoilla. Tunnin ohjaajasta ei ottanut ihan selvää oliko hän ärsyttävä vai mahtava, loppujen lopuksi päädyin siihen että hän oli aivan mahtava Let's Zumba -huudatuksineen kaikkineen. :) Siinä ei auttanut kuin jatkaa vaikka kuinka sattui, kun toinen katsoo suoraan kohti ja vinkkaa silmää ja käskee jatkamaan. Tykkäsin, ja menen uudelleenkin.

Viime viikkoon olin tosi pettynyt, en käynyt kuin kerran Pumpissa ja kerran Zumbassa. Puolet olisi pitänyt saada lisää. En edes päässyt sunnuntain perinne-comboon pump&pilatekseen kun auto tekee tepposiaan. Siitäkin suivaantuneena otin tällä viikolla härkää sarvista näin heti maanantaina. Keskiviikolle kaavailin Pumpia ja Sh'bamia, perjantaille ehkä jompikumpi, lauantaille Zumba Toning ja sunnuntaille Pump ja pilates. Aina saa suunnitella?

Loppuun vielä pirullinen kuva viime viikonlopun Halloween-kekkereiltä. Välillä on ihan terveellistä leikkiä naamiaisleikkejä. :) Hauskaa halloweenia!


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Oooo, haba!

Tavoite ottaa BodyPumpissa vitosen kiekot pois tangosta vasta olkapää-biisissä etenee. Tänään jätin vitoset ojentajiin, totesin penkille kellahtaessani että "menee menee, jos ei mene niin sattuu ja menee". Kyllähän se vähän irvistytti, mutta meni!  Haukkareissa olikin sitten tiukempaa, voi hetken mennä ennen kuin pystyn siihen ne vitoset lisäämään.

Otsikko johtuu siitä, että olin pitämässä luentoa, toinen käsi oli koukistettuna ja toisella käsi hipaisi jostain syystä hauista. Ja totesi että hitsi vieköön, mullahan tuntuu haba! Ja sen jälkeen olikin vähän työteliästä jatkaa luennon pitoa kun intoilin itsekseni habasta. :D

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Viikko nelikenttänä

Monessa seuraamassani blogissa on ollut viikon summaus "plussat ja miinukset"-tyyppisesti, josta sain idean koota viikko nelikenttään, vähän samaan tapaan kuin töissä mietitään missä ollaan menossa. :D Hitsi, kun en ainakaan vielä osaa rakentaa sitä tänne nelikentän muotoon. Pitänee excelöidä!

Positive events:
+ Erinomaisen mukava ja antoisa työviikko
+ Rentoutumista työmatkalla hyvässä seurassa
+ Treenin ja työmatkan yhdistäminen
+ Yksi Body-tunti, yksi BodyPump, yksi salikäynti ja yksi pilates. Yht. 3h 45 min
+ Lapset ovat olleet superihania tällä viikolla <3

Negative events:
- Yksi treenipäivä lisää niin ollaan tavoitteessa "neljänä päivänä viikossa"
- Karkkimässyt junassa, vieläpä mennen tullen. Ärrrr! Niistä olen vähän kiukkuinen itselleni.

Focus foward:
- Se mässyttely kuriin. Nyt.
- Viikon treenisuunnitelman teko voisi auttaa elämän aikataulutuksessa.

Risks:
- Mässyttelyriskiä lisää huomiset nioben pojan synttärit...

lauantai 20. lokakuuta 2012

Salilla!

Olipa nautinnollista käydä salilla tekemässä jotain muuta ohjelmaa kuin Superdieetin EFBW-treenejä. Tajusin vasta nyt, tuota ensimmäistä lausetta kirjoittaessani, että tässä on ihan tosissaan mennyt noin kuukausi siitä kun viimeksi olen salin puolella käynyt. BodyPump on mennyt lihaskuntotreenistä viime aikoina.

Uudessa ohjelmassa treenataan koko kroppa kerralla pudotussarjoilla. Vähän jouduin hakemaan sopivia painoja, mutta kaiken kaikkiaan erittäin tehokas ohjelma. Tuntui että tärisi koko akka kun hoipertelin salilta kotiinpäin. :)

Ready, set, gym.
Painoja sain pistettyä mielestäni aika mukavasti, alasvedossa eteen ja ojentajissa minulla oli heti alkuun liian vähän painoja, onneksi sen ehti korjata ja lisätä seuraaviin sarjoihin reilummin. Smith on aika tappava, en meinaa tulla sinuiksi sen telineen kanssa sitten millään.
Treeni oli ihan loistava! Tuli kauhea hinku päästä uudelleen salille. :)

Lapsoset lähtivät iltapäivällä viettämään laatuaikaa äitini luokse, meillä oli liput stand upia katsomaan Seisomapaikkaan. Ensimmäisenä esiintyneestä JP Kankaasta en pitänyt yhtään, onneksi Niko Kivelä pelasti ja illalle tuli toinenkin vatsalihastreeni naurun muodossa. Huomenna on luvassa pitkään nukkumista kun lapset eivät ole herättämässä puoli kahdeksalta, ja joko BodyCombatia tai BodyPumpia. En ole vielä päättänyt kumpaa.

Lady Linellä vieraissa

Työreissu ei alkanut ihan parhaissa merkeissä. Keskiviikko-aamuna konetta töissä aukoessani, se ei sitten suostunutkaan aukeamaan. Epätoivoinen puhelu it-tukeen, ehkä saadaan kuntoon loppuviikosta, ehkä ei. No ei saatu, olin ilman konetta koko loppuviikon. Onneksi oli edes tabletti mukana että pääsi nettiin sen verran että viihdykettä sai iltaisin.

Ei se reissu nyt ihan täysin pelkkää työtä ja hotellielämää ollut. Vuosien varrella olen ystävystynyt Vaasalaisten kollegojen kanssa, käyn siellä tosi mielelläni senkin vuoksi että näen ihania ystäviäni. Torstai-illan vietin työkaverin luona hyvän ruoan, punaviinin ja mielenkiintoisen keskustelun puitteissa, josta huomasin vasta jälkeenpäin että tällaista pitäisi harrastaa useamminkin. Siitä sai hyvää energiaa ja mieli oli rentoutunut kun yhden aikaan yöllä kömmin nukkumaan, vaikka aamulla oli aikainen herätys. Taisin raahata hänet vielä kätköllekin... reissun saldo oli yksi kätkö Jyväskylän rautatieasemalta ja kaksi Vaasan keskustan liepeiltä.

Mutta pitihän sitä vieraissakin käydä, kun oli ihan korttikin sitä varten. Siis salilla. Alunperin ajattelin, ja itseasiassa vastaanottotiskilläkin sanoin että menisin ihan vaan kuntosalille. Viime hetkellä muutin mieleni ja meninkin. sopivasti alkaneeseen Body-jumppaan. Kuntomaailman termein se on ehkä lähinnä kiinteytys-tuntia vastaava tunti. Alkutunnista tuntui että koska tämä lähtee oikein liikkeelle, parikymmentä minuuttia oli ehtinyt kulua ja minusta tuntui ettei minulla oikein ole edes hiki. Tilanne korjaantui vähän kun päästiin varsinaisen lihaskunnon pariin. Kyykyt kuminauhoilla (pienin vaikuttein BodyPumpista, samanlaisia hyppyjä kuin askelkyykky-biisissä) olivat ihan tehokkaita. Samoin vatsa-treeni oli ihan tehokas ja tuntui seuraavana päivänäkin. Mutta silti oli vähän sellainen olo, että aikamoista hipsuttelua oli tuo tunti, kunnon hikeä ei saanut päälle. Huomasin vasta jälkeenpäin että jos olisin malttanut odottaa vartin, siellä olisi alkanut BodyAttack -tunti, joka olisi varmasti ollut kokeilemisen arvoinen. Omalla salillani sitä ei LesMillsin tuntia ole, joten siinäkin mielessä olisi ollut mielenkiintoinen. Mutta enpähän ennen ole ollut jumpassa joka ohjataan sekä suomeksi, että ruotsiksi. Ja ehdottoman hyvä oli käyttää työmatkan iltapäiviä tähän, viikkotason treenitavoite on kuitenkin asetettu ja olemassa, eikä työmatka ole syy niistä livistää.

Kiertelin vähän salia ympäri tunnin jälkeen, ja olihan se oikeastaan ihan hyvä että valitsin sen jumpan enkä salia. Lady Linen salivermeet olivat sen verran erilaiset kuin omalla salillani etten varmaankaan olisi osannut niitä käyttää. Sieltä löytyi minun silmiini vähän erikoisiakin vehkeitä, mm. Vibra trim. Hymähtelin sen kuvaukselle jossa kerrotaan, että se sopii erityisesti henkilöille jotka haluavat treenata, mutta joilla ei ole aikaa... Ehkä sillekin on oma käyttäjäryhmänsä? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia niistä! 

Se vähän harmitti, että houkuttelevan oloiset hierontatuolit olivat jatkuvasti varattuina. x)

Nyt olen taas kotona ja huomenna menen - vihdoin ja viimein - kokeilemaan uuden saliohjelmani alusta loppuun kokonaan. Ja illalla stand uppia. :)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Vaikuttaisi edistymiseltä!

Hyppäsin tänään työpäivän jälkeen junaan ja köröttelin Vaasaan. Sananmukaisesti köröttelin. Tiedättehän ne pääkaupunkiseudun lähijunaliikenteessä olevat junamallit? Voin kertoa, että sellaisella on oikeasti aika tuskaista matkustaa kolme tuntia, varsinkin jos se on aivan tupaten täysi... viimeiselle tunnille pääsin onneksi vanhanmalliseen junaan, jossa oli pehmeä penkki ja vähän omaa rauhaakin.
 
Hotellissa onneksi odotti iiiiso pehmoinen sänky jonka uumeniin aion sukeltaa aivan kohta. Hotellihuoneen seinällä on kokovartalopeili, johon vilkaisu sai hetkeksi kulmakarvat nousemaan. Jotain on kai tapahtunut? (Pahoittelen huonoa laatua jälkimmäisessä. Valo ei ihan riittänyt, mutta ehkä siitä jotain selvää saa?

 

Ensimmäinen kuva on otettu työpaikan pukuhuoneessa 20.8. Toinen tänään hotellihuoneessa. Vaaka näyttää miinusta reilu viisi kiloa. Ehkä sen näkee?

Jennille kiitos, kun muistutti että Kuntomaailman asiakkaana minun on mahdollista saada K-saliketjun vieraspassi. Käväisin eilen hakemassa itselleni sellaisen ja tämän Vaasan reissun aikana on tarkoitus käydä sitä hyödyntämässä. Vaasan Ladyline näytti olevan osa K-saliketjua ja tässä kohtuullisen lähelläkin, joten sinne varmaankin huomenna suuntaan.

Nyt sinne jättisänkyyn ja aamulla hotellin aamiaiselle. Öitä. :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Viikon ainoa liikuttava tekijä ja pieni tavoite

Niinhän siinä kävi, että viikon ainoaksi treeniksi tuli sunnuntain BodyPump. Pilatekseenkaan en jäänyt kun tuntui ettei jaksa, vähän oli vielä flunssan jälkimaininkeja. Pumppi kulki ihan kivasti, huomasi sen että edellisellä viikolla kävi kolmesti ja sen jälkeen oli ollut (pakko)lepoa - olisi voinut kevyesti nostaa painoja vähän joka biisiin (myös niihin kyykkyihin). Mutta koska yritin pitää järjen päässä, tein samoilla kuin ennenkin. 
Kiitos kuvasta, LesMills

Eli:
Lämmittely 5 kg/pääty
Kyykyt 10 kg/pääty
Rinta 6 kg/pääty
Selkä 6 kg/pääty
Ojentajat 4,5 kg/pääty
Hauikset 4,5 kg/pääty
Askelkyykyt 6 kg/pääty
Olkapäät 2kg käsipainot/tangossa 3,5 kg/pääty 

Tavoite BodyPump 83:lle on se, että vitosen kiekkoja ei tarvitse ottaa pois tangosta ennen olkapää-biisiä. Nih. 

lauantai 13. lokakuuta 2012

Perjantai :)

Flunssa tuntui menevän ohitse melko helpolla, onneksi. Huomenna pitäisi olla reippaana vapaaehtoistyössä imetystuessa ja sen jälkeen ilta vierähtää taloyhtiön talkoissa. Halusin olla kunnossa huomiseksi joten tänään en vielä uskaltanut paljon liikahtaa kotoa. Se taas teki sen että illalla alkoi olla jo melkoisen levoton olo. Oloon auttoi pieni iltakävely ja hemmottelua lasten mentyä nukkumaan. Mies laittoi saunan päälle ja eukalyptus-tuoksua löylynhenkeen.

Saunan jälkeen poistin säärikarvoja Veetin voiteella (ja jopa sainkin niitä sillä pois) ja levitin kasvoille mansikka-suklaa -naamion. Sain tuon Freemanin naamion viime jouluna joululahjaksi ja olen tykännyt siitä ihan hirveästi. Käytän sitä vain aivan liian harvoin. Naamion jälkeen vielä kasvoille kunnon kosteutus ja nyt jo niistämisestä uupuneelle nenälle sarvikuonoilua.

Naamion kuivumista odotellessa aivot lensivät narikkaan näiden jaksojen avulla. Kutimilla on tulossa sukat joulupakettiin.

Veikkaan, että ensi yönä nukuttaa hyvin. :)

torstai 11. lokakuuta 2012

Tekosyistä jaloin

Kuva täältä
"Toi on kyllä niin ihailtavaa miten sä jaksat liikkua noin paljon." "Miten sä löydät aikaa tolle kaikelle?" ... ovat usein kuultuja lausahduksia keskusteluista joissa käsitellään liikuntaharrastusta. Yleensä niiden perään tulee vielä "kyllähän minäkin, mutta..."

Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ovat parhaat kuulemanne tekosyyt? Flunssaa potiessa ja samalla kuntosalille kaipaillessa on ollut aikaa miettiä näitä usein kuultuja syitä ja inspiroiduin tekemään niistä listauksen.

Disclaimerina todettakoon, että olen itse joskus käyttänyt näistä suurinta osaa. Paitsi viimeistä. Älkää siis ottako kovin vakavasti. :)

1. En vaan jaksa. Työ/opiskelu/äitiys/jokumuumikä vie kaikki voimat.
Myönnän käyttäneeni! Nyt huomaa, että sen jälkeen kun liikunnasta on tullut luonteva osa arkea, se on se liikkumattomuus joka vie voimat.

2. En kehtaa mennä salille/juoksemaan/johan mut naurettaisiin jumppatunnilta pihalle kun olen näin iso enkä pysy askelissa.
Juu, meillä on siellä salilla sellainen koordinoitu nauru-ryhmä, joka astuu toimeen heti kun joku astuu harha-askeleen ryhmäliikuntatunnilla. Ilmaiset palautusjuomat tarjotaan, jos saa uuden ihmisen itkemään! (Oikeasti, jos salilla joku keskittyy katselemaan muuta kuin omaa tekemistään, ei keskity itse treenaamaan kunnolla)

3. En voi mennä lenkille kun on niin pimeää ja liukasta.
Tämän olen joskus itse loihenut lausumaan terveydenhoitajan vastaanotolla kun hän yritti kartoitella minulle sopivia liikuntavaihtoehtoja. Aivan taatusti hän pyöräytteli silmiään minun poistuttuani vastaanotolta, nykyään pyörittelen itsekin itselleni silmiäni. Ei tarvitse mennä lenkille jos on pimeää ja liukasta, mutta voi tehdä kyllä jotain muuta, mielekkäämpääkin ehkä?

4. Siinä tulee hiki.
Niin, no. Niin. :)

5. Mulle tulis kuitenkin heti hirveät lihakset jos kävisin puntilla.
No se on varma se!

Se mikä näille on yhteistä on se, että mitkään sanat eivät yleensä saa mieltä muuttumaan kun tekosyitä esitetään. Yleensä ihminen huomaa sitten joskus - jo tapojaan muutettuaan - olleensa ihan hölmö tekosyidensä kanssa.

Mutta jos joku lukijoistani miettii edelleen sitä että "nokun ei mulla vaan OLE sitä aikaa!", kurkkaa tämä video. Se antoi ainakin itselleni ajattelemisen aihetta. :)


Lisää tekosyitä kehiin! Mikä on paras kuulemasi?